(Luce Irigaray)
Monet postmodernismin kannattajat erittelevät erilaisia tulkintoja asioista. Osa on korvaamatonta fiktiivisten hahmojen psykoanalyysiä, joiden yhteydessä voidaan miettiä onko hahmo (1) tekijästään irrallinen keksintö, jolloin analyysi on vain hahmosta, (2) onko se tekijän luomus ja kuvaa hänen psyykensä tilaa relevantisti (3) onko teos tehty yleisölle, ei välttämättä itsereflektion kautta vaan rahan vuoksi, jolloin se kertoo ostajista, jotka massana taas kertovat yhteiskunnan tilasta ja sen kätketyistä arvoista (4) vai kaikista näistä.Nämä voivat olla ihan mielenkiintoisia.
Välillä tämä tulkinta kuitenkin saa aikaan erikoisia tulkintoja. Mielestäni näin käy koska tulkintametodia käytetään väärässä paikassa. Tällöin tilanne muuttuu erikoiseksi.
Lähestyn asiaa esimerkkien kautta:
Esimerkiksi Luce Irigaray on sitä mieltä että fysiikka on sukupuolistettu ala. Yhtälöt on tehty miesnäkökulmasta. Irigaray on esimerkiksi sitä mieltä että kappaleiden tutkimus on fysiikassa niin hyvällä tolalla, koska se rinnastuu miesten sukupuolielimeen, joka on kova. Ja sen sijaan esimerkiksi turbulenssin tutkimus on vaikeuksissa, koska se on nestemäistä kuten naisen sukupuolielimet. Hänen mukaansa turbulenssin tutkimuksen vaikeus on siinä, että naista ja naiseutta ei ole määritelty oikein. Tämänlainen näkemys on monella tavalla outo:
1: Se perustuu lähes pelkkään analogiaan, vieläpä muutaman piirteen, joiden relevanttiudesta ei anneta mitään takeita. On todella vaikeaa sanoa miksi pelkkä samanlainen piirre olisi merkittävä, koska lähes kaikkien kahden asian välille voidaan saada yhteys. Analogian kautta tulkiseminen on vaikeaa, koska jos turbulenssin ja nestefysiikan tutkiminen olisi hyvällä tolalla, Irigaray voisi sanoa että se johtuu miesten innosta formalisoida nainen, eli tehdä naisesta kaava. Tämä taas kertoisi hallinnan halusta. Toisaalta tätä voisi selittää myös fiksaatiolla omiin sukupuolielimiin. Nestefysiikka vertautuisi tällöin "spermaleikkeihin".
2: Siinä siirrytään puhumaan muusta kuin asiasta. Kun fyysikko tekee kaavan, hän yrittää kartoittaa todellisuutta. Kun Irigaray ja muut postmodernistit juttelevat samasta kaavasta he eivät enää lainkaan puhu fysikaalisesta todellisuudesta, vaan kommentoivat lähinnä sitä onko kaavan tekijä syrjivä, falloskeskeinen, naisia sortava vai ei. Tosin kuten edellinen kohta näyttää: On melko vaikeaa saada esiin se kannanotto että "ei". Eli pohjimmiltaan kyse on siitä millä tavalla kaavan tekijä on naisia sortava falloskeskeinen epätasa -arvoerojen rakentaja ja korostaja, jos tämä ei näy tekijästä päällepäin, se johtuu tietysti siitä että nämä hänen näkemyksensä ovat piilotajuisia. Perinteisesti on ajateltu, että argumentti on yhtä hyvä riippumatta siitä sanooko sen mies vai nainen. Tässä tilanteessa tämä poistetaan määrittelemällä koko logiikka ja tieteellinen metodi miehiseksi.
3: Toisaalta tässä esimerkissä on selvästi jätetty pois tärkeitä asioita. Esimerkiksi nestefysiikka on vaikeaa, koska se on kompleksisempaa. Siinä missä kovassa kappaleessa atomejen välillä on lujia sidoksia, seuraukset ovat yksiselitteisempiä ja yksinkertaisempia. Tätä voi verrata siihen että jos minulla on pakka pattereita ja ensin laitan ne sukkahousun lahkeeseen ja sidon lahkeen suun kiinni ja heitän, on selvää että ne pysyvät sukkahousuissa. Jos sen sijaan jätän sukkahousun pois ja heitän erinäisen kasan pattereita, on lopputulos vaikeammin arvattavissa. Ero nestefysiikan ja kappaleiden tutkimisen välillä on suunnilleen sama - paitsi että näiden välinen ero on useita kertoja suurempi. Samoin Einsteinin kaavassa valon nopeus tyhjiössä on valittu myös sen erityisominaisuuksien kautta ~ Koska se on vakio, joka voidaan arvioida. Toisin kuin esimerkiksi äänen nopeus jota ei voida tyhjiöimällä vakioida, vaan asia jouduttaisiin tekemään mutkikkaammin sitomalla se lämpötilaan ja väliaineeseen.
4: Toisaalta tässä syyllistytään siihen pahimpaan syntiin, joka postmodernisteilla on. Hehän vastustavat syrjintää. Kaikille pitäisi saada yhtä reilut oikeudet. Kun esimerkiksi sortava yhteiskunta tekee cultural biasin eli tekevät tai esittävät jonkun vääräksi vain sillä että hän edustaa jotain ryhmää, tässä kohden jotain kulttuuria. Kun normaalisti tulkitaan että on syrjivää määritellä vaikkapa mustat tai naiset väärässäoleviksi, on kuitenkin ilmiselvästi OK vain määritellä analogiaan perustuvalla huteralla tarinalla että fysiikan kaavat ovat sovinistisia. Tämä on erikoista, koska yleisesti ottaen syrjintää ei osoiteta määrittelemällä joku syrjiväksi ja väärässä olevaksi: Tämähän on juuri sitä, mihin postmodernistit ovat yrittämässä tuoda parannusta, ja on siksi erikoista että he sallivat sen omissa tulkinnoissaan. Rasismi ei katoa sillä, jos valkoisten sorto mustia kohtaan vaihdettaisiin mustien sorroksi valkoisia kohtaan.
Tätä kautta voinkin vetää pienen tarinan tietokoneista. Se on tehty postmodernistisen tulkinnan mukaan ja olen sävyttänyt sitä psykoanalyyttisillä symboleilla. Tosin ne sitovat vain analogian kautta.
1: Tietokoneet toimivat bittisysteemillä. Bitit on kuvattu kahdella merkillä. On 1 ja 0. Periaatteessa symbolien tulkinta olisi voitu valita miten vain, mutta nämä ovat käytössä. Nämä kaksi symbolia ovat selvästi erilaisia: Merkki "1" kuvaa ensimmäistä, joka on kuvattu yhteiskunnassamme "voittajaksi". Se on pystysuora ja kuvaa kovaa fallosta. 1 on miehen unelmatila, täysin ja täydellisen pystyssä oleva viivasuora penis. Sen sijaan merkki "0" kuvaa häviäjää, luuseria. Kun on "nolla" ei ole mitään. Sen symboli on pyöreä, ontto, tila, joka siis selvästi kuvaa naisen sukupuolielimiä. Tätä kautta symbolit on tehty seksistisiksi ja naista sortaviksi. Tällä määrittelyllä saadaan ihmiset alitajuisesti uskomaan että naisen paikka on huonompi. Ja se syntyy siitä että bittien matematiikan määritelleet ihmiset alitajuisesti uskovat näin. Näin perinne jatkuu, ellei jokin sitä katkaise.
2: Molempia, sekä 1 että 0:aa tarvitaan saman verran, ja niiden pyörittely peräkkäin vertautuukin siihen kuinka 0 ja 1 menevät sekaisin ja lomittain. Toisin sanoen tietokoneen synty on perustunut seksin ymmärtämiseen. Tietokone toimii vain koska seksuaalisuuden merkitys on jossain suhteessa ymmärretty. Molempia tarvitaan. Toisaalta tämä kuitenkin kuvaa miehistä tapaa nähdä seksi, koska 1 ja 0 ovat mekaanisesti sukupuolielimien kohtaamista vaikka oikeassa seksuaalisuudessa on myös muitankin vivahteita. Toisaalta olisi asiallista kysyä myös sitä, miten esimerkiksi Alfred Kinseyn osoittama ihmisten häilyvä ja harmaasävyinen homoseksuaalisuuden ja lesboseksuaalisuuden sekä biseksuaalisuuden mukaantulo ja näiden suhde heteroseksuaalisuuteen voisi tehdä tietokoneesta monitahoisemman ja tätä kautta paremin toimivan kokonaisuuden. Tietokoneiden valmistajien tulisi siksi miettiä vakavasti esimerkiksi esileikin mukaantuontia tietokoneisiin. Nythän ne vain alkavat suoraan asiaan, ja minunkin koneeni jatkuvasti saa bugeja, hidasteita ja muita vaikeuksia, jotka ovat seksielämässäkin tuttuja ongelmia liian nopeasti kiitäville. Seksuaalisuuden ja seksin parempi määrittely voisi olla paikallaan tietokoneiden toiminnan parantamisessa. Toisaalta olisi kenties hyödyllistä poistaa koko seksifiksaatio ja lähestyä asiaa miettimällä asiaa kommunikaation eikä pelkän penetraation kautta.
Minä en tietenkään tätä tietokoneen kehittämistä tee itse ja tätä kautta osoita miten paremmin toimiva se on, sillä minä en rakenna tietokoneita vaan teen postmodernisteja keskusteluanalyysejä aiheesta, koska se on minun erikoisosaamiseni ala, ja tätä kautta minä voin rakentaa tietokoneita yhtä paljon kuin tietokoneiden valmistajat voivat kritisoida tätä artikkelia.
Haluan apurahaa! Lupaan käyttää sitä eriarvoisuutta vastaan taisteluun jota teen kaikkia niitä eriarvoistaviksi eli huonommiksi määrittelemiäni tahoja kohtaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti