lauantai 5. heinäkuuta 2014

Pieni huomautus : Kauhavan enkelikokemus


Jenica Alasen tuore enkelikokemus on saanut jonkin verran levittelyä viime päivinä. Hän kertoo kääntymiskertomuksen jossa hän ajaa autolla ja näkee parikymmentämetrisen enkelin joka kehottaa muuttamaan tapoja. Videon haastattelu sanoo suoraan että kokemuksesta on ollut kymmenen päivää viden nauhoittamisesta.

Tämä tarina demonstroi itselleni lähinnä sitä miten epäluotettavia anekdootit ovat. Kääntymiskertomusrakennetta käytetään vaikka tosiasiassa on täysin selvää että kääntyminen on se epäuskottavin teema koko asiassa. (1) Kauhava on uskonnollista aluetta. (2) Alaasen perhe on "uskovaisissa piireissä". (3) Kun hän kertoo puhelusta äidille - joka tarinan mukaan tapahtuu siis keskellä autotietä - saadaan selville että äiti antaa uskonnollista sanomaa tilanteessa. Samoin suvun laajempi osuus joka videolla mainitaan kertoo sen miksi "kääntymiskertomuksessa" ei käytetä sellaisia käsitteitä kuin "ääriateisti" tai "vihainen ateisti" vaan "villi tyttö".

Tarina siis kertoo perimmiltään uskovaisen perheen lapsen jonka maailma maailma mullistui. Hän näki enkelin ja jatkoi tämän jälkeen entisessä vakaumuksessaan, mutta fanaattisemmin. Tarinan opetus on siis se, että kaikki vaihtoehtojen harkinta ja itsekriittisyyden jämät entisessä elämässäni määriteltiin heikkouksiksi. Siis sama kuin ennen, mutta enemmän. Tämä ei kuitenkaan ole kovin iso asia. Kyseessä on vain "uskonyhteisön sisäinen standardisoitu kertomisen tapa", jolla on syvät perinteet mutta ei ole oikeastaan sen kummempaa tosiasiatasoista merkitystä ; Sen suhde tosiasioihin on eksistentiaalinen ja sen tapa soveltaa tosiasioita ovat "vähintään tulkinnanvaraisia".

Lähes kaikki kääntymiskertomukset enemmänkin tarinoivat - joka tapauksessa, olipa kyseessä sitten kristitty tai ateisti - "perustuen tositapahtumiin" samalla tavalla kuin ne kauhuelokuvat jotka "'perustuvat' 'tositapahtumiin'". Eli tavalla jossa kaikenlaiset heittomerkit ovat tarpeen. Uuden nykyisen maailmankuvan kautta tuomitaan vanha minä ja vanhan minän opit ja mielipiteet ja asiat joita silloin arvostettiin tulkitaan tämän uuden viitekehyksen kautta.

Pääasia on kuitenkin siinä miten video loppuu siihen miten Alasen tarinaa halutaan levittää mediaan. Uskonnossa tätä pidetään tietysti ihmisten pelastamisena. Mutta se on myös oikotie julkisuuteen. Ja itse en voi uskoa mitään muuta kuin että tässä kyseisessä tilanteessa on kysymys nimenomaan huomiohuoraamisesta. Perustelen tämän sillä että kun videota katsoo, tarinaa kerrotaan hyvin eleettömästi ja emootiottomasti. Ihmisen käytös voi olla tietysti monenlaista. Mutta kun katsotaan että miten Alanen kertoo ja kuvaa kokemuksen aikaisia ja sen jälkeisiä tuntemuksiaan, ei kyyneliä, romahtamista ja heikkoutta vältetä. Mutta tuossa puhuu viileämmin kuin viilipytty. Kaiken mullistavasta superkokemuksesta on siis 10 päivää ja kaikki mitä saamme on noin emotionaalisesti tyystin latteaa esitys. Kuilu tarinan tunnesisällön ja esityksen välillä on niin suuri, että se tuo vahvan etäännyttävän tunnelman ja tuo mukaan aimo annoksen epäuskottavuutta. Tätä vielä korostaa se, että kokemuksen pitäisi olla niin tuore. Vuosien jälkeen tarinaan olisi turtunut. Mutta jos elämän mullistava kokemus latistuu reilussa viikossa, niin Jumala kyllä tuhlaa ihmeitä. (Tänne voisi lähettää parikin miekkamiestä. Minulla ei ole mitään miekkamiehiä vastaan, joten kaikki miekkaenkelit ovat tervetulleita!)

En voi oikeastaan sanoa muuta kuin että minun silmissäni uskottavin selitysmalli on se, että todella rohkeasti nuori tyttö päätti nyt että voi valehdella koko maailmalle. Että ei kun lehtihaastatteluihin koko maailman läpi. Ja tässä ei ole kysymys edes siitä onko kristinusko totta vai ei. Kysymys on siitä että tämänlaisia tarinoita on helppoa keksiä ja niistä saa helposti etua. Röyhkeys tälläisissä asioissa palkitaan. Ja uskonveljet puolustavat enkelinäkyä koska eivät kykene erottamaan uskontoaan uskontonsa nimessä ja uskontonsa levittämiseksi tehdyistä valehteluista. (Mikä on itsessään huolestuttavaa, siis sen uskonnon vakavastiotettavuuden kannalta.)

Ei tässä voi tehdä muuta kuin lainata "2. Korinttolaiskirjettä 11:13-15". Se opettaa syvää viisautta jota Kauhavalle kaivattaisiin. Sellaista Tuomaan asennetta joka on kriittistä vaikka olisikin kristinuskon puolella : "Semmoiset ovat vääriä apostoleja, petollisia työntekijöitä, he vain tekeytyvät Kristuksen apostoleiksi. Eikä ihme, tekeytyyhän itse Saatanakin valon enkeliksi. Ei siis ole mitenkään merkillistä, että hänen palvelijansa esiintyvät Jumalan asian palvelijoina. He saavat tekojensa mukaisen lopun." Eli päätyvät huvittuneisiin pilkallisen ironisiin blogeihin.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kääntymiskertomus on suosittu muissakin kuin uskispiireissä. "Minäkin uskoin ennen kyselemättä viralliseen selitykseen WTC-iskuista, mutta sitten tutustuin oikeasti 911-totuusliikkeeseen..." "Minäkin uskoin ennen kyselemättä holokaustiin..."

Tuomo "Squirrel" Hämäläinen kirjoitti...

Kyllä tämä kertomuksen rakenne on tyypillinen kautta kulttuurimme. Syy on varmasti siinä että sillä yritetään ostaa itselle uskottavuutta aiheessa. "Tunnen vastapuolen argumentit ja juuri siksi olen tätä mieltä kuin nyt olen".

Ja aina tämä ei ole kovin tehokasta. Esimerkiksi Eero Junkkaala kuvaa tuoreessa blogauksessaan "tiedemiehen todistus" Hän ottaa ateismista kääntyneen tiedemiehen hyvin vakavasti ja mainitsee Lewisin. Hyvin imartelevassa sävyssä vieläpä.

Tämä kuitenkin korostaa sitä että auktoriteetin sijaan kysymys on ihan psykologiastakin ; Kognitiivinen dissonanssi peitetään assimilaatioin. Mennyt maailmankuva pitää selittää pelleksi jälkikäteen. Ja nykytila toimii skeemana menneisyydelle.

"Collins päätti kaiken uhallakin ottaa selvää, onko uskomisen takana järkeviä perusteluja. Hän kävi läpi eri uskontojen perusteita, mutta ne eivät tuntuneet rationaalisesti kestäviltä. Sitten hän meni puhumaan metodistipapille ja kysyi, onko kristilliselle uskolle järkeviä perusteita. Pappi kuunteli kärsivällisesti ja antoi kyselijän käteen C. S. Lewisin kirjan Mere Christianity (suomeksi Ehyt elämä). Lewisin kirjan syvälliset ja älykkäät pohdinnat vaikuttivat Collinsiin niin, että hän koki oman ateistisen elämänkatsomuksensa olevan kuin kimppu koulupojan todisteluja."

Itselleni Lewis taas on äärimmäisen etäännyttävä. Hän ei ainakaan koe sitä mitä minä koen eikä ole kokenut mitä minä koen. Koko Lewisin kääntyminen näyttää minulle siltä että ärsyttävä angsteisti muuttui ärsyttäväksi kristityksi. Että ei tuo ainakaan minua puhuttele, eikä minun tunteitani kuvaa pätkääkään.

Luultavasti Collinskin on uudelleenkirjoittanut menneisyyttään. Teemme tätä ihan itsekksemme.