(Metallica, "Until it sleeps")
Tämä juttu on kenties hieman provokatiivinen. Olkoon, en saanut siitä vähemmän provokatiivista.
Lueskelin tänään koulussa Helsingin Sanomia. Siinä oli artikkeli siitä, kuinka miesten ostoskäyttäytymistä voi johtua menneisyydestä. Tätä oltiin perusteltu aivokuvauksilla, jossa ostohalu syntyi syvällä aivoissa ja vasta myöhemmin asiaa käsiteltiin tietoisesti. Ja että ostamisen suunnittelu vaikuttaa hormonitiloihin, ja ostamisen jälkeen voi tulla ostajan katumus. Tämän sanotaan viittaavan siihen, miten nykyisen, joskus irrationaaliseltakin vaikuttavan, käytöksen takana on evolutiivinen pohja.
Tämänkaltainen evoluutioajattelu perustuu seuraavalla järkeilylle: Mitä on hyöty:
Luonnonvalinnan tasolla hyöty on "miten selvitä hengissä", seksuaalivalinnassa "miten saada puoliso", ja niin edes päin.
Tässä vaiheessa kukaan rationaalinen ihminen ei tietenkään unohda esimerkiksi Hamiltonin sääntöä: Sen mukaan altruistinen toiminta syntyy adaptaationa, kunhan toteutuu seuraava ehto.
cost = hinta, joka jostain toiminnasta maksetaan. Esimerkiksi kuinka todennäköisesti se tappaa suorittajan verrattuna siihen mitä se olisi ennen tilannetta. (Tämä riippuu monista eigeneettisistäkin asioista: Esimerkiksi iästä. Jos eliö ei enää voisi saada jälkeläisiä, ja on jo vanha, cost, "haitta fittnessille" tuskin on mainittava. Jos geeni siis ajaa vanhaa uhrautumaan paljonkin jälkeläistensä ja näiden jälkeläisten auttamiseksi, kyseessä ei ole mikään "ongelma evoluutiolla", kuten jotkut ovat uskaltaneet ehdottaa.)relatedness = sukulaisuussuhde, (jota voidaan arvioida melko hyvin.)
benefit = etu, joka saadaan, tässä tapauksessa sukulaisen hengissäselviäminen on jonkin verran todennäköisempää. Sosiaalinen ja auttava käytös ei vain yksinkertaisesti ole suoraan evoluutiota vastaan. (Tästä ei nyt enempää. Asia on maininnan arvoinen oikeastaan vain siksi että tätä virhettä toistetaan niin paljon että monille se on ikään kuin totuus.)
Samoin tätä näkemystä kritisoidaan usein, myös Helsingin Sanomien artikkelissa sillä, että ihmisen käyttäytyminen ei olisi geeneihin sidottua. Kuitenkin me tiedämme jalostuksen kautta että käyttäytymisominaisuuksia voidaan jalostaa. Ja ihmisilläkin on useita käyttäytymiseen ominaisuuksia, jotka ovat perinnöllisiä. Westermarck -efekti on tässä kohden suorastaan "kliseinen mallivastaus" esimerkkinä: Lähisukulaisuussuhteita on vältetty, koska sukusiitoksessa on riskejä. Ja hyvä testi on ollut valvoa keiden kanssa viettää lapsuuden. Ne ovat todennäköisesti veljiä ja sisaria. Tämä on sitten saanut erikoisia seurauksia tilanteissa, joissa lapsia on pistetty yhteen. Argumentti ei osu kunnolla sen takia, että evoluutiopsykologiassa ajatellaan että suurin osa ominaisuuksista on tälläisiä, suurelle osalle tai miltei kaikelle käyttäytymisellä on heritabiliteettia. Ja jos asiassa on (1) variaatiota, vaihtelua jolla on edes hieman (2) heritabiliteettia, eli geenit vaikuttavat siihen edes vähän (3) asiassa tapahtuu valintaa, eli käytös vaikuttaa hengissä selviämiseen, tapahtuu tässäkin evoluutiota. (Moni ajattelee että piirre voisi olla vain jotain kuten iso nenä.) Tavallisesti tätä pidetään kammottavana "geneettisenä determinisminä", mutta toisaalta myös kasvatuksen katsotaan vaikuttavan, eikä tätä pidetä "kasvatuksellisena determinisminä"; Molempien kohdalla "determinismi" on samanlaista. Ja se on itse asiassa väärin. Kuten jokainen heritabiliteetin määritelmän lukenut tietää, että geenit vaikuttavat todennäköisyyksiin, samoin kuin kasvatus. Toki minä olen melko vakuuttunut että esimerkiksi seksistä kiinnostuminen on geneettisesti ohjailtua, mutta en luota että aivan kaikki olisi geneettisesti määräytyvää. ; Testaaminen on monesti vaikeaa, kun reagointi siihen että äiti lyö voidaan aina selittää että "se on geneettisesti hyödyllinen keino oppia elämän ja maailman luonne: Jos elät sotaisessa maailmassa sinulla on väkivaltaa lapsuudessa ja jos rauhallisessa olet rauhallinen". Tämä taas ei suinkaan tee evoluutiopsykologiasta hyvää, vaan päin vastoin tälläiset joustavat kertomukset heikentävät sen tehoa. Mikä on eri asia kuin sanoa että evoluutiosta ei olisi hyötyä esimerkiksi halumme ylensyöntiin kohdalla. Nykytilaa ei olisi ennen tullut luonnossa vastaan, joten ei ihme että meillä ei ole luontaisia turvaverkkoja liikalihavuudelle, vaan taipumus lihoa. Itse uskon että osa selittyy ties millä = Käytöskokonaisuus on sattumaa, kasvatusta, kulttuuria ja geenejäkin.
1: Tosin on myönnettävä että minun vetoaa "käyttäytymis/vapaa valinta" -perustelun käytössä se, että ne toimet ovat usein jossain määrin irrationaalisia. Kuten ostokäyttäytymisen yhteydessä : Evoluutiopsykologian kannalta miehen heräteostos voi johtua siitä että kauppa eroaa luonnon esinetarjonnasta. Käytöstutkijan mielestä hän on joko yhteiskunnan aivopesemä tai tyhmä. Ja minä pidän näistä molemmista selityksistä. Niitä molempia on minusta ihmisen toiminnan selittämisessä alati aliarvostettu, kun taas järkevyyttä, älykkyyttä ja henkevyyttä on ylikorostettu. No, olipa kummallisen käytöksemme syy mikä tahansa, on helpottavaa ainakin tietää että muutkin tekevät typeriä ostoksia enkä vain minä. (Tosin minä voin kehuskella että ostelen vähän asioita, kunnes muistan että se johtuu siitä että minulla ei ole rahaa.)
Kolmas yleensä mainittu asia on tietysti "kivikauden aivot nykyihmisen ruumiissa". Tämä kohta taas liittyy olennaisesti domestikaation yhteydessä mainitsemaani yksityiskohtaan. Idea on yksinkertaisesti se, että evoluutio vaatii aikaa. Kun eläinlaji on ollut kauan vakaissa olosuhteissa, se on saavuttanut tietyn "hyvän tason" suhteessa tähän. Kun eläin siirtyy muualle, sillä säilyvät juuri nämä samat ominaisuudet. Evoluutio joutuu kehittymään uuteen ympäristöön. Aina vaikutus ei ole "letaali". Ja tämän vuoksi esimerkiksi hevosen vaistotoimintoja on hyvin ymmärrettävä sitä kautta että ne ovat olleet vapaina vaeltavia ruohonsyöjiä, joita on uhanneet monet pedot. Tietenkin moni lapsen poni ei ole petoa elämänsä aikana nähneetkään, ja ovat monta sukupolvea eläneet turvassa. Tällä on merkitystä, koska ihminen on kuitenkin melko radikaalisti muuttanut ympäristöään ja elämäntapojaa. En ollut vielä eilen metsästäjä-keräilijä. Mutta monin paikoin ruumiini on. Evoluutio ei siis "junnaa aina miljoona vuotta myöhässä", eikä se pidä muistissaan erikseen menneisyyttä. Mutta genetiikka ei muutu ihan minkälaista tahtia tahansa. Tosin tämäkin perustelu osoittaa sen verran, että mikään "kaiken tappava taikaluoti" evoluutiopsykologia ei ole: Onhan hevosillakin erilaisia domestikoituneen eläimen piirteitä. Koirasta puhumattakaan - verrattuna kiinanpalatsikoiraa suteen, erot voivat olla aika isojakin ja tämä on niin käytöksessä kuin rakenteessa. Kuitenkin kiinanpalatsikoirassakin on vielä joitain piirteitä, jotka selittyvät sen susimenneisyyden kautta. Ja näiden piirteiden selittäminen on fiksua. (Ja voidaan tehdä esimerkiksi anatomian ja genetiikan vertailua käyttäen.)
Sitä joko on evoluutiopsykologian puolella tai sitä vastaan. Tai ainakin pitäisi olla. Se milloin kannattaa ja vastustaa riippuu tilanteesta, datan analyysistä ja yleisestä selitysten laajuushakuisuudesta. Ihmisen käyttäytymisen kohdalla "yhden taikaluodin" kautta tulosta voi olla vaikeaa saada. Monien ilmiöiden sekoittumisen kautta voi saada paremman kuvan.
On syytä muistaa että evoluutiopsykologia ei ole normatiivinen oppi, eli oppi siitä "miten pitäisi olla", vaan se on ja pyrkii olemaan deskriptiivinen, kuvaileva "näin asiat ovat", oppi. Näiden kahden sekoittaminen keskenään ei ole merkki fiksusta aivojen prosessoinnista, pikemmin se on erään sortin varoitussignaali.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti