(Giacomo Di Grassi, "Ragione di adoprar sicuramente l'Arme, si da offesa come da difesa" = "DiGrassi, His True Arte of Defence")
Olen käyttänyt tässä jutussa pääasiassa kahta lähdettä. Sussex Rapier Schoolin "buckler" -artikkelia ja ARMA:n "Sword and Buckler Fencing" -artikkelia. Tämä valottaa pienen kilven historiaa ja hieman käyttöäkin. Tämä liippaa läheltä jopa tämän blogin nimeä, ja selvittää asioita sen ympäriltä ja reunoilta.
Nimi: Buckler, kupurakilpi.
"Oxford English Dictionary" kuvaa bucklerin(ransk. bocler:"having a boss") pieneksi metalliseksi kilveksi, jota pidetään kiinni kädellä, ja jota ei ole sidottu käsivarteen hihnoilla. Osa historiallisista sanan käytöistä kuitenkin viittaa suurempiinkin kilpiin, sekä pieniin kilpiin joita on kiinnitetty käsivarteen. Yleisesti ottaen kuitenkin bucker tarkoittaa pientä "kattilankannen tapaista" kilpeä, jota pidetään kädessä. Sitä ei siis ole sidottu käsivarteen. Osa bucklereista on hieman suurempia kuin toiset ja eräissä on erilaisia ulokkeita. Yleinen on keskeltä lähtevä piikki, jolloin se itse asiassa muistuttaa jonkin verran pyöreäkupuista pistomiekkaa, jossa on vain "erittäin lyhyt terä". Osassa on reunassa metallisia hammastemaisia osia, joiden tehtävänä on tehdä se, että kun siihen iskee miekalla, se ei liu -u, vaan pysähtyy siihen. Tätä kautta miekkaa voi vääntää haluamaansa suuntaan. Osa on erikoisen muotoisia, esimerkiksi neliön mallisia. Suuri osa on kuitenkin yksinkertaisia, pyöreäreunaisia ja pieniä metallikilpiä. Niiden reunaan osuessa miekka ei pysähdy, vaan enemmänkin liukuu syrjään. Näidenkin teho on kuitenkin ihan hyvä.
Käyttö:
Tekniikat olivat vaihtelevia. Esimerkiksi DiGrassin otsikossa esittämäni metodi on yksinkertainen. (Oma mielipide : luetaan "hyvä".) Se perustuu siihen että kilpi siirtää miekkaa, ja tätä kautta se tarjoaa suojaa. Tämä etu kasvaa sitä suuremmaksi, mitä kauempana kilpeä pidetään, joten hänen mallissaan kilpeä pidetään aina suorin käsin edessä. Hänelle sillä ei suinkaan isketä miekkaa syrjään, vaan se toimii passiivisemmin. Toisilla tekniikat voivat perustua siihen että kilpi on aina miekkakäden suojana ja sen lähellä, jolloin se avaa torjuessaan hyökkäyslinjaa hieman samaan tapaan kuin suurempikin kilpi. Kuitenkin osa tekniikoista sisältää esimerkiksi siihen että kilvellä siirretään asetta syrjään niin että se ei ole miekkakäden lähellä. Ja sillä voi myös lyödä.
Mielestäni paras syy miekan ja bucklerin käyttöön on "yksinkertaisuus". Se on samanaikaisesti torjuva että hyökkäävä. Sen pieni koko tekee siitä kuitenkin nopean. Kun sen yhdistää miekan kanssa, voidaan siirtää syrjään, torjua, ja tehdä monia muita manööverejä ilman että miekkakäden toimintaa rajoitetaan mitenkään.
Käyttöhistoria.
Buckleria on käytetty kauan. Esimerkiksi 1200 -luvulla kilpimallia oli jo käytössä. Tämä tiedetään koska "Ms I.33" näyttää kuvia munkeista jotka käyttävät miekkaa ja kilpeä, ja jotka tekevät erilaisia manööverejä, kuten hyökkäyksiä ja disarmauksia. [kuvassa.] Tämä on todella vanha miekkailukoodeksi. Ja se käsitteli tätä yhdistelmää. Se kertoo kuinka keskeinen osa tämän kilven käyttö on ollut, ja kuinka pitkät perinteet sillä oli. Toki muissakin koodekseissa on viitattu tämän käyttöön. Esimerkiksi Talhofferin "Armatur und Ringkunst" vuodelta 1459 käsittelee kyseisen kilven käyttöä.Tätä kautta miekka + buckler -metodit ovat yksi vanhimmista miekkailuperinteistä. Sen valtakausi kesti myös yllättävän pitkään. Tämä yhdistelmä assosioidaan usein 1400-1500 -lukujen tavallisiin rivisotilaisiin, ja heidän mellasteluunsa. (Mistä hieman myöhemmin.) mutta sillä on myös muuta perinnettä. Se on ollut myös ritarien ase. Keskiajalla bucklerit olivat yleisempiä kuin muunlaiset kilvet.
Sitä käytettiin etenkin kevyempien joukkojen mukana. Yleinen oli esimerkiksi asetelma jossa tavallisia sotilaita laitettiin bucklerin ja miekan kanssa riviin ja heidän taakseen laitettiin keihäsmiehiä. Tätä strategiaa käytetiin paljon 650 - 1100 -lukujen välillä. Myös kuuluisassa Agincourtin taistelussa vuonna 1415 englantilaisilla jousimiehillä oli ainoana suojuksenaan buckleri. Bucklerin käyttö yleistyi, koska aseet kevenivät, ja toisaalta eisotilaallinen miekankäyttö yleistyi. Se oli pieni ja hyvin mukana kuljetettava torjunta -ase, jota voitiin käyttää nopeastikin etenevässä taistelussa. Tämä muutos alkoi jo ennen kuin rapier alkoi saamaan laajempaa suosiota. Bucklerin käyttökelpoisuutta kuvannee sekin, että Amerikan Virginiaan perustetun Jamestownin (1607) raunioista on löydetty sellainen.
Bucklerperinne alkoi hiipumaan jo 1500 -luvun lopulla. Esimerkiksi vuonna 1578 julkaistussa tekstissä kuuluisa miekkailumestari Vincentio Saviolo kuvasi buckleria "kunnioittavasti"[ironic.] seuraavasti : "a clownish dastardly weapon". Syyksi perinteen hiipumiseen arvioidaan sitä että miekat kevenivät, jolloin vasemman käden torjuntametodit menettivät merkitystään, samat syyt vaikuttivat myös miekkailuasennon muuttumisen: Suorasta kohtaamisesta siirryttiin kohti kylki edellä kohtaamista. (Tosin on vaikeaa sanoa mikä vaikutti mihin, koska kokonaisuudessa yksi asia vaikuttaa toiseen ja kokonaisuus määrittelee sen miten systeemi toimii.) Syy häviöön voi olla myös laki ja muotisyyt. Esimerkiksi Elisabet I kielsi 1562 tietyn tyyppiset bucklerit lailla, muiden asioiden ohella. Lakikielto meni seuraavasti: "... neither any buckler with a sharp point or with any point above two inches in length, [shall be allowed within the city] upon pain of forfeiting the sword or dagger passing the said length, and the buckler made otherwise than is prescribed, to whomsoever will seize upon it, and the imprisonment of his body that shall be found to wear any of them, and to make fine at her Majesty's will and pleasure."
Myös Shakespeare viittasi "swing-bucklerseihin", joka on hyvin lähellä nimitystä joka kuvasi ryhmää äänekkäitä ja riidanhaluisia nuoria miekkamiehiä joita kuvattiin nimellä "swash bucklers". Thomas Fullerin mukaan nimitys tuli siitä kuinka he olivat äänekkäitä kilpiensä kanssa "From swashing and making a noise on the buckler." Nimen yksityiskohdista on eri näkemyksiä. Osa arvelee että nimitys johtui siitä että kilpeä kannettiin tavallisesti vyöllä, jossa se piti kävellessä ääntä, esimerkiksi miekkaa vasten, toiset ajattelivat että se johtui siitä kuinka tekniikat ovat usein äänekkäitä, kun kilpi kaikuu ja pitää ääntä hieman kuten kello. (Ja osa uskoo että syynä on ollut jopa tapa haastaa kaksintaisteluun hakkaamalla miekkaa kilpeä vasten. En tiedä, miten "huhupuhe" tämäkin tarina on.)
Selvää on kuitenkin se, että sekä termi "swashbuckler" ja "swasher" ovat termejä, jotka kehitettiin 1500 -luvulla kuvailemaan haasteenhaluisia miekkamiehiä: Se oli eräänlainen "nuoren vihaisen miehen" symbolinimi, tosin tässä vaiheessa nimitys on epäaatelinen + rehentelevä + metelöivä + haasteenhaluinen rivisotilas. Nimen kaiku ei varmasti ollut omiaan tekemään kilvestä kovin suosittua.
Joitain kaksintaisteluja tämän kilven kanssa onkin tehty. Kuuluisa on esimerkiksi "Guy de Chabot vs. François de Vivonne" joka käytiin 1547. Taistelun syy oli se, että Chabot (Jarnacin lordin vanhin poika) tunnusti de Vivonnelle (La Chateigneraien poika) että hän harjoitti "tiettyjä asioita" isänsä uuden nuoren vaimon kanssa. Juttu levisi, ja niin de Chabot joutui kohtaamaan huhupuheet siitä kuinka hän harrasti seksiä äiti(puolensa) kanssa.(Muthafucka , kyllähän sen tietää mitä siitä seuraa.) Taistelun hävisi de Vivinnelle, joka nöyryyttyi tappiostaan ja repi kääreensä ja kuoli haavoihinsa. Taistelu oli sen verran kuuluisa, että mm. "a coup de Jarnac" sai tämän taistelun yhteydessä "levinneen nimen" joka tarkoitti odottamatonta mutta toimivaa hyökkäystä. Tällä kamppailulla oli vaikutusta myös siihen että lailliset kaksintaistelut kiellettiin Ranskassa.
Nykyisin "swashbuckler" on muuttunut ja se kuvaa etenkin fiktiivisiä hahmoja. Se yhdistetään muskettisotureihin ja merirosvotyyppisiin elokuviin. Termi yhdistetään joskus myös "Star Warsin" tapaisiin elokuviin. Minun englannin yläastekirjani viittasi sanan käännökseen "rämäpää."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti