Melko usein filosofiassa ja jopa tieteessä käytetään analogioita, vertauskuvia, kaavojen lisäksi. Niillä pyritään selventämään asioita - ja joskus niillä halutaan vain tuoda uskottavuutta asialle, jolle ei muutoin ole perusteita. Kuitenkin jotkut analogiat ovat hyviä. Mutta vielä tieto siitä että analogia on hyvä ei riitä. Sillä hyviä analogioita on kahta päätyyppiä, ja niiden väärä käyttäminen johtaa erilaisiin virheisiin.
Hyvin käytettynä analogia on tietenkin erittäin hyvä apuväline. Se on myös apuväline, johon luonnostamme turvaudumme. Mutta se on myös apuväline, jota käytetään todella huolimattomasti. Yksinkertaisesti: Hyvät analogiat jaottuvat (1) Sellaisiin, josta vedetään ennusteita ja malleja (2) Sellaisiin, joista ei.
1: Mallintavat vertauskuvat ovat sellaisia, joista haetaan testattavia yhteyksiä. Eli toisin sanoen analogia on mallinhaku. Silloin kyseessä on jo eräänlainen tapa kehittää teoriaa, koska yhteys on paitsi samankaltainen piirre, myös sellainen joka vetää koeteltavia ennusteita. Tästä hyvä esimerkki on koulukirjoissa oleva aurinkokuntamalli atomille. Sitä on käytetty etsimään ennusteita. Se oli mallintava vertauskuva, vaikka se nykyään onkin todettu virheelliseksi.
2: Näkökulmien vertauskuvat ovat tavallisia. Ne eivät johda ennusteisiin. Ne ovat hyviä, jos ne selkeyttävät asiaa jollain tavalla. Esimerkiksi pelissä joku voi syyllistyä virheeseen, joka ei ole sääntörike vaan tyhmä toiminta. Emme odota että teko olisi tahallinen, mutta käytämme sitä silti.
Tosin tässäkin on liukumaa. Otan esimerkkien kautta:
1: Richard Dawkinsin "itsekäs geeni" -näkemys. Sinällään hänen teoriansa esittää että luonnonvalinnan kohteena on geeni, ei yksilö. Tätä eroa voidaan koetella. Voidaan katsoa kumman mukaan valikoituu, keiden perimät yleistyvät. Tältä kohdalta se on mallintava vertauskuva. Mutta sen sijaan sen nimessä oleva sana "itsekäs" viittaa siihen että geeneillä olisi oma tahto, että kyseessä olisi jokin älyä vaativa toimenpide, jossa geenillä olisi tavoitteita ja muuta mielellistä toimintaa. Dawkins ei selvästi usko tähän, joten voidaan olla aivan varmoja siitä että tämä nimeämistapa on näkökulmien vertauskuva. (Joku muu voi uskoa että geeneillä on äly, mutta nämä näkemykset ovat tuskin olleet mukana Dawkinsin miettiessä nimeämisasioita.)
2: Auringonlasku ja auringonnousu ovat aikanaan olleet aivan konkreettisia näkemyksiä universumin toiminnasta. Ajateltiin että maa on keskellä ja että nousussa ja laskussa ei itse asiassa ollut mitään vertauskuvallista. Tätä kautta se on ollut aikanaan täysin mallintava vertauskuva, jossa ei ole ollut juuri mitään näkökulmien vertauskuvaelementtiä mukana. Nykyisin taas ajatellaan että maa kiertää aurinkoa, ja nouseminen ja laskeminen on vain "illuusio" joka tulee siitä että me emme huomaa kuinka maa kiertää. Näemme asiat vain omasta pisteestämme ja tästä johtuu tämä ihmeellinen asia, jossa aisti ja arkikokemus pettävät meidät ja joudumme luottamaan täysin teorioihin. Tämän johdosta nykyään auringon nousu ja lasku ovat pelkästään näkökulmien vertauskuvia, eikä niissä ole enää lainkaan mallintavaa vertauskuvaa.
Ja itse asiassa analogioiden väärien luokkien käyttäminen on suuri virhe sinällään. Siis vaikka analogia olisi hyväkin. Se on sama, kuin väittäisi että meteorologi auringon nousuista puhuessaan nykyään väittäisi että maakeskinen näkemys on tosi. Riskinä on se, mitä Esa Saarinen varoittelee "Filosofia" -kirjassa. Riskinä on yliyksinkertaistaminen, mutkien oikominen ja yleisen periaatteen soveltamisen rajoitukset ja erityisehdot unohtuvat; "Me tarvitsemme periaatteita ohjataksemme elämäämme. Harva periaate kuitenkaan pätee täysin ehdottomasti ja ilman mitään varauksia." ... "Yksinkertaistaminen on olennaista, mutta yksinkertaistamisellakin on rajansa. Keskustelussa on tärkeää pystyä osoittamaan, milloin vastustajan ajattelu suoristaa mutkia liikaa. Olennaisia erotteluja, vaihtoehtoja tai sävyjä ei saa sivuuttaa." ... "Analogioilla saadaan puheeseen tehoa ja vakuuttavuutta. Monasti tämä tapahtuu perusteiden ja loogisen sitovuuden kustannuksella." Siinä sitä onkin karikkoa kierrettäväksi. Vaikka tämä onkin tuon perusfilosofiaa lukiossa opettavan kirjan, jossa ei siis odoteta esitietoja, ensimmäisiä asioita. Se on kuitenkin kenties, yksinkertaisuudestaan huolimatta, yksi vaikeimmista asioista, jonka kanssa tulee tehtyä paljon ja helposti virheitä.
Analogia on hyvä uutistenlukija mutta huono journalisti; Jos tämän unohtaa, analogioilla syntyy liian helposti vain propagandaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti