Nocebo (lat. "Minä vahingoitan") liittyy placebovaikutukseen ollen sille toiminnallisesti käänteinen. Toisin sanoen ihmisen näkemys ja uskomus asiasta voi haitata lääketieteellisen hoidon tuloksia. Tämä saadaan esiin kaksoissokkotutkimuksissa, jossa molemmat ryhmät saavat samaa lääkettä, mutta toisille kerrotaan eri tarinaa kuin toisille. Eli samaan, miten placebokin voidaan havaita. Noceboefektin vuoksi pessimistinen arvio tai esitys heikentää, haittaa, tai tekee hoidon epämiellyttävämmäksi. Termin määritteli Walter Kennedy vuonna 1961, mutta ainakin W.R.Houston on maininnut 1938 siitä mahdollisuudesta että tohtorit voisivat asennoitumisellaan ja esityksillään heikentää hoitojen tehoa. (Ilmiötä on siis käsitelty ennen nimeämistä. Tämä ei ole ainutlaatuinen tapaus tälläisestä.)
Moni voisi uskoa että placebo ja nocebo liittyisivät herkkäuskoisuuteen. Kuitenkaan tutkimukset eivät tälläistä yhteyttä löydä. McGlashan, Evans ja Orne tekivät 1969 tutkimuksen, jossa "herkkäuskoista" perusluonnetta ei ole. Myös Lasagnan, Mostellerin, von Felsingerin ja Beecherin tutkimus vuodelta 1954 näytti että se, että joku sai jostain hoidosta placeboefektiä ei johtanut siihen että etua tulisi erilaisesta hoidosta sen todennäköisemmin, ja että yhteyksiä noceboonkaan ei saatu. Näiden mukaan herkkäuskoisuus ei liity efektiin juurikaan, eikä uskomuksen tuoma teho tai haitta yhden kohdalla johda etuun tai haittaan toisessa kohdassa. Kenties tämän vuoksi joku voi kokeilla useita eri hoitoja, ja törmätä placeboon vain yhdessä. Näitä "oman elämän vaellustarinoita" kuulee melko paljon sekä vaihtoehtohoidon että uskontojen ystäviltä. Epäonnistuneet kokeilut muussa ja onnistuminen yhdessä on heistä "omakohtainen todistus".
Antropologiassa "nocebo ritual" on rituaali, joka tehdään haitallisessa mielessä ja "placebo ritual" rituaali jossa saadaan etua. Toisin sanoen, ensimmäisessä henkilö saadaan uskomaan että hänet on kirottu ja toisessa että hänet on siunattu. Esimerkiksi antropologit Robert Hahn ja Arthur Kleinman keskittyvät placebon ja nocebon intention erottamiseen rituaalien analyysissä : Heistä on hyödyllistä ja keskeisen tärkeää tarkastella onko jonkun kulttuurin rituaalit tarkoitettu hoitamaan, parantamaan ja tuomaan etua, tai parantamaan henkilön onnea vai ovatko ne epäonnea, pahan silmän luontia, tappamiseen tai vahingoittamiseen tarkoitettuja.
Nocebo liittyy ehkä hieman yllättäen - jopa olennaisena osana, niiden säilyttämisreaktiona - myös erilaisiin vaihtoehtohoitoihin, ja uskontoihin : Ihmisille saadaan aikaiseksi ongelmia kuten kipuja, masennusta, henkistä pahoivointia ja muita vaivoja vain väittämällä, että ei voi elää täysipainoisesti ja onnellisesti jos hänen elämäänsä ei kuulu vaikka "energiatasojen kunnossapito" (joka hoituu ostamalla vaihtoehtohoitajan pullo tai ostamalla tältä palveluja) tai "henkinen tasapaino" (joka saadaan seuraamalla uskonnon käskyjä ja normeja). Tätä kautta hoidosta tai vakaumuksesta tulee helposti pysyvä, koska noceboilmiön kautta tuntemukset aatteen jättämisestä ovat aitoja. Tässä suhteessa käy niin, että jos sairas saakin näiden kautta jotain etua placebon kautta, niin "terveet eivät tarvitse parantamista vaan sairaat." Tosin nämä saavat uskottavuutta jäseniensä kesken, koska terveet saavat näistä vaivoja -jotka vielä osaavat tulla sisäisen maailman mukaan, eli esimerkiksi ääneen sanomattomat lähtemisajatukset laukaisevat ne - joita ei muuten olisi, ja nämä paranevat - ja tekevät sen vieläpä heti epäilyn tai luopumisajatusten loputtua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti