Ritarin pitkämiekka ja samurain katana ovat kaksi kenties ikonisinta asetta. Tämä ikonisuus johtuu sekä (1) aseista itsestään (2) niiden historiasta eli asemasta ja käytöstä joka on kehittänyt niistä toimivia, (3) sekä tietenkin siitä että niiden käyttäjillä oli statusta, puhumatta tietenkään siitä määrästä, jolla sitä käytetään (4) viihdemaailman palveluksessa esimerkiksi elokuvissa ja televisiosarjoissa. Myös niiden vertailu on yleistä. "Kumpi on parempi?" Tätä kysymystä kysytään usein, tai oikeastaan siihen esitetään kannanottoja usein. Aito kysyminen sen sijaan näyttää olevan vähissä.
Ihmisistä on mukavampi ottaa kantaa, kuin ottaa selvää.
Oikeastaan näiden vertailu on melko vaikeaa, koska:
1: Kumpikaan ei ole ollut mikään "yksi ja tietty asia". Pitäisi ensin selvittää onko käsitellyn pitkän miekan Oakeshott typology tarkalleen ottaen mikä. Sama koskee tietysti japanilaisten katanaakin. Esimerkiksi käyryystasoissa ja pituuksissa on runsaasti eroja. Molemmissa on paljon variaatiota. Siksi kysymys on hieman sama kuin kysyisi "ovatko saksalaiset autot parempia kuin japanilaiset autot". Toki jotain vertailua voidaan tehdä, mutta se on epätäsmällisempää kuin vertailla vaikkapa kahta tiettyä automallia ja niiden paremmuutta.
2: Molemmilla on ollut eri käyttötapa. Taisteluperinteet eroavat. Tässä kohden on huomattava että vaikka jotkut ominaisuudet voidaan mitata hyvinkin tarkasti: Esimerkiksi miekan paino, pituus, kaarevuus, kestävyys, tasapainopiste ja monet muut tärkeät ominaisuudet voidaan mitata, on aina katsottava myös systeemiä, jossa sitä on käytetty jollakin tavalla. On aina kysyttävä funktionaalisia kysymyksiä, kuten "millä tavalla on käytetty" ja "missä tilanteessa on käytetty" ja myös "mikä on ollut tavoitteena".
3: Asioita ei voida käsitellä jättämällä arvot pois. Esimerkiksi eurooppalaiseen miekkaan ritariperinne tuo glamouria, ja katanassa on samuraiden tuomaa idän eksotiikkaa. Mielestäni tällekin on annettava merkitystä. Tosin se ei ehkä ole olennainen silloin kun mietitään "kumpi on parempi tappelussa". Vaikka glamouri voikin vaikuttaa hieman vastustajan reagointitapaan. Joku voi saada ylenkatsetta tai ihailua pelkästään aseensa vuoksi. Ja miekkailussa vaikkuttaa tekniikoiden ja aseen lisäksi myös suhtautumistapa ja motivaatio.
4: Jos tavoitteenamme olisi vaikkapa selvittää voittaisiko ritari vai samurai, jouduttaisiin vakavasti kyselemään sellaisia kysymyksiä, kuten "kohtaavatko he yksin vai joukossa", "minkälainen ympäristö", "minkälainen on muu varustelutaso" ja niin edes päin. Voidaan kuvitella todella monia eri kohtaamistapoja: Onko taisteluun valmistauduttu, vai onko taistelu ennalta sovittu vaikuttaa aseelta odotettaviin ominaisuuksiin, jolloin esimerkiksi nopea esiinsaaminen ja kannettavuusmukavuus on tärkeää. Ja jopa se, millä tavoin ja kuinka kauas on siirryttävä, josta seuraa paino, tilan vienti ja mahdollisuus piilottamiseen voivat olla tärkeitä elementtejä. Toisaalta ritarit olivat 1200 -luvulla erilaisia kuin 1400 -luvulla, eikä samuraitkaan taatusti missään "muuttumattomassa identeetissä" eläneet. Onko taisteleva ritari normanni kilven kanssa, vai ranskalainen hevosella varustettu täyshaarniskassa oleva ritari jolla on kahden käden miekka? Onko samurailla vanha laatikkomainen ase, ja onko hänellä kahden käden katana vai katana + lyhyempi wakizashi -yhdistelmä? Olisi myös selvitettävä, onko takana paljon harjoitusta vai vähän harjoitusta. (Eri asioita oppii eri vauhdilla. Mietitäänkö kustannustehokkuutta, aseen käyttöä ilman harjoitusta vai maksimaalisen taitavan taistelijan vertailua?) Samoin on hyvä miettiä, olisiko kohtaaminen tehtävä reiluuden vuoksi yhtä vahvoilla ja muutenkin ominaisuuksiltaan identtisillä sotureilla, vai olisiko realistisempaa olettaa että soturilla on "parempia ne ominaisuudet jotka täydentävät hänen asevalintaansa", koska niitä soturit ovat kuitenkin keskittäneet harjoitteluaan. Onko kohtaaminen japanilaisella vai eurooppalaisella taisteluetiketillä? (Mitä saa tehdä on myös "kunniakysymys".) Lisäksi voidaan miettiä, pitäisikö japanilaisten lyhyempi mitta ottaa huomioon mietinnässä. Samoin on mietittävä sitä, noudattaako samurai koodeksia ja esimerkiksi valikoi taistelussa itsensä kanssa mahdollisimman tasaveroisen kohtaamisen vai ei. Toisaalta on otettava huomioon tottumuskysymykset: On luultavaa, että samurai joka kohtaisi eurooppalaisen ritarin olisi aluksi äimänä samoin kuin tilanne on tietysti toiseen suuntaan. Tekniikkavalikoimasta oikean kombinaation rakentaminen ei olisi välttämättä helppoa. Kun katsotaan taitavuutta, olisi katsottava myös "taitavuutta suhteessa mihin".
Otan kuitenkin riskin. Se on "vähän niinkuin" ihmisen ja filosofian harjoittajan homma.
Pitkä miekka on siis vain geneerisesti suora, kaksiteräinen "puolentoista käden" miekka, jossa on melko pitkä terä ja väisti. Tämä kuvaus sopii enemmistöön miekoista. Katana taas on geneeristesti kahdella kädellä, sen terä on melko pitkä ja kaareva. Ne ominaisuudet, joita voidaan vertailla ovat leikkaamiskyky, pistokyky, suojausominaisuudet, nopeus, mahdollisten tekniikoiden määrä ja tietenkin aseen käyttöikä. Ongelmana on tietysti se, minkä painoarvon antaa näille ominaisuuksille.
1: Leikkaamiskyky on se kapasiteetti, jolla terällä voidaan tehdä iskuja, jotka keikkaavat. Katana on kuuluisa siitä että se teroitettiin erittäin teräväksi, ja sillä oli kova leikkuuterä. Myös sen kaareva muoto mahdollistaa vammantuoton maksimoinnin, koska iskun pinta -ala muuttuu. Kaareva terä kohtaa tason hieman eri tavalla, ja kaarevuus myös muuttaa leikkauksen viiltäväksi. Pitkä miekka on tältä ominaisuudeltaan katanaa heikompi. Syynä on terän suoruus, sekä se että pitkää miekkaa ei tavattu hioa yhtä teräväksi. Ero selittyy osittain sillä, että euroopassa haarniskointi oli kovempaa, ja pelkkä leikkuuvoima ei ollut yhtä tärkeä ominaisuus.
2: Pistoteho on kapasiteetti jolla aseella voidaan tehdä lävistäviä iskuja sen kärjellä. Pistävä isku jakaa tyypillisesti iskun pienelle alueelle, joten sellaisen tekeminen (1) vaatii vähemmän voimaa. Ne ovat yleensä myös (2) nopeampia tehdä (3) etäisyydeltään pidemmälle toimivia (4) vaikeampia väistää ja (5) helpompia torjua, siirtää syrjään. Pistämällä saadaan aikaan myls (6) nopeammin ja varmemmin tappavia vammoja, koska isku saadaan sisäelimistöön. Tämä ominaisuus on pitkällä miekalla parempi, koska suoraa terää on helpompi ohjailla, kun taas katanan kaareva terä tekee pistämisestä hieman teknisesti hankalampaa. Ja vaikka terän pituus "terää pitkin kävellen" olisi yhtä pitkä, eurooppalainen pitkämiekka ulottuu suoruutensa vuoksi kauemmas.
3: Suojausominsisuudet, joka tarkoittaa sitä, miten aseella voidaan torjua, siirtää syrjään ja ottaa vastaan iskuja, tehdä vaarattomiksi iskuja jotka muuten olisivat vaarallisia. Tämä on osittain seurausta aseen kestävyydestä, mutta tietyn rajan jälkeen sillä ei ole enää niin suurta merkitystä. Tässä kohden pitkämiekka on vahvoilla. Yksi syy on tietysti sen väisti, joka on suurempi. Katanoissa on yleensä vain pienehkö suojaava rengas. Myös eurooppalaisen miekan suoruus lisää suojausta.
4: Nopeus taas on se vauhti, jolla aseella voi suorittaa erilaisia tekniikoita. Tämä johtuu toki aseen painosta ja pituudesta sekä aseen geometriasta ja käyttötavasta. Toisaalta myös tekniikat joita käytetään voivat vaihdella. Esimerkiksi käyrä ase on nopeampi viiltoihin, kun taas suora terä on nopeampi pistoihin.
5: Tekniikkojen määrä taas on se mekaaninen moninaisuus, jolla asetta voidaan hyväksikäyttää sekä hyökkäykseen että puolustukseen. Tämä riippuu suuresti taistelusysteemistä, sekä "kielletyistä osumapaikoista ja tekniikoista". Tätä kautta eurooppalainen systeemi on sallivampi, ja antaa etua joka ei riipu aseesta. Kuitenkin kun otetaan huomioon pitkän miekan käyttötapojen runsaus, joka tarkoittaa (1) kaksiteräisyyden tuomaa lisää tekniikoihin, (2) pisto+iskemistekniikoiden käyttö verrattuna katanoiden viiltoihin keskittymiseen (3) suojausominaisuuksien lisääminen (4) pitkän miekan "half swording" lisää erilaisia uudenlaisia tekniikoita, sekä (5) mahdollisuus sujuvasti myös irrottaa toinen käsi kahvalta sallii erilaisten heittotekniikoiden soveltamisen. Katana taas on selvästi yhden terän ja kahden käden viiltotekniikoita käyttävä ase, jolla voi toki tehdä monenlaisia hyökkäyksiä ja torjuntatekniikoitakin. Tässä kohden ei voida sanoa muuta kuin että katanalle on annettu esoteerinen tekniikka -maine, kun taas eurooppalaista miekkailua pidetään barbaarisempana huitomisena. Asia ei ole näin yksinkertainen.
6: Kestävyys taas tarkoittaa aseen kykyä ottaa vastaan ja jakaa iskuja ilman että sen toiminta vaarantuu. Tässä kohden on hyvä huomata että ase voi mennä rikki taipumalla mutkalle jolloin sen ominaisuudet muuttuvat, katkeamalla, jolloin osa siitä putoaa irti tai murtumalla, jolloin sen teho sekä torjunnassa että hyökkäyksessä huonontuu. Ongelmana on tietysti se, että kova terä on hauras ja katkeaa helpommin, kun taas pehmeämpi terä taipuu eikä kestä yhtä hyvin impaktia. Sekä katana että pitkä miekka on tietenkin rakenteeltaan näiden välistä. Ne taipuvat jonkin verran katkeamatta, mutta ovat kovia. Katanan vahvuus ja heikkous on se, että sillä on erittäin kova terä, joka on tehty vaativalla lämpökäsittelyllä. Sen vuoksi se on kovuus ja leikkausominaisuuksiltaan ylivoimainen. Kuitenkin kun katanalla tai pitkällä miekalla iskee toistuvasti, terä lämpenee, jolloin sen ominaisuudet muuttuvat, ja niiden takaisin saaminen on vaikeaa. Kestävyyden arviointi on kuitenkin melko vaikeaa. Etenkin kun laaduissa on ollut paljon eroja, ja esimerkiksi haarniskoituja vastaan käytetyt aseet ovat eronneet jalkamiehiin käytetyistä. Valmistusmateriaalina metalli on myös ylipäätään melko kestävää.
Tältä kohdin näyttää siltä että vertailua voidaan tehdä. Ne antavat katanalle ja miekalle eri painoarvoja. Ehkä tärkein kysymys onkin "mihin aiot"? Itse en painokertoimia uskaltaisi lähteä vain arvailemaan, ainakaan sillä innolla mitä sitä usein harrastetaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti