Jos me esitämme otsikon kaltaisia kysymyksiä, meidän täytyy olla erityisen tarkkoja. Sillä kysymyksen molemmat elementit ovat mutkikkaita: Niillä on eri merkityksiä, jotka vieläpä vaihtuvat erityisen helposti. Toisin sanoen kysymys on erityisen altis equivocation -virheelle. Yleisesti filosofiassa on järkevää kysyä kysymyksiä, joihin voi saada "kyllä" tai "ei" vastauksia. Kehäpäättelystä ei pidetä, eli jos premissistä tehdään johtopäätös, sitä ei pidetä kovin vakuuttavana. Emme siis voi vain olettaa kristittyjä joko hyviksi tai pahoiksi, määrittelemällä tai olettamalla sen sellaiseksi, ja sitten väittää tätä johtopäätökseksi.
1: Hyvyydestä ollaan montaa mieltä, ja sen määritteleminen on hieman erilaista eri kulttuureissa. Ongelmana on tietenkin se, että jos islamilaiset määrittelevät hyvän siten että se on "islamin seuraamista", vakaumukselliset islaminuskoiset ovat aina hyviä. Koska heidät on määritelty hyviksi. Voidaan kuitenkin kysyä, miksi ateistit, hindut tai muut tahot eivät saisi samaan tapaan määritellä itsensä hyväksi? "Hyvä" menettää tällä määrittelytavalla luonteen, joka olisi relevantti. Uskonnon ulkopuolinen ei voi nähdä niillä onko islaminusko vai kristinusko enemmän hyvää: Kristinuskon kriteereillä kristinusko ja islaminuskon kriteereillä islaminusko. Siksi tässä jutussa hyvää on lähestytty "lajinmukaisen käytöksen" kautta. Muuten kristinuskon tai islamin hyvyys on joko itseriittoisuutta, tai sen kommentilla "hyvyys" ei ole mitään merkitystä kyseisen opin kannattajien ulkopuolella. "Self - Claimed Goodness" , itse itsensä hyväksi määritteleminen on halpaa ja helppoa - sen voi tehdä vaikka mille ideologialle- sekä harmittavan yleistä - se on tehty lähes kaikille ideologioille, myös karmiville. Siksi sellaiset fundamentalistikristittyjen käyttämät kommentit kuten "jos teemme pahaa asiaa X, kuten vastustamme homoseksuaaleja, se johtuu siitä että olet paha kun pidät asiaa X, kuten homoseksuaalisuutta, hyvänä." menettävät merkityksensä. Jos uskonnon harjoittajat tekevät tekoja joita yleisesti pidetään pahoina, ne ovat pahoja vaikka heillä itsellään olisi kuinka aatemaailmansa sisällä perustelu teoilleen. Natsitkin vastustivat juutalaisia ja perustelivat tämän ideologiansa sisältä, samalla tavoin myös noitavainoja ja kommunistien tekemiä vankileirijärjestelyjä tehtiin samalla tavalla "ideologian sisältä" perustellen. Samoin pahimmatkin kultit ovat ajaneet asioitaan hyvyyden nimissä. Siksi ei voida sanoa että "tuo mikä vaikuttaa muista pahalta ei ole pahaa vaan hyvää, ja syy siihen on vain se että muut eivät ymmärrä hyvyyttä." jota käytetään usein, ja jolla yritetään ikään kuin perustella miksi se kammottavaa asiaa ajava ideologia onkin itse asiassa "moraalisempi kuin ne muut": Sehän ajaa hyvyyttä myös sellaisilla elämänalueilla joilla enemmistö ihmisistä ja ideologioista ei aja.
2: Vaikka kysymyksessä tuntuu että hyvä sana olisi hankala, varsinaiset ongelmat ovatkin yllättäen määritelmän "kristitty" kohdalla.
___2.1: Sillä se voi tarkoittaa sekä sitä, että uskoo Jeesukseen, eli omistaa tietyn uskomusjärjestelmän. Tällöin olennainen kysymys on se, tekevätkö kristityt hyviä asioita enemmän kuin muut. (Ehdoilla, jonka asetin kohdassa 1) Tähän taas tarvitaan tilastollista analyysiä. Esimerkiksi kristinuskon kohdalla voidaan verrata yhtä rikkaita valtioita, jotka ovat sekulaareja ja jotka ovat kristittyjä. Esimerkiksi sekulaaria Ruotsia ja kristillistä USA:a, tai vaikka vertailla erilaisia USA:n osavaltioita ja niiden rikostilastoja, tai vaikkapa sitä miten näissä valtiossa suhtaudutaan vaikkapa sellaiseen asiaan kuin kuolemantuomioon. (Joista voi löytyä erikoisiakin asioita.) Samoin voidaan katsoa historiaa, ja verrata miten yhteiskunta on muuttunut kristinuskon aseman pienenemisen myötä. Voimme esimerkiksi verrata väkivaltaa ja ideologisten murhien määrää. Tässä määritelmässä jos kristinusko tekee hyvää, se näkyy rikostilastoissa joissa verrataan kristittyjen ja muunlaisten suhdetta koko yhteisössä sekä rikollisissa. Jos kristityt tekevät harvemmin ja lievempiä rikoksia, kristinuskolla on hyviä vaikutuksia. Jos taas ei, kristinusko on moraalisesti vaarallista.
___2.2: Se voi tarkoittaa sitä että henkilö seuraa hyvänä pidettyä tietä. Tämä on yleensä vastareaktio siihen, kuinka käy kun joku muistuttaa (kliseisesti) kristinuskon sinänsä kammottavasta historiasta tai vaikkapa huomauttaa että Mafian palkkamurhaajat ovat yleisesti ottaen kristittyjä. Uskovaiset puolustautuvat että nämä eivät ole "oikeita kristittyjä". Kun esimerkiksi pastori ja aktiivinen uskonmies Ted Haggard jäi kiinni kaksinaamaisuudesta: Hän esitti homoseksuaalisuutta kritisoivia kommentteja, mutta paljastui että hän oli käyttänyt huumeita ja ostanut palveluja miespuolisilta prostituoiduilta, puolustauduttiin siten että hänen tekonsa olivat "un-christian", eikristittyjä. Tällöin olennainen kysymys on se, onko enemmistö itseään kristityksi kutsuvia "oikeita kristittyjä". Jos kristinusko on yksinkertaisesti "moraalisen elämän elämistä", on vertailtava sitä miten lujasti näkemys Jeesuksesta liittyy tähän.
Toisin sanoen kristinuskolla on kaksi määritelmää, joita ei voida vaihtaa lennosta : Jos henkilö määrittelee kristinuskon "sekä vakaumus Jeesuksesta että hyvyys", silloin hän tekee kohdan 1 virheen; Hän määrittelee kristinuskon moraaliseksi, joten hän ei enää voi pätevästi ja loogisesti väittää sitä johtopäätökseksi syyllistymättä kehäpäättelyyn. Tällöin kristittyjen hyvyys on vain "itseväitettyä", eikä perusteltu seuraus, rationaalinen kannanotto joka on päättelyn lopputulos. On siis valittava mitä kristinusko tarkoittaa, eikä vaihtaa merkitystä lennosta. Jos siis haluaa olla järkevä ja perusteltu kannanotossaan sen sijaan että vain itseriittoisesti kehuisi itseään ja yrittäisi käännyttää muita, jolloin kyseessä on pelkkä julistaminen ilman sen suurempaa järkeä ja sisältöä.
Olennainen huomautus tähän juttuun liittyen on se, että tässä en käsitellyt moraalin lähdettä. On siis merkityksetöntä tuleeko moraalinormi siitä että Jumala on sen käskenyt - kuten uskovaiset katsovat - vai siitä että vain uskonnot jotka ovat noudattaneet niitä sääntöjä joita ihmiset jo valmiiksi pitivät hyvinä - kuten itse katson olevan. Tässä ei myöskään keskitytä "Jumalan olemassaoloon", se on aatteen moraalisuuden kannalta irrelevanttia, koska kyseessä on kuitenkin ulkoinen toiminta. Jos joku tekee hyvää koska uskoo olemattomaan taikamieheen tai jos joku tekee hyvää koska uskoo oikeasti olemassaolevaan taikamieheen, moraalisuus on kuitenkin sama. Eli kun puhutaan hyvyydestä, keskitytään eettisyyteen, ei oikeassa olemiseen : Aatteen seuraajien moraalisuus ei siis liity aatteen uskon ja sen kohteen väliseen yhteyteen mitenkään. Kristittyjen moraalisuus tai pahuus ei tätä kautta ole jumalatodistus tai sen kumoaminen.
1 kommentti:
Minun on myönnettävä, että tätä juttua inspiroivat suuresti henkilöt jotka - henkilökohtaisen elämäntapansa lisäksi haluavat vaikuttaa myös yhteiskuntaan ja politiikkaan - perustava linjauksensa syvässä istuviin ennakkoluuloihinsa, joita tosin nimittävät "arvoiksi" - joskus jopa "perusarvoiksi". Ja haluavat tuoda erilaisia rajoitteita, joita eivät kutsu suinkaan rajoitteiksi vaan niiden esiintuontia "mielipiteenvapaudeksi", "uskonnonvapaudeksi" ja "sananvapaudeksi". Ikään kuin kieltojen lisääminen jotenkin lisäisi vaihtoehtoja ja vapautta. Näiden ihmisten syvä vakaumus on sellainen, että jokaisella ihmisellä, myös heidän kanssaan erimielisillä, on etiikkakeskusteluissa sellainen erityinen luovuttamaton ihmisarvo, mistä ei kuitenkaan voi johtaa tasa-arvoa. Jos heidän kanssaan on erimieltä, ajaa heidän mielestään yhteiskunnan tuhoa.
Ilman heidänkaltaisiaan tätä ei olisi ehkä kirjoitettu.
Lähetä kommentti