Enemmän muurhaisia

Se näyttää melko erilaiselta.
Kuten, toivon mukaan, 
miekkailutaitonikin...

Asuin aikaisemmin vuosikausia Korsossa. Muutin sieltä pois muutama vuosi sitten. Kävin pikaisella vierailulla, lähinnä katsomassa miltä paikat nykyään näyttävät. Ja ne näyttivät erilaiselta. Esimerkiksi paikka jossa harjoittelin yksinäni - ja jossa olin Juha Leinivaarankin kanssa leikkimässä puumiekoilla viisi vuotta sitten - ei enää ollut asfalttineliö jossa joskus oli ollut rajat urheilukentälle. Nyt se oli rakennettu, asetettu hiekkateihin ja lastattu täyteen kuntoilukoneita ja lastenleikkipaikkavempeleitä.

Mutta retkeni ei jäänyt pelkäksi nostalgiatripiksi. Sillä tulin oppineeksi jotain ekologiasta. En toki varautunut tekemään mitään merkittäviä havaintoja. Mutta tosiasiassa ympäröivä luonto oli muuttunut lähes yhtä paljon kuin kuvan puisto. Tämä oli mielestäni kiinostavaa, sillä sitä helposti ajattelee että luonto pysyy ja korkeintaan turmeltuu ihmisten vaikutuksesta. Näytti kuitenkin siltä, että se oli enemmänkin muuttunut. Kuljin nimittäin samaa reittiä mitä käytin esimerkiksi töihin mennessäni. Asuin kaupungissa kuitenkin todella todella monta vuotta, ja vietin tuolla alueella myös paljon vapaa-aikaa. Joten tiedän miltä se näytti muutama vuosi sitten. Tiesin mitä eläimiä siellä oli ja ei ollut. Ja tämä eläimistö oli muuttunut melkoisen radikaalisti. Syy muutokseen on melko selvä. Ja se näkyy kuvasta. Tai oikeastaan ei näy. Kulomäen lähellä kulkee sähkölinja. Sen tienoolla kulkee metsän läpi kulkeva tie joka on miellyttävä kulkea. Sen ympärillä oli aikaisemmin pensaistoa. Niissä oli satakieliä. Laskin niiden pesiäkin joskus. Noin vuosi ennen kuin muutimme, näitä pensaita alettiin leikkaamaan pois. Projekti oli suuri ja pitkäjänteinen. Syynä on varmasti se, että pensaat rupesivat nousemaan aika ylös. Ja korkealla olevat asiat eivät sovi hyvin yhteen sähkölinjojen kanssa. Pensaiden ajamisessa käytettiin koneita jotka mylläsivät maata. Nähdäkseni oleellinen muutos johtuukin tästä.

Tarkkaavainen voi nähdä
suoran havainnon kuolleesta
jyrsijästä. Ja epäsuoran havainnon
siitä kun kissat päästetään pihalle.

Mutta sitten siihen mikä se muutos on. Se on jossain määrin enemmänkin "paluuta vanhaan". Itse asiassa paluuta niin vanhaan, että alan puhumaan isäni nuoruusjuttuja. Hän asui opiskelija-aikanaan ihan samoissa taloissa kuin minäkin omana opiskelija-aikanani. (Välissä oli lähinnä vuosikymmeniä aikaa ja eroa syntyi puolen kromosomiston verran. Tässä ei ollut mistään nousevasta säätykierrosta hajuakaan!) Hän kertoi että tietyillä alueilla olisi ollut runsaasti kyitä. Omana opiskelija-aikanani metsistä löytyi ihan yksittäistapauksia kyyhavaintoja. Ja ne olivat aivan toisella puolella ja muilla alueilla. Tuolla alueella ei ollut mitään koskaan. Ja tuolla alueella olen kuluttanutkin eniten aikaani. Minun aikanani siellä oli enemmän muurahaisia. Ei kyitä.

Kyistä en saanut kuvaa,
koska olen pelkuriraukka joka
ei uskalla jahdata niitä heinikossa.
Pakenevasta vaskitsasta
sain sentään huonon kuvan.
Myös vaskitsoja on aina ollut
Korsossa, mutta ei niitäkään
juuri tällä alueella. Kyyt ja vaskitsat
ovat siis molemmat levittäytyneet.

Tällä reissulla sen sijaan näin vilahdukselta useampiakin. Sää suosi minua siinä mielessä että oli juuri satanut joten kyyt olivat hieman hitaita ja pyrkivät myös tienpientareille ja muualle mihin aurinko paistoi. Yksi niistä oli jopa aivan sikasuuri, aivan varmasti kymmenen suurimman koskaan näkemäni kyyn kokoinen. (Ja olen nähnyt niitä kyllä yhden elämän tarpeiksi, kiitos vain!) Tässä mielessä yksi syy sille että näin paljon kyitä johtui muusta kuin kyiden runsastumisesta. Se johtui siitä että sää oli kyyhavaintojen puolella. Mutta tämä ohittaa tietenkin sen, että noin kymmenen vuoden aikana, ja niinä useana useana satana kertana kun olen tuon reitin kulkenut, on myös ollut hyvin erilaisia havaintopäiviä. Seassa on ollut erinomaisia kyyn havaitsemisolosuhteita. Ja nyt näin monta kun aikaisempina vuosina en yhtään. Kyyt ovat siis levittäytyneet alueelle jossa niitä ei ole aikaisemmin ollut. Tai siis on ollut joskus ammoisina aikoina, syvinä myyttisinä aikoina joita vanhat gubbet parta kansanperinneviisautta täristen kertovat. Nyt kyitä todellakin on alueella jossa niitä ei vielä muutama vuosi sitten ollut.

Jos minulta käsketään kysyä miten pensaanleikkuu liittyy kyihin, niin se tavallaan johtuu enemmän niistä koneista. Minulla on tapana hokea sen tyylisiä iskulauseita kuin "missä on sikana muurahaisia, siellä ei ole käärmeitä". Ne ovat nyrkkisääntöjä joiden avulla valotan elämääni ja luon hallinnan harhaa ympäristöstä. Se, mitä pensaiden leikkuu teki, oli tietenkin se, että se lisäsi alueen valoisuutta ja avaruutta. Tämä toki sinällään kutsuu vaihtolämpöisiä matelijoita alueelle. Mutta kenties tärkeämpi on se, että koneet mylläsivät maan ja tuhosivat muurahaispesät ja niiden pärjäämisen. Muurahaisilla on inhottava tapa liikkua laumoina ja purra, joten tämänlainen käytös pitäisi nämä loitolla. Aurinko ei olisi kyylle vaivan arvoinen.