Mielipiteenvapaus & Perustelunvapaus.

Erilaisten mielipiteiden synnyttäminen on ihmisen tapa elää ja olla. Siksi mielipiteenvapaus on tärkeä. Sen kieltäminen rajoittaa. Mielipiteenvapaus perustuu yksilön vapauteen pitää mitä tahansa mielipidettä oikeana, joten se on perustana, minimivaatimuksina, muille oikeuksille kuten vakaumuksia koskevaa uskonnonvapautta, taiteessa olevaa ilmaisunvapautta ja sananvapautta sanoa mielipiteitään ääneen ja niin edespäin. Länsimaisissa yhteiskunnissa näiden vapauksien kunnioittaminen on itsestäänselvyys. Itse asiassa humanismi, eksistentialismi ja postmoderni suorastaan korostavat "toiseuden hyväksymistä". Ne vaativat myös erilaisten mielipiteiden hyväksymistä.

Tämä on minusta ns. "hyvä asia".

Kuitenkin mielipiteeseen vetoamisesta on tehty eräänalainen turvaverkko. Tätä tulee vastaan runsaasti esimerkiksi kun puhutaan uskonnoista, politiikasta tai monissa muissa asioista.
1: Uskonnossa: On melko tavallista että esimerkiksi uskovainen ensin lähtee käännyttämään toisia ja esimerkiksi kritisoi joitain vakaumukselleen vieraita ajatuksia. Ja sitten kun asiaa vedetään hänen näkemyksensäkin käsittelyyn, vastaan tulee se, että hänen näkemyksensä kritisointi jotenkin rikkoo hänen mielipiteensä vapautta.
2: Pseudotieteissä esimerkiksi homeopaatit mielellään kritisoivat "huonoksi" normaalia lääketiedettä, koska se kohtelee heidän mielestään potilaita liian kapeasti. Kun sitten keskustelua jatketaan ja homeopatian kritiikki astuu mukaan keskusteluun, tulee vastaan se, että hänellä on oikeus mielipiteeseensä.
3: Politiikassa voidaan vaikkapa keskustella vaikkapa USA:n Irakin sodasta. Kun toinen sitten ei keksi vastausta johonkin argumenttiin, hän muistuttaa että hänellä on oikeus mielipiteeseen.

Tässä asiassa on monimutkaisempi
1: On toki selvää, että näillä kaikilla tahoilla on sekä oikeus olla jotain mieltä että oikeus kritisoida niitä joiden kanssa on erimielinen. Mutta on aivan eri asia vaatia että tätä kritisointia otettaisiin vakavasti : Siksi on eri asia olla homeopaatti, kuin saada homeopatiaa kouluopetukseen tai saada yhteiskunta tukemaan homeopatiaa samaan tapaan kuin mitä se tukee normaalia lääketiedettä tai saada yliopistot ottamaan homeopatia oppialakseen. Jos homeopaatti vaatisi tälläistä, hän itse asiassa sortaa muiden oikeutta olla erimielinen ja itse asiassa vaatii omalle näkemykselleen huomiota ja hyväksyntää tahoilta jotka sitä eivät hyväksy. Myös homeopatian vastustajilla on oikeus mielipiteeseensä, eikä heitä voi pakottaa vaihtamaan näkemystään. Ja jos tiedemaailman edustajat tulevat siihen tulokseen että homeopatia ei ole heidän kriteerinsä täyttävää, on heilläkin oikeus tähän näkemykseensä.
___1.1: Vaatimus vertautuu siihen, että taiteilijalla on lupa luoda taidetta miten mielii, mutta tähän lupaan vedoten hänen on turha vaatia että (1) yhteiskunta maksaa taiteilijalle tämän luomisesta esimerkiksi maksamalla taiteilijan vuokran, (2) taidegalleria ottaa kaikki valmiit taulut myyntiin ja laittaa ne esille (3) Helsingin Sanomat laittaa sen mainoksia etusivuilleen ja (4) sinä ostat sen ja laitat makuuhuoneesi seinälle.
2: Toisaalta tässä selvästi asetetaan eriarvoiseen asemaan: Kritisoinnin tekeminen itse niitä kohtaan joita ei pidä hyvinä, osoittaa että erilaisia mielipiteitä saa kritisoida. Tällöin olisi epäreilua vain itse paeta kaikkea kritiikkiä sanomalla että se on perusoikeus jota ei saa ottaa pois. Jos näin olisi, myös hänen oman kritisointinsa esittäminen pitäisi kieltää. Oikeus mielipiteeseen ei siis ole vain "itsellä".
___2.1: Tämä taas vertautuu vaikkapa ylipainoiseen sukulaiseen, joka moittii kaikkia muita ylipainosta tai muista epäterveellisistä tavoista muistutellen niiden terveysriskeistä, mutta kun keskustelu siirtyy hänen omiin kiloihinsa, hän muistuttaa että yhteiskunnassa pitää suvaita pulskiakin. Se on tässä esimerkissä sinällään fakta, kuten hänen mainitsemansa terveysriskitkin ovat. Mutta yhteys niiden välillä ei sido: Jos hänellä on oikeus yrittää muuttaa muita elämään terveellisemmin ja huomautella erilaisista tavoista on toisilla luonnollisesti sama oikeus kuin hänellä.
3: Kolmas asia on tietysti se, että tässä aihe sekä on sellainen että siitä voidaan olla perustellusti jotain mieltä, ja että se on enemmän kuin mielipide, koska erimielisiä kannanottoja lähdetään kritisoimaan. Tämä tarkoittaa sitä, että kyseessä ei olekaan pelkkä mielipidekysymys, vaan jotain josta ollaan jotain mieltä ja josta erimieliset ovat väärässä. Siis jos esimerkiksi minä lähden keskustelemaan siitä, aiheuttavatko rokotukset lapsissa autismia vai eivät, ja tästä otetaan selvää tutkimisen ja keskustelun keinoin, niin se tarkoittaa sitä, että henkilö ei ole ottanut lähtökohdakseen "mielipide, josta voi ajatella ihan mitä vain" vaan että asia on enemmänkin niin että asia on jotenkin ja tästä voidaan myös tietää, ja tätä voidaan selvittää relevantisti keskustelulla. Samoin käy tietysti politiikassa: Jos jokin asia on relevantti valtiontaloudelle, se joko on relevantti tai ei ole. Ja jos tämä on aiheena politiikassa, kyseessä ei ole "pelkkä mielipide" vaan asiaa on voitava myös perustella muille.
___3.1: Tällöin vakavan havaintopohjaisen keskustelun muuttuminen "mielipiteeksi, johon on oikeus" kertoo siitä, että ei ole argumentteja asiansa puolesta ja tämän vuoksi pitää vaihtaa keskustelun aihe siitä miten asia on ja tapahtuu maailmassa siihen mitä oikeuksia keskustelijoilla on. Tällöin "asian josta voi olla perustellusti jotain mieltä, ja että jokin kanta on myös perustellusti väärin tai huonompi kuin se" muuttuukin puheen tasolla "ideologiaksi, josta saa olla mitä mieltä tahansa ja kaikki on yhtä hyvää."

Mielipiteenvapaus on hyvä asia. Mutta silläkin on rajansa: Esimerkiksi filosofiassa ja tieteessäkin on tietysti vapautta uskoa ja kannattaa ja tutkia mitä erilaisempia näkemyksiä ja asioita. Ja silti niissäkin on selvää debattia ja väittelyä siitä miten asiat ovat ja miten ne eivät ole. Teorioita falsifioidaan, paradigmat vaihtuvat. Siksi ennen uskottiin flogistonin olevan hyvä selitys tulelle. Nykyisin tämä näkemys on osoitettu huonoksi tieteeksi. Ja jos menet kannattamaan flogistonia tieteellisenä totuutena, näkemystäsi ei hyväksytä vain siksi että sinulla on tutkijana akateeminen vapaus.
1: Samoin logiikka ja vaikkapa matematiikka, argumentaatiovirheiden ja sallittujen päättelysääntöjen opettelu ja ylipäätään kaikki rationaalisuuden tai tieteellisyyden -itse asiassa perustelujen vaatiminen ja esittäminen an ding an sich - on perusluonteeltaan rajoittavaa: Ne sanovat asioista sitä minkälaisella rakenteella asia voi olla perusteltu ja millä ei. Niille toiset asiat ovat parempia kuin toiset eivät. Harva silti sanoo kaupan kassalla että laskentasäännöt olisivat "mielipide", ja että vain "algebranatsit" antaisivat 20 eurosta 2 euron ostoksen jälkeen 18 euroa takaisin, kun voitaisiin soveltaa erilaista logiikkaa ja antaakin takaisin 1000 euroa. Kaikkin asioihin ei voida soveltaa "mielipiteenvapautta" samalla tavalla. (Toki minäkin ajattelen että on pirun väärin että en saa tonnia puhtaana käteen kun käyn lähikaupassa. Ja minulla on oikeus siihen mielipiteeseen. Perustelluksi se ei tosin muutu, eikä kauppiaan tarvitse millään lailla korviaan lotkauttaa sille, mutta onpahan minulla nyt kuitenkin lupa olla tätä mieltä.)

Syy on oikeastaan aika yksinkertainen:

"Jokaisella on oikeus omiin mielipiteisiin, mutta ei omiin faktoihin." Koska olen hieman "filosofisempi" konvertoin tuon sinänsä iskevämmän lauseen siihen, että joko asiat ovat
1: sekä tärkeitä, tietojemme saavutettavissa, ja perusteltavissa, jolloin ne ovat enemmän kuin mielipiteitä. Tällöin ne on perusteltava, ja niistä keskustelu ja kinastelu on ylipäätään järjellistä ja rationaalista. Yleensä näistä keskusteluista saadaan aikaan lopputulos.
2: Kyseessä on mielipide, uskonto, poliittinen eiperusteltuna esitetty ideologia tai muu vastaava "irrationaaliseksi tunnustettu" vakaumus. Tällöin asiasta keskustelu ei etene kovin hyvin. Se on hieman sama kuin väittelisi maistaneen mutta erimielisen kanssa siitä, onko kahvi maukasta vai ei. Yleensä näistä väitellen saadaan aikaan vain lihava riita, katkeruutta ja keskinäistä kaunaa ja muuta turhaa pahaa mieltä.

Siksi jos joku ensin osallistuu keskusteluun, etenkin jos hän käyttää muiden näkemyksiä kritisoivia kannanottoja, ja sitten muistuttaa että "hänellä on oikeus mielipiteisiin" päättelen että hän ei tavoittele totuutta, vaan julistaa ideologia ja dogma. Tämä ei kerro kovin paljoa näkemyksestä, mutta se kertoo viestintuojasta sitäkin enemmän. Toki myönnän että hän saa uskoa asiaansa ja ideologiaansa vaikka kuinka dogmaattisesti. On minullakin erilaisia ideologisia näkemyksiä. Minä en kiellä ketään uskomaan vaikkapa avaruusolentoihin. Mutta minua ei saada uskomaan avaruusolentoihin eikä hyväksymään avaruusolentoja vaikkapa kouluopetukseen (ainakaan luonnontieteellisenä totuutena) pelkästään sillä että se on "sallittu mielipide, johon on oikeus". Päin vastoin, kannatukseni asian esiintuomiselle saa vasta sitten kun kykenee nousemaan "mielipiteen yläpuolelle".

Ero on olennainen, ja tärkeä. Se ero on sen kokoinen, mitä filosofit tarkoittavat vihjatessaan että ensimmäinen asia on "uskomus" ja toinen "hyvin perusteltu uskomus". Mielestäni edellisissä on kysessä erityisestä vapaudesta johon liittyy epävarmuutta ja arvaamista. Toiseen taas liittyy työtä ja varmuutta. En sitten tiedä kummassa kohden se vastuu painaa enemmän.