Taikausko (Lat. superstitio; seisotaan päällä) tarkoittaa usein liioiteltua tai väärää uskoa tai pelkoa taikuuteen, joka ei perustu tietoon. Tältä kannalta se sisältää melko laajoja näkemyksiä.
1: Se, mitä tarkoitetaan tiedolla on tietenkin vaihdellut ajan mittaan: Keskiajalla se tarkoitti yksinkertaisesti kristinuskon näkemysten ulkopuolella olevia uskomuksia. Nykyään taas ajatellaan että se on näkemys joka ei ole tieteen mukainen, tai sitten tiukemmin, on tieteen nykyteorioiden vastainen.
2: Uskovaiset harvemmin pitävät uskontoa taikauskona, kun taas monista ateisteista uskonto edustaa taikauskoa, jonka ainut etu muihin nähden on se, että sillä on monta uskojaa.
Kuitenkin taikausko on näkemyksenä selvästi laajempi kuin pelkkä näkemys yliluonnollisesta. Esimerkiksi Marjaana Lindemanin jaottelun mukaan kaikki, mitä kutsutaan taikauskoksi, paranormaaliksi, yliluonnolliseksi tai maagiseksi ovat kaikki taikauskoisuuden kannalta sama asia. Ilmiö on siis eräänlainen samankaltaisten elementtien yhdistävä "yhteenliimaava luokitus".
Mutta määrittipä tilanteen millä tahansa, taikauskoja on paljon.
1: On positiivisia, onnen puolelle saamiseksi suoritettua toimintaa, kutensuolan heittämistä olan yli, hevosenkenkien pitäminen oven päällä, neliapiloiden kerääminen...
2: On negatiivisia asioita joita varotaan koska niihin liittyy kirous. Tällöin onni paranee estämällä ikäviä asioita. Esimerkiksi on perjantai 13. päivän varomista, mustien kissojen pelkäämistä, tikkaiden alta kävelyn välttämistä, laattojen rakoon astumisen välttämistä, peilien rikkomisen pelkoa..
3: Lisäksi on vaikeasti luokiteltavia, kuten Koreassa oleva uskomus jossa suljettuun tilaan laitettu puhallin aikaansaa kuoleman. Oikein laajasti määritellen kaikki tai useimmat pseudotieteet ovat taikauskoa. Samoin voidaan miettiä erityisesti vaihtoehtohoitoja, jotka voivat olla muita vääriä uskoja - kuten esimerkiksi ilmastonmuutoksen kieltämistä enemmän- taikauskoa koska niissä etsitään terveyttä ja muuta vastaavaa jota monet selvästi taikauskoiset rituaalit muutenkin tekevät. Samoin uskontojen kohdalla on erimielisyyttä. Kuitenkin on selvää että jotkut uskonnot ovat selvemmin taikauskoa - tai suorastaan pakosti taikauskoa - silloin niihin kuuluu uskomukset ihmeisiin ja muihin erikoisiin tapahtumiin joita voidaan aikaansaada aktiivisesti. Näin esimerkiksi onnenamuletteja, enteiden tuijottaminen, rukousparannus ja kiroaminen ja muut vastaavat toiminnat katsotaan yleensä taikauskoiseksi.
Kaiken kaikkiaan erilaisten taikauskojen luetteleminen olisi melkoisen runsas lista, jonka pituutta en uskalla edes kuvitella..
Taikauskoa ja sen syitä on tietysti tutkittu jonkin verran.
Vuonna 1948 B.F. Skinner teki behavioristisen tutkimuksen, jossa hän kuvasi kyyhkysiä. Ruokaa tuli satunnaisesti, ja tästä seurasi se että siinä missä normaalissa kokeessa, jossa vipua painamalla tulee jyvä tai on jokin muu vastaava asia, eläimet toistivat tätä. Kun palkinto oli satunnaistettu, eläimet alkoivat käyttäytymään kummallisesti. Niille syntyi erikoisia rituaaleja. Skinner ajatteli että kyyhkyset yrittivät vaikuttaa ruokintaansa samaan tapaan kuin vipua painelevat kyyhkyset. Hän vertasi tätä ihmisten taikauskoon. Kaikki eivät ole samaa mieltä kokeen tuloksista, ja esimerkiksi stressistä syntyvää toisteista käyttäytymistä tavataan monilla stressaantuneilla eläimillä, joilla ei ole riittävästi viihdettä. Toisaalta joko/tai -asetelma voi olla väärä. Ehkä se onkin sekä/että.
Hanna Kokko ja Kevin Foster ovat tehneet tutkimuksia evolutiivisesta näkökulmasta. Tälöin tutkitaan miksi olemme taikauskoisia. Heistä taikausko voi tuottaa käyttäytymistä, joka auttaa selviämään hengissä. Tätä voi verrata vaikka Matt Ridleyn kuvaamaan tilanteeseen jossa kivi tipahtaa jyrkänteeltä, voi olla että siellä ei ole mitään. Tällöin paranoia ei haittaa. Mutta jos siellä on joku tiputtelija, varovaisuus on hyväksi. Samoin Pascal Boyerin esittämät skenaariot piileskelevistä hahmoista, ihmisistä ja pedoista ovat elämää säilyttäviä: Jos pelästyt turhaan, panos ei ole suuri. Oikea pelästyminen sen sijaan voi pelastaa. On hyvä huomata, että usein taikauskoissa on kyse suolan sirottamisesta olan yli ja muusta melko harmittomasta. Näillä pienillä rituaaleilla yritetään hallita tulevaisuutta. Niiden panokset ovat usein melko pieniä, mutta jos ne toimivat edes yhtään, ne voivat auttaa paljon. Tätä kautta voisi jopa ajatella että taikauskoinen ajattelu on jossain määrin yleisinhimillistä. (Ehkä homo religiosus, uskonnollinen ihminen, pitäisi laajentaa homo superstitioksi, taikauskoiseksi ihmiseksi.)
Richard Wiseman taas on tutkinut taikauskon yhteyttä ihmisten hyvinvointiin. Hän kyseli enteistä, kuten apiloista ja luvun 13 vaarallisuudesta ja sai aikaan "taikauskon tason", jota hän vertasi kyselyyn jossa kartoitettiin sitä, kuinka huono -onnisina ihmiset pitivät itseään. Erikoista kyllä taikauskoiset ihmiset pitivät yleensä itseään normaalia huono -onnisempana. (Eivätkä ole optimism biasin tai Lake Wobegon effectin vallassa, vaan käänteisesti; He eivät olekaan se 80% joka uskoo olevansa keskivertoa parempi autoilija.) Tämä tutkimus - joka ei mitannut oikeaa onnea vaan koettua tilaa, jotka voivat olla eri asioita - voi viitata moneen asiaan, kuten siihen että (1) Taikauskoiset ihmiset turvautuvat tehottomiin keinoihin, jolloin tilanne ei korjaannu. Tällöin toiset toimivat fiksummin ja tämä vaikuttaa elämään laajemminkin. Näin yhteys voi olla oikeakin. (2) Taikauskoiset ihmiset odottavat enemmän koska pistävät erilaisia rituaaleja parantamaan tilaansa, jolloin he kokevat tilanteensa huonommaksi kuin se on, koska taikausko lisää heidän odotuksiaan, jotka sitten jäävät toteutumatta. (3) Toisaalta taikauskoiset voivat turvautua taikauskoon koska he kokevat itsensä valmiiksi huono -onnisiksi. Samaan tapaan kuin mielenrauhaa etsivät ne, jotka kokevat elävänsä liian hektisessä ja liian vaativassa maailmassa, voi epäonniseksi kokeminen johtaa taikauskoisiin asioihin turvautumiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti