tiistai 1. heinäkuuta 2014

Sielut jäässä

Pelailin kooltaan pientä peliä nimeltä "The House of The Frozen Souls". Se näyttää peliltä joka olisi 1990 -luvulla ollut hieno peli. Innovatiivinen ja uraauurtava.

Se on tehty hyvin karkealla pikselöitymisgrafiikalla. Se on kuitenkin 3D -seikkailupeli jonka lajityyppinä on survival horror. Vieläpä sitä sorttia joka perustuu pakenemiseen eikä taisteluun. Pelin ilmiasu huutaa '90 -lukua. Tätä korostaa jo pelin alussa oleva tekstiruutu, joka kertoo taustatarinan ilman välidemoja. Tekstimuodossa. Ja tämä on melko lyhyt. "There Was a school in northern Idaho. It was secluded from most civilization and consisted on many lodges. One day, a 6th grade class went to the school for a week. One boy going to the school arrived late. He arrived on the parking lot and ran off to find his cabin. For some reason the boy had a strong feeling that something wasn't right. Press spacebar to continue." Peli on siis innovatiivinen 90 -luvun peli jota pelaan nostalgiatripissä.

Paitsi että se on valmistunut Herran vuonna 2014. (Se on ilmestynyt syntymäpäiväni tienoilla.) Hirviöt jotka on tehty röyhkeällä pikseligrafiikalla huutavat jotain trumpetilta ja karjunnalta kuullostavaa sellaisella äänellä kuin se tulisi piipperin läpi. (Koska sinä muka olet viimeksi kuullut möyryämistä piipperin läpi?) Pelillä on valtava camp -arvo.

Se on kuitenkin melko hyvä metafora elämälle.

Pelissä hahmo heitetään hyvin vähäisin tiedoin maailmaan. Pelin taustaa ei selitetä. Ja ensimmäisissä pelikierroksissa kaikki mitä tapahtuu on se, että kuljet vähän matkaa eteenpäin, kuulet trumpettiäänen ja varsin pian tämän jälkeen kuolet. Sitten kaikki alkaa alusta. Maasto on karkeaa, ja näkyvyys on pieni koska valonlähteenä on vain taskulamppu. Ja joka kerran kun lähtee juoksemaan, taskulamppu menee pois päältä. (Ja mikä tärkeintä : taskulampulla ei voi puolustautua pelin hirviötä vastaan.) Pelissä kannattaa juoksennella pikseligrafiikalla tuotetuissa metsissä, koska vihollinen on siellä selvästi hitaampi. Tarjolla on myös laatikkomaisia rakennuksia, joissa on jopa karkeita huonekaluja. Ja usein niistä löytyy myös paljon punaista pikselimössöä, joka viitannee pelin verisyyteen.

Tarkkaavainen lukija saattaa löytää parkkipaikalta pikselimössöllä raapustetun epämääräisen ohjeen jossa kehotetaan keräämään 8 palloja. Ja niitä löytyykin eri puolilta pelimaailmaa. Missään ei kuitenkaan tunnu olevan mitään järkeä ja on hyvin kyseenalaista voiko peliä itse asiassa edes pelata läpi. (Minä en ole siinä onnistunut ja internetin yleensä pursuavat läpipeluuohjeetkaan eivät pelin loppuratkaisua ainakaan toistaiseksi tiedä.)

Eli juuri kuten elämässäkin. Ensin ei ole oikein mitään tietoja. Sitä tietää suunnilleen ikänsä ja sukupuolensa. Ja jos käy tuuri, tietää myös maantieteellisen sijaintinsa. Kaikki pitää oppia kokeilemalla. Maailma on arkisen kuorensa takana täynnä kuolemanpaikkoja ja vaaroja. Ja sitten kun saat tietoa, opit että sinun odotetaan tekevän varsin keinotekoisia ja päälle liimattuja tehtäviä, jotka joku on abstraktisti liimannut maailmaan ja päättänyt että tämä on se mitä tässä maailmassa pitää tehdä. Ja on vähintään kyseenalaista onko maailmassa tämän abstraktin tavoitteen oppimisen jälkeen mitään järkeä. Aina välistä sinulle karjutaan. (Ja julkisissa vessoissa voi olla kaikenlaista sotkua.) Joka tapauksessa peli loppuu siihen että kuolet, ja on hyvin kyseenalaista onko missään oikeasti tarjolla mitään loppuratkaisua mihinkään.

Siksi kenties parasta onkin se, että kuljeskelet ympäriinsä ja esimerkiksi katselet puita. Tätä tehdessä on parasta ottaa rauhallisesti, sillä ympäriinsä posottaessa ei näe mitään ja saattaa juosta pahki johonkin vaaralliseen.

Ei kommentteja: