lauantai 21. maaliskuuta 2009

Kun seksi on ongelma.

Seksuaalinen lisääntyminen on yleisesti esiintyvä ilmiö luonnossa. Ja vaikka esimerkiksi bakteerit monistuvat jopa monilla esitumallisilla esiintyy geenien vaihtamista toisten solujen kanssa. Aitotumallisilla ja monisoluisilla seksuaalinen lisääntyminen on yleistä, ja astetta suurempaa. Kyse ei ole vain yksittäisistä geeneistä vaan kokonaisista kromosomeista.

Tälle ilmiölle täytyisi olla jonkinlainen selitys; Tiedetään että seksi on yleistä, joten sille täytyy olla jokin syy. Usein tätä haetaan evoluutioteorian kautta. (Vai olisiko vastaus että Jumala halusi että meillä olisi jotain räplättävää, kiva? Minusta kyllä.) Joitain teorioita tästä on hylätty, kuten Bakerin&Parkerin teoria siitä että esi ja aitotumalliset ovat molemmat seksuaalisesti lisääntyviä koska niillä on yhteinen alkuperä.
1: Williamsin historiahypoteesi on kenties erikoisin selittämisyritys. Hänen mukaansa seksuaalinen lisääntyminen on ollut aluksi vallitsevaa, ja sen vuoksi eiseksuaalinen lisääntyminen olisi se, joka vaatisi erityisen selittämisen. Williamsin mukaan nopeasti lisääntyvillä bakteereilla on aluksi ollut erilainen tilanne kuin nykyään koska kaikkialla ei ole ollut samanlaista kilpailua, vaan tyhjiä ekolokeroita ja muita vastaavia on ollut paljon. Seksuaalinen lisääntyminen toi muuntelua, jolloin ne pääsivät nopeasti valloittamaan näitä lokeroita. Valinta siis kohdistui tavallaan muuhun kuin seksuaaliseen lisääntymiseen, mutta niiden kertyminen oli seksuaalisen lisääntymisen ansiota. Tätä näkemystä on kritisoitu siitä että se ei tiukasti ajatellen ole teoria lainkaan : Seksuaalisen lisääntymisen "alkuperäisyyttä" ei voi kokeellisesti osoittaa oikeaksi eikä vääräksi. Se sinällään vain sopii "voi olla tasoisesti" havaintoaineistoon. Kriitikoiden mukaan tämä on mahdollinen, mutta eitestattavissa.
2: Ronald A. Fisher ja Hermann J. Muller esittivät näkemyksen siitä että seksuaalinen lisääntyminen olisi lajitason valintaa, ryhmävalintaa. Fisherin-Mullerin teorian mukaan seksuaalinen ryhmä kykenee valikoitumaan nopeammin muutokseen. Näin vaikka populaatio olisi eiseksuaalinen, se voisi kehittyä seksuaaliseksi koska se auttaisi mukautumisessa muuttuvassa maailmassa. Hankaluutena tässä teoriassa on optimigenotyyppien murtuminen: Eli vaikka se synnyttää tehokkaasti uusia geeniyhdistelmiä, siinä vaiheessa kun ollaan saavutettu paras taso, se alkaa toimimaan seksuaalista lisääntymistä vastaan: Nämä parhaat versiot yksinkertaisesti muuntuvat myös nopeammin.
3: George C. Williams kehitti ajatuksen siitä miten seksi syntyy nimen omaan yksilövalinnan tasolta. Hänestä etenkin muuttuvissa olosuhteissa lisääntyminen on harvojen ja valittujen harteilla. Eli toisin sanoen silloin ei sovelleta sitä miten käy jos lisääntyminen on "kohtuu sopeutuneisuuden kantilta" vaan jos se "keskimääräistä paremmin sopeutuneiden". Eli ei kysytä keskimääräistä sopeutuneisuutta vaan poikkeuksellista sopeutuneisuutta. Jos ympäristön muutokset ovat vaikeasti ennustettavia, jolloin emon ja jälkeläisten eroavaisuus on se ominaisuus, joka pohjimmiltaan kasvattaa kelpoisuutta. Tätä näkemystä on kritisoitu; Kun tässä näkemyksessä ajatellaan että on ollut tilanne, jossa ympäristö koostuu erilaisista habitaateista, eikä etukäteen voida arvata, mihin kilpailutilanteisiin jälkeläinen tulee joutumaan, vaaditaan pohjimmiltaan sitä että emo ja jälkeläiset elävät erilaisissa ympäristöissä. Emon elämisen ja tämän lisääntymisen tulisi siis tapahtua erilaisessa ympäristössä, kuin missä jälkeläinen tulee elämään. Tämänkaltainen on pikemminkin poikkeus kuin sääntö.
4: Graham Bell (EI se puhelinmies) on myös ajatellut että seksuaalisuus liittyy sopeutumiseen mosaiikkimaiseen ympäristöön. Hän esittää että suvuttomasti lisääntyvien yksilöiden kesken esiintyy kilpailua. Ne vaativat samaa ravintoa samassa ympäristössä jotka on saatavissa juuri samoilla erikoisuustaidoilla. Sen sijaan seksuaalisesti lisääntyvillä sisarusten välillä on paljon eroja. Samalla habitaatilla mahtuu tällöin elämään useampia saman lajin tai perheen jäseniä. Tämä teoria toimii mikäli ympäristö on muunteleva ja valintatekijät ovat lähinnä biottisia.
5: Punaisen kuningattaren hypoteesi on Leigh van Halenin esittämä näkemys, jonka mukaan eliölajit on pakotettuja kehittymään niin nopeasti kuin mahdollista, koska ne muuten ajautuvat sukupuuttoon. Tämä on hieman samanlainen ilmiö, kuin se mikä maatalouden (taloudellisen) kannattavuuden kohdalla on: Kun kaikki kehittävät toimintaansa, se joka päättää että "nyt riittää" alkaa itse asiassa jäämään jälkeen. Koska yhteiskunta samanaikaisesti "tasaa hintoja" suhteessa tuotantoon, esimerkiski ylituotanto laskee hintoja, niin käy niin että vaikka taso olisi taloudellisesti kannattava ajalla X, ja se ei muutu mitenkäänn, sen kannattavuus laskee ajan mittaan. (Mikä tietysti takaa esimerkiksi jalostustoiminnan pysyvyyden.) Punaisen kuningattaren idea on tältä kantilta oikeastaan aika helppotajuinen, ja on perusluonnonvalinnan näkemyksiin sidottu: Kun ympäristössä on vain tietty (äärettömästä poikkeava) määrä resursseja, kuten ravintoa tai ruumiin rakenteeseen käytettäviä atomeja, se että joku kykenee käyttämään tätä tehokkaammin, leikkaa tavallaan "isomman siivun kakusta", joka tietysti tarkoittaa sitä että muille jää vähemmän. Glesener ja Tilman ovatkin ajatellut että jos jokin tuottaa tehokkaammin jälkeläisiä, on muiden tehtävä samoin. Tämä taas liittyy esimerkiksi loisiin: (1) Kun loinen tuottaa monenlaisia jälkeläisiä, jokin niistä voi kiertää toisen eliön puolustusjärjestelmän suojamuureja, joka johtaa sen yleistymiseen (loiset lisääntyvät paljon joten muutos voi olla nopeakin.) (2) Jos taas loinen olisi muuttumaton, voisi loisen kohde kehittää tälle immuniteetin, tämä on sille edullista eli se yleistyy ja sitten lopulta loinen kuolisi sukupuuttoon. 1+2 = Loispopulaatio muuntuu siten että se tuottaa monenlaisia jälkeläisiä. Jos loisen kohde taas lisääntyy seksuaalisesti, sekin saa erilaisia versioita, joista jokin voikin kestää hyvin sitä uutta versiota. Molempien on juostava. Tässä näkemyksessä seksuaalisuus saa aikaan lisää seksuaalisuutta.
Tämä juttu on kirjoitettu ns. "poikamiesviikonlopun aikana", puolison ollessa poissa kotoa kun taas itse ei. Mitäpä muuta sitä voisikaan tehdä?

Ei kommentteja: