Kilpiä on ollut puisia ja metallisia. Lisäksi on kilpiä, joissa on reunoissa metallivahvikkeet. Olennaista on ymmärtää miten nämä kohtaavat impaktin eri tavoin. Metallinen, sileä reuna kääntää toisen iskua ja tämän ase liukuu silloin kilven reunaa pitkin. Suunta riippuu osumakohdasta ja siitä, mihin suuntaan isku on menemässä, sekä siitä miten voimakkaasti toinen lyö. Tämä tapahtuu "automaattisesti".
Puinen kilpi taas säröilee helposti, jolloin miekka ei liu -u pois, vaan sen sijaan juuttuu siihen tekemäänsä loveen. Tämän voi toki irrottaa, mutta se vie hieman aikaa. Ja tätä viivettä käyttää taitava soturi tietysti hyväkseen: Jos käytössä on kilpi, jota pidetään kiinni sen sijaan että se on nyöritetty käsivarteen, voidaan toisen asetta siirtää. Kun se on kiinni kilvessä, käden kääntäminen siirtää toisen miekkaa ja tällä voidaan avata itselle hyökkäyslinja. Käteväksi tämän tekee tietenkin se, että vaikka vääntäminen on tehtävä aktiivisesti, voidaan päättää kumpaan suuntaan kilpeään kääntää. Tästä kääntämisestä löytyy mukava esimerkkivideokin: Viking Sword and Shield
Ongelmana on tietenkin se, että pidemmän päälle puinen kilpi hajoaa. (Itse asiassa tämä on melko yleistä.) Metallinen kilpi sen sijaan kestää kauemmin. Osassa metallikilvistä on lisäksi muoto -osia, eli erilaisia hammasteita, joihin isketty miekka ikään kuin tarttuu samaan tapaan kuin puuhun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti