"Ei yksinään voi kukaan kantaa koko valon maailmaa / Ei yksinään voi antaa rakkautta jakaa unelmaa / Ei yksinään voi nähdä kuinka toinen liekkiin leimahtaa / Ei yksinään voi sylityksin päättää tähtiin vaeltaa."
(CMX, "Rautalankaa")
Ostin tänään CMX:än kokoelmalevyn. "Kaikki hedelmät" , jonka kansikuvassa on hedelmiä ja ötököitä ja takakansi noudattaakin perinteisempää vanitas -taidetta pääkalloineen. CMX on siitä erikoinen yhtye, että se on urallaan tehnyt jos jonkinlaisia kappaleita. On poppia ja kokeilua, "Silloin kun me tehdään taidetta, niin kyllähän se on taidetta suhteellisen isolla teellä." on A.W. Yrjänä itse kommentoinut levyjensä kokeiluja.
Tätä kautta on hyvä miettiä, mitä bändi itse asiassa on. Asiaa voi lähestyä monelta kantilta:
1: Taloudelliselta kannalta bändi ei kovin suureellisesti pysy pystyssä, jos sen levyjä ei osteta ja sen keikoilla ei käydä. Tätä kautta bändin olemassaolo riippuu kuulijasta. Bändin jäsenet kenties tekevät kappaleet ja työn, ovat taiteen "ilmestymisen syy", kun taas yleisö on sen "säilymisen syy". Tosin varmasti kuunteleminen lisää soittointoa, kun taas vastustaminen voi jopa painaa soittamisilon ja luomisinnon pois koko yhtyeeltä.
2: Toisaalta bändin voidaan ajatella olevan vain ja ainoastaan jäsentensä kokoonpano. Tällöin yleisö ei ole niinkään "säilymisen syy" vaan ainoastaan "kuunnelluuden syy". Kellaribändi voi pysyä kasassa vain koska sen jäsenet haluavat soittaa yhdessä. Toki se ei suureellisia kiertueita tee eikä välttämättä levytä mitään - ja niin musiikkihistorian tuntemattomuuteen vaipuu jokin kellaribändi, vaikka bändin itsensä sydämessä tämä yhtye tietysti elääkin forever! Bändin into tekee musiikista "soitettavuuden syyn", "soitettavuuden syyn" taas tarjoaa esimerkiksi bändin ympäröivä sosiaalinen kudelma, vastentahtoisista isin sukulaisista levy -yhtiöiden pomoihin ja takahuoneen fanityttöihin.
___2.1: Tämä näkemys voi vaikuttaa aika paljon. Esimerkiksi Nightwish:in ympärillä kohistiin koska sen laulaja vaihtui Tarja Turusesta Anette Olzoniin. Osa lakkasi kuuntelemasta, toisaalta yhtye ilmeisesti sai uutta kuulijakuntaa. Osa jäsenistä vaikuttaa aikaansaavan enemmän muutosta kuin toiset: Osa on keskeisemmässä asemassa kuin toiset. Esimerkiksi CMX:ästä on lähtenyt sellaisia soittajia kuin Kimmo Suomalainen ja Pekka Kanniainen, jotka olivat bändissä alunperin mukana. CMX ei kohuuntunut kovin paljoa tästä. Sen sijaan A.W. Yrjänän, eli säveltäjä-lauluntekijän lähtö vaikuttaisi luultavasti paljon enemmän.
3: Historiallisesti ajatellen bändi on olemassa musiikkinsa kautta senkin jälkeen kun sen jäsenet ovat kuolleet. Esimerkiksi beatlesin musiikki on yhä olemassa levytystensä kautta. Tällöin bändi kaventuu "soittamisen syyksi" samaan tapaan kuin säveltäjä kaventuu "syntymisen syyksi".
4: Sitten onkin se, onko bändi olemassa kuunnelluutensa kautta. Tällöin on otettava huomioon paitsi se, mitä bändi on soittanut ja levyttänyt. Lisäksi on mietittävä sitä, mitä sen kappaleita soitetaan ja kuunnellaan. Tällöin voidaan ajatella että bändi on:
___4.1: Levytyshistoriansa, jolloin se mikä on tallenteilla ratkaisee sen, mitä yhtyeen musiikki on. Silloin bändin luonne on kokoonpano siitä, mikä on mennyt bändin levytyssensuurin läpi: Yhtye ei välttämättä soita jokaista säveltämäänsä eikä välttämättä levytä jokaista keikoilla soittamaansa kappaletta. Tätä kautta asiaan vaikuttaa tietysti bändin näkemys, levy -yhtiön näkemys ja kuuntelijoiden käsitys.
___4.2: Soittolista, jolloin se, mitä kuunnellaan ratkaisee sen, mitä bändi on. "...kappaleiden valinnan ohjenuoraksi otettiin radiokanavien soittolistat. Siksi tämä kooste ei tarjoa kovinkaan osuvaa kuvaa CMX -yhtyeen levytyshistorian todellisuudesta. Se näyttää kuvan, jonka radio on ihmisille yrittänyt väkipakolla tyrkyttää. Ei kuitenkaan pidä unohtaa, että juuri tämä on loppupeleissä se oikea kuva, siis historiallista totuuden ja todellisuuden kannalta" kuten Markku Halme asian kuvasi levyn sisällä olleessa läpyskässä, joka ilmeisesti kartoitti levyn kappalevalintoihin ohjanneita syitä. Erityisen jännittävä asia on se, onko bändi missä määrin pelkkä mielikuva. Tällöin korostuu nimen omaan se, mitä radiokanavat soittavat. Tällöin innokkailla faneilla voi olla aivan erilainen käsitys jopa koko yhtyeen musiikkityylistä ja luonteesta kuin taas mikä on radionkuuntelijoilla ja muilla. Hyvä kysymys onkin, kumman näkemys vaa -assa tässä tapauksessa painaa enemmän. Radiota kuunnellaan kuitenkin melko paljon, ja moni ihminen kuulee esimerkiksi CMX:ää radiosta. Sen sijaan harvalla on koko tuotantoa. (Minultakin puuttuu "Talvikuningas" ja joitain yksittäisiä kappaleita varhaistuotannosta, kuten legendaarinen "Neekerit on mustia".) Toisaalta bändiä innokkaasti seuraavat ovat enemmän vakavalla innollaan mukana kuvioissa, joten heillä voisi luulla olevan jonkinlainen "parempi näkemys" asiasta. Mutta on vaikeaa sanoa voiko tälläisistä asioista olla "parempi näkemys": Bändistä eipitävät voivat jopa argumentoida vastaan että jonkun yhtyeen kuuntelu on jo osoitus patologiasta, koska yhtye vaan on "niin huono".
Kuitenkin oma kannanottoni siitä, mitä bändi on, on itse asiassa kuvattuna tuohon alkusitaattiin. Bänditoiminta edustaa minulle siis jonkinlaista sosiaalista tai esisosiaalista toimintaa, samaan tapaan kuin lukeminen edustaa minulle jonkinlaista sosiaalista toimintaa. Minusta bändisysteemi vaatii
1: "luojan" joka on säveltäjä.
2: "lähettäjän", eli yhtyeen muusikot, bändin rahoittajat ja jopa bänditilojen vuokraaja ja heidän tukevat omaisensa. Tästä voidaan tinkiä aika paljon, mutta minimissään bändissä on yksi yksinäinen mies, joka soittaa tai säveltää itselleen.
3: "välittäjän", joka voi olla CD -levyn kaltaista teknologiaa tai sitten vain ääniaallot soittajista liveyleisöön
4: "vastaanottajan" eli kuuntelijan, joka voi tietysti ääritapauksessa olla vaikka säveltäjä tai soittajat itse. Musiikki on minulle tätä kautta näkemyksellisesti kokonaislaatuisempi toiminta kuin tuo erittelemäni, mutta ei tietenkään näiden tulkintatapojen kanssa suoranaisesti ristiriitainen.
Tämä juttu syntyi lähes tulkoon pelkästään bändilapun lukemisesta syntyneestä vapaasta assosiaatiosta. Vaikka tämä ei varmasti jää mihinkään taide -analyysien historiaan, on tämä on minusta viite siihen että filosofiaa on kaikessa, täytyy vain hieman osata katsoa. Ei ole mitään niin arkista ja yleistä tahoa, josta "mietinnän juurta" ei voisi saada.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti