"Ja Jumala sanoi "Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme; ja vallitkoot he meren kalat ja taivaan linnut ja karjaeläimet ja koko maan ja kaikki matelijat, jotka maassa matelevat.""
(Genesis. 1:26)
Tämä blogaus tuo uuden, erilaisen ja täydentävän katsantokannan, syvennyksen ja täydennyksen (ei sentään korvauksen) aiheeseen, jota olen käsitellyt aikaisemmin, itse asiassa pariinkin otteeseen. Jonkinlainen suosikkiaihe siis.
Lyhyt historia:
1: Antiikissa ajateltiin rationaalisesti, ja esimerkiksi Aristoteles eritteli luonnontutkimista melko paljon. Kuitenkin ajatus luonnon hallitsemisesta oli vieras. Tavoitteena oli sopusointu sen kanssa. Kreikkalaisille luonto oli esikuva, jota oli seurattava. Luonnollisen vastakohtana oli luonnoton.
2: Ja vielä keskiajallakin ihminen nähtiin pitkälti osana luontoa: Siksi esimerkiksi eläinoikeudenkäyntejä pidettiin. Kuitenkin yliluonnollista maailmaa korostettiin. Ihminen oli lisäksi jotain yliluonnollista. Luonnollisen vastakohta olikin yliluonnollinen, ja luonnollisen arvo laski siinä missä sitä ennen korostettiin.
3: Ero luontoon kuitenkin kasvoi ajan mittaan ja harmonian tavoittelu jäi syrjään eduntavoittelun sijasta: Erityisesti Descartesin Kartesiolainen dualismi jakoi ihmisen tiukasti lihalliseen ja hengelliseen. Tässä vaiheessa ajateltiin että mekaanista ja aineellista luontoa voitiin ymmärtää.
4: Kesti kuitenkin kauan ennen kuin käytäntö ja teknologia saatiin mukaan kuvioihin. Syynä oli se, että rationalismi eli pelkkään järkeilyyn ja "nojatuolissa mietiskelyyn" perustuva tiedonhankintatapa jouduttiin korvaamaan empiristisellä eli kokemusperäisellä ja kokeellisuutta korostavalla ajattelulla - joka oli suuri ja vaikea askel - ja tästä puutteesta johtui että ajatusten teknologiaan siirtäminen ei onnistunut tai sitä ei pidetty "mielenkiintoisena" (yliluonnollinen oli mielenkiintoista ja tärkeämpää kuin aineellinen; "Ikuinen sielu vs. katoava liha.") ja "päättelyitä varmistavana" (loogisuus riitti, hienojen logiikkojen piti olla mahdollisia, ja sen jälkeen niiden testaaminen oli merkityksetöntä). Kokemusperäinen ajattelu ja mekanistinen ymmärtäminen on sittemmin tiivistynyt luonnontieteiden metodiin - Vaikka siinä onkin monin paikoin luovuttu dualismista, joka mekanismille antoi sen alkusysäyksen. Valistusajan henkeen ajatellaan että luontoa voidaan paitsi ymmärtää, myös hallita.
5: Humanismi taas edusti jonkin verran "molempien kriitikkoa": Siinä korostettiin sekä sitä luonnosta tietäminen oli irrelevanttia, kun ihmisistä tiedettiin niin vähän, että se korosti sitä että vanhan sielua, elastusta ja tuonpuoleisuutta korostaneen näkökannan sijasta piti huomioida korostaa sitä että "elämää on myös ennen kuolemaa." Esimerkiksi Francesco Petrarcaa hylkäsi skolastiikan, jota hän piti barbaarisena mutta samalla liian tiukkana järjestelmänä. Hän ihmetteli mitä hyötyä on ymmärtää luonnon hienoisimmista ominaisuuksista kun ymmärrys ihmisistäkään ei ollut järin korkeallla tasolla. Hän katsoi luonnon salaisuuksien olevan Jumalan luomia mysteerejä, joiden tutkimus oli paitsi turhaa myös ajan haaskaamista. Salat oli vain nöyrästi hyväksyttävä salaisuuksiksi. Mysteerisyys koski etenkin yliluonnollista, mutta myös luonnontieteen tutkimista.
Nykyaika:
Tietenkin luontosuhde on muuttunut myös valistusajoista. Ja voidaan sanoa että tällä hetkellä ei ole "yhtä tiettyä" näkemystä. Juhani Pietarinen on ryhmitellyt "Oikeutemme ympäristöön" -kirjassa, että on neljä eri suhtautumistapaa ihmisen ja luonnon väliselle suhteelle. Pietarisen mukaan suhtautuminen luontoon voi olla joko ihmiskeskeistä tai luontokeskeistä. Hänen luokittelussaan nämä jakautuvat vielä alatyypeiksi: ihmiskeskeisiä asenteita ovat utilismi ja humanismi. Luontokeskeisiä asenteita taas ovat mystismi ja primitivismi:
1: Ihmiskeskeisissä näkemyksissä korostetaan ihmisen aktiivista asemaa luonnossa. Luonnosta saatava hyöty ja sen hyödyntäminen kuuluu näiden teemoihin.
___1.1: Utilismi, joka perustuu utiliteetin eli yleisen hyödyn periaatteelle. Siinä korostetaan hyvinvoinnin edistämistä. Mahdollisimman suuri etu mahdollisimman monelle. Utilisti ajattelee että luonto on ihmistä varten ja uskoo että tekniikka ratkaisee ongelmia käytännöllisiä ongelmia, ja että luontoa voidaan käyttää tätä kautta. Tämä arvostaa tätä kautta teknistä käytännöllisyyttä ja tuloksia. Pragmaattiset tulokset ovat sitä mitä arvostetaan eniten. Suomessa tätä näkökantaa edustaa Anders Chydenius.
___1.2: Humanismi korostaa sekä luonnonvarojen käyttöä, että niihin liittyvää teknologiaa tärkeinä. Syvimmäinen tavoite ei ole materiaalinen hyöty, vaan ihmisten henkinen hyvinvointi, johon aineellinen hyöty on ehkä välinearvon asemassa tai joskus jopa irrelevanttia. Eettisyys korostuu siinä, että ideaan kuuluu vastuuntunnon käsite. Humanistisessa luontosuhteessa sopusointu menee kulutuksen edelle. Humanismissa on mukana myös usko tietoon ja taitoon. Tätä näkemystä suomessa on edustanut Georg Henrik von Wright.
2: Luontokeskeinen ajattelutapa taas korostaa luonnon arvoa, ihmisen hallinta nähdään usein epäpyhänä tai vääränä kontrolloimisena. Toisaalta ihmisen luontoon kuulumista korostetaan.
___2.1: Mystismi torjuu hyötyajattelua edellisiä jyrkemmin. Siinä luonnolle annetaan henkinen, jopa spirituaalinen ja ääritapauksissa pyhä muoto. Luonnon roolina on se, että se kätkee Jumalallisen olemuksen, jolloin se on tärkeä osa koska ihminen asettuu tämän kautta tärkeään rooliin vain suhteessa siihen. Luonnon kunnioittaminen on siksi ihmisen hyvinvoinnin minimivaatimus ja ehto, eikä luontoa nähdä hyödyn kohteena - tosin hyödyn olemassaoloa ei myöskään kielletä. Se on pikemminkin irrelevantti, tai automaattiesti "oikeaa elämäntapaa" seuraava asia; Tavoiteltava asia on viitata siihen mihin järki ei ulotu, ja hyväksyä tämän olemassaolo. Tähän pyritään reagoimaan joko intuitioilla, jolloin siitä tulee "vaistomaisesti ymmärrettyä" tai sitten tunteilla elämistä korostetaan muutoin. Tätä kautta mystismi tarjoaa, ei maata ja mammonaa, vaan ykseyden kokemusta, tunnetta että on yhtä maailman kanssa. Tässä näkökulmassa luonto on sama kuin yliluonnollinen, henkinen ja jumalallinen, ja että se tätä kautta on aivan kuten ihminenkin ~ "eroa ei ole".
___2.2: Primitivismi ( Tunnetaan myös nimellä "naturismi", mutta tällä kertaa "alastomat eivät sisälly hintaan", enkä sekoitusvaikutuksen vuoksi pidä tästä nimestä.) katsoo että ihminen on osa luontoa eikä hänellä ole siinä mitään erityisasemaa. Luonto toimii kuten toimii. Tässä ihmisen kulutus nähdään joko aktuaalisesti tai potentiaalisesti koko ekosysteemiä vahingoittavana. Siksi ihmisen on syytä luopua luonnon teknisestä käytöstä ja jopa sivistyksestä. Suomessa tätä ajatustapaa edustaa kuuluisimmin Pentti Linkola.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti