"If I go there will be trouble / And if I stay it will be double"
(The Clash, "Should I Stay Or Should I Go")
Ihmiset ajattelevat jotenkin luonnostaan että
1: Jos jokin asia on jotenkin, niin sitten se on oikein. Esimerkiksi se, että luonnossa esiintyy homoseksuaalisuutta tarkoittaisi että se on oikein. Tämä on kuitenkin naturalistinen virhepäätelmä, joka ei selviä George Mooren avoimen kysymyksen argumentista, joka on yksinkertaisesti se, että jos osoittaa, että "X tuottaa mielihyvää → siis P on hyvä." Avoimeksi jää aina kysymyksiä mallia "Onko hyvä, että X tuottaa mielihyvää?"
2: Toinen tapa ajatella on vetää yhteyksiä niin, että "miten pitäisi olla" määrää tosiasiat; Tällä logiikalla joku voi ajatella esimerkiksi että koska homoseksuaalisuus on väärin, luonnoneläimissä ei löydy homoseksuaalisuutta. Tätä kutsutaan moralistiseksi virhepäätelmäksi. Tämän heikkous tulee esiin "Firefly" -sarjan pahan salamurhaajan, Earlyn, kommentista: "Man is stronger by far than woman, yet only woman can create a child", joka vihjasi muun muassa siihen että mies voi vahvempana raiskata naisen väkisin, mutta riski raskaaksi tulemisesta on naisella. Se, että miesten ja naisten tulisi olla tasa -arvoisia ei tarkoita että he olisivat kaikissa asioissa yhtä hyviä. Ja vielä vähemmän tämä tarkoittaa sitä että tasa -arvo tämän "pitäisi" asian vuoksi olisi sama kuin vallitseva asiaintila.
Molemmat näistä oikoteistä ovat kuitenkin väärin. Mutta se ei suinkaan tarkoita että näistä voitaisiin "ottaa negaatiot" ja vetää tästä moraalisia kannanottoja, kuten sanoa että jos jokin asia on olemassa, se tarkoittaa sitä että niin ei pitäisi olla. Molemmat näistä virhepäätelmistä eivät ole mallia "kun ehto toteutuu, ei koskaan seuraa" -joka on ihmisille melko yleinen tapa käsittää se että jokin päätelmä on virhepäätelmä. Tämä on kuitenkin virhepäätelmä enemmän sen vuoksi, että se ei sano asiasta yhtään mitään. Syynä on tietenkin se vanha tuttu, johon liittyviä asioita on jo alustuksessa tullut paljon vastaan. Kyseessä on is-ought -ongelma. Tämä ei suinkaan ole mikään "naturalistien yksinoikeus" tai konsti, jota skeptikot käyttävät. Vaikka skeptikot käyttävätkin sitä melko usein. Se itse asiassa liittyy laajempana osana etiikkaa, jopa niin että jokaisen moraalia miettivän on kohdattava se joko rehellisesti tai sitten epärehellisesti piilottaa ongelma ja olla käsittelemättä sitä.
Tämän väitteen voi kuvata vaikkapa seuraavalla esimerkillä.
Idea on seuraava: Jos olemassaolosta voi päätellä että se on joko oikein tai väärin ilman että samalla päättää sen, mikä on oikein ja mikä on väärin, on kaava aina joko
1: jos asia x on, silloin y on oikein.
2: Jos asia x on, silloin y on väärin.
Kun valitset jomman kumman, joudut pitäytymään samassa vaihtoehdossa, etkä voi heivata 1 ja 2 välillä. Sillä muutoin teet valinnan siltä pohjalta, mikä on ns. tavoitetila. Silloin olemassaolokysymyksellä ei ole tekemistä asian moraalisuuden kanssa, ainoastaan "olevan" suhde "tavoiteltuun" ratkaisee.
Mutta kuvitteelliseen esimerkkiimme : Kysymys on karkeasti: Kuvitellaan että meillä on pullo ja potilas. Pitääkö meidän juottaa se pullo?
Pullossa on nestettä, joten jos olemassaolo määrää sen, onko asia oikein, sisällöllä ei pitäisi olla väliä. Mutta entäpä jos tapauksessa a pullossa on tappavaa myrkkyä ja b -tapauksessa siinä on lääkettä? Eikö teekin mieli vaihtaa ja antaa vastaus eri luokasta? (Minun tekee.) Jos olet sitä mieltä, että tuossa kohdassa olisi hyvä vaihdon paikka, niin silloin olet sitä mieltä että olemassaolo ei ole se asia, joka tekee toisesta pahan ja toisesta hyvän. Toki voidaan kysyä että "kai se pullon sisällön olemassaoleva luonne jotenkin liittyy siihen, mitä pitää tehdä." Tässä kuitenkin otetaan käyttöön lisämääreitä: Moraalia ei enää päätellä siitä miten on, vaan verrataan sitä mitä on siihen miten sen pitäisi olla. (Näiden välissä on kuilu, ja kaltaiseni kyynikot ovat hyvin tietoisia tästä erosta.) Myrkkypulloesimerkkini tuo esiin myös toisen piirteen: Sekä myrkky että lääke toimivat, tai ne oletetaan sellaiseksi esimerkissä. Niiden molempien seuraukset ovat luonnonlakien mukaisia, kukaan ei väitä myrkkyä epätieteelliseksi tai myrkkyteorian kannattajia moraalittomiksi kun uskovat että ihmiset kuolevat, joka sitten tarkoittaisi että näin pitäisi tehdä. Myrkkyteoria ei ole väärä vain siksi että tappaminen on väärin ja joku voisi ajatella että tähän liittyy jotain "moraalittomia implikaatioita".
Tätä taas voidaan soveltaa esimerkiksi niihin usein törmättyihin rinnastuksiin, joita kohdataan: On erilaisia kannanottoja, joiden mukaan evoluutio on moraalitonta. Tässä kuitenkin unohdetaan se, että evoluutio sinällään ei sisällä mitään moraalisia implikaatioita. Se on sama kuin joko väittäisi että myrkkyteoria on väärässä koska se vihjaa ikäviin seurauksiin tai sitten se väittää että maailma on moraalittomampi jos siinä mietitään myrkkyteorioita. Kyseessä on siis tavallaan arationalismi: Voidaan sanoa että evoluutioteorian kannattaminen voi johtaa natsismiin tai sen täydelliseen vastakohtaan tai mihin tahansa tässä välissä, koska sillä ei ole arvolauseita.
Tämä ei tietenkään tarkoita moraalittomuutta. Syykin on selvä. Teoria ei ole maailmankuva. Niiden 1:1 rinnastaminen on absurdia, joskin ihmiset aina rakentavat itselleen jonkinlaisen identiteetin, ja jokainen teorian kannattaja omistaa tätä kautta jonkinlaisen maailmankuvan, jossa osana tietenkin on myös tuo teoria. Mutta se kuulostaa hieman samalta, kuin sanoisi että pikkuvarvas on sama kuin koko ruumis, kun se aina kulkee ruumiiseen liittyneenä.
Toki käytännön tasolla me oikeutamme esimerkiksi sen että pidämme sokerista lajityypillisesti samaan tapaan, kuin pidämme lajityypillisesti suojasta, interaktiosta toistemme kanssa ja rakkaudesta. Nämä kaikki ovat tarpeita ja haluja, jotka "ovat". Se, että niitä myös "pitäisi" arvostaa, on ought -kannanotto. Tosin aivan saman kysymyksen kanssa painii se, joka on sitä mieltä että Rakkaus on hyvä asia, koska Jumala sen käskee. Tämä käskykin on heistä "on" -asia, ja he vain päättävät (auktoriteettiin tai tunteisiinsa pohjaten) että tämä tarkoittaa että sen myös "pitäisi". Ja jos joku vetoaa että moraalin tulisi olla ihmisistä riippumaton ja ikuinen ollakseen oikeutettu, tekee jälleen "on - pitäisi" -päätelmän.
Ja tietenkin jokainen tekee näitä valintoja, eikä tämän pohjalta voida moittia. Tämä on näitä asioita, joista nyt vain ei pääse mitenkään eroon.
Mielenkiintoinen asia on tietenkin se, miten esimerkiksi tieteen tuottamiin tuloksiin jotka kertovat "is" -asiaa, ja tavoittelee "is" -asiaa, eli tietoa joka ei välitä maailmankuvista. Kun meidän kuitenkin tulisi kaikesta huolimatta suhtautua niihin ja soveltaa niitä esimerkiksi politiikassa ja muutenkin, jolloin joudumme päättämään "mitä halutaan/miten pitäisi". Koska tieteen tehtävänä on tuottaa tietoa "riippumatta sovelluksista", eli totuuden etsinnässä tavoitellaan totuutta eikä sitä että kaikilla olisi kivaa. Vastuu sovellusten eettisyydestä on sitten esimerkiksi insinööreillä ja poliitikoilla (!/?) Kuitenkin on selvää, että tieteen kautta voidaan tehdä toimenpidesuosituksia. Silloin niihin vedoten voidaan ottaa kantaa yhteiskunnallisiin asioihin. Tällöin syynä ei ole niinkään se, että tiede sanoisi että näin on, vaan kun meillä on joku poliittinen "pitäisi" -tila, voi tiedemies sanoa vaikka että "kun tehdään X päästään tuohon asiaan jota halutaan". Tai tiedemies voi sanoa "Minusta tuo lopputulos on hyvä, ja näin siihen päästään" ja kun elämme ainakin teoriassa demokratiassa, jos monesta lopputulos on hyvä, sitä voidaan toteuttaa.
Eli sitten kun tiedemiehiltä tulee kommenttia "Vaikka pitäisi olla että kukaan ei sairastu, tuolta on kuitenkin tulossa lauma HN51 -sorsia. Parven kärjessä lentää Akuutti Ankka, Peter Pandemia kannoillaan." Siihen on sitten reagoitava sen mukaan mitä hyväksi nähdään.
Luulen, että esimerkiksi tähän kysymykseen on melko lajityypillinen vastaus. Riippumatta siitä että ateistit, naturalistit, newtonistit, faradayistit, fundamentalistit ja rokkarit vetävät arvonsa eri lähteistä, heillä lienee kuitenkin jonkinlainen yksimielisyys siitä, mikä lopputulos on toivottava. Ja tämä antaa minulle hieman toivoa. Tosin ei paljoa, koska ihmiset näyttävät keskittyvän "sen miten pitäisi" sijasta kinastelemaan siitä "mistä tämä se miten pitäisi on peräisin", ja sitten käy niinkuin sille kuuluisalle Jean-Jaques Rousseaulle, joka kirjoitti aikanaan kuuluisan lastenkasvatusoppaan "Émile", mutta jätti lapsensa heitteelle. Tai sen elämänfilosofin, joka kuluttaa elämänsä elämästä miettimiseen sen sijaan että eläisi sitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti