Itse voisin ottaa asian jonkinlaisena puolikoomisena haasteena. On nimittäin selvää että heraldikot eivät piirrä kuvia itsepuolustusmekaniikka mielessään. Itse asiassa edes vaakunoiden eläimiä ei piirretä realistisesti, eikä koko vaakunanpiirtelyssä muutoinkaan ole kysymys maailman kuvantamisesta. Mutta tästä huolimatta voi olla hauskaa "puolileikkimielisesti" tutkistella asiaa. Kunhan ei anna tulkintojen mennä päähän. ; Leikkimielisyyden tiedostaminen on se ero joka on asioilla puoliironisesti leikittelevien hipsteri-intellektuellejen ja foliohatuissaan rypevien salaliittoteoreetikkocrankien välillä. Väittäisin ero on universumin ymmärtämisen ja muun mahtipontisen tasolla mitättömän pieni, mutta toisaalta se on se ainut ero joka ihmisten välillä tavallaan on. (Siinä missä "unkuri" -blogin kirjoittaja kysyy, että "mikä on tiedon seuraus: auttaako se tätä pikkumiestä kehittymään humaaniksi, älykkäksi aikuiseksi vai pelkästään yöunensa menettäneeksi kyynikoksi?", itse ajattelen että "humaani, älykäs ja aikuinen" ihminen on sama asia kuin "yöunensa menettänyt kyynikko". Paitsi siltä osalta että ensimmäinen on taruolento.) Ja koska tämä on usein "se ainut ero", siitä tulee ihmisen elämän kannalta äärimmäisen merkityksellinen asia.
Mutta asiaan.
Ensimmäinen asia on tietysti se, että leijona on itsessään äärimmäisen Fiore dei Liberin maailman mukainen symboli. Fioren mekaniikkaan liittyy eräänlainen "hyve-etiikka" ja sen ytimessä on hyveitä joista audatia on kuvattu leijonalla. Leijonalla joka on minulla itselläni tatuoituna. Toki leijonat ovat hyvin erinäköisiä. Fioren istuvaa ja tassua ojentavaa leijonaa on paha sotkea Suomen vaakunan seisovaan leijonaan. Mutta leijona on leijona. Analogia on analogia. Ainakin silloin kun leikitään "puolileikkimielisesti".
Toinen asia on sitten kamppailutekniikka. Tässä kohden vaakunaleijona ei näytä kovin pätevältä. Fioren perusasennoista ei löydy aivan tuossa asennossa olevaa stancea. Mutta sitten kun menee sovellusten puolelle voi löytää apuja vaikkapa "Pisani Dossi" -manuaalin abrazare -puolelta. Siellä on alkupuolella, prologin jälkeen neljäs ruutu, tekniikka joka kuvaa vastatekniikkaa (remedy master) tietyssä lähtötilanteessa (first play). Kuva jonka kruunupää - ja kruunupäisyyden merkitys on tärkeä muistaa, koska se on tekniikan kuvauksessa se voittaja - näyttää olevan hyvin samantapaisessa asennossa kuin leijonakin. Kuvan samanlaisuutta korostaa se, että käden asennot ovat samansuuntaiset ja jalat ja niiden suhde käsiin on hyvinkin sama. Demonstroin asiaa kuvalla.
Huikea loppuajatus.
Minusta jos tämä selitys olisi tosi ja yhteys olisi muutakin kuin sattumaa, ja merkitykset olisivat enemmän kuin "pelkkää synkronisiteettiä", niin Suomen leijona kertoisi kyllä sellaisia viestejä, että hyvin mielelläni noudattaisin niitä. ; Audatia kuvaa rohkeutta, ja voimaa, älykkyyttä ja nopeutta kuvaavia eläimiä vaakunassamme ei ole. Suomalaiseen sisuun tämä ajatus on helpohkoa liittää. Etenkin kun meille oikein opetetaan Sven Tuuvan kautta että sisutyypin ihannesuomalainen ei väistä luotia tai ole kovin älykäs.
Toisaalta se opettaa sen, että jos jokin asia pakottaa itsen nurkkaan niin että ei voi hengittää niin sitten on syytä heittää tämä maahan sellaisella tekniikalla että tämä joko menee maahan tai itkee kun käsi menee sijoiltaan. Eikä silläkään enää voi sitten kuristaa. Kun ihmisellä on pää pystyssä ja tämä antaa itselleen luvan rakastaa itseään itsensä suojelemiseksi kaikin tarpeellisin keinoin, on tarjolla jotain jonka avulla voidaan selvitä suomalaisessa kulttuuri-ilmapiirissä. Ellei peräti Jukka Hankamäkeä mukaillen "Suomen ilmastossa". "Vanhentuneiksi tuomitut ilmastolliset selitykset tuntuvat joka tapauksessa varsin uskottavilta myös nykyisten sofistikoituneiden teorioiden aikana. Kun esimerkiksi Suomessa kaikki ulkosalla liikkuminen on ollut perinteisesti vaikeaa, alkaen puuseehen juoksemisesta 30 asteen pakkasessa, olisi kohtuutonta olettaa, ettei suomalaisella ilmastohelvetillä olisi ollut mitään vaikutusta ihmisiin ja niin sanotun kansanluonteen muotoutumiseen. Kansanluonteella voidaan tällöin tarkoittaa sitä metafyysistä uskomusjärjestelmää, joka sisältää pääoletukset todellisuuden perusolemuksesta ja joka siirretään tuleville sukupolville kulttuurisena järjestelmänä. Negatiivisuus, umpimielisyys ja katsomus, että todellisuus on vihamielinen ja läpikotaisin paha: nämä oloissamme sangen ymmärrettävät asenteet lienevät suomalaisille ihmisille tyypillisenä pidetyn varautuneisuuden taustalla. Luottaa ei ole voinut muuhun kuin siihen, että Fennoskandian yläpuolella oleva matalapaine syvenee."
Mutta koska se ei tietysti ole muuta kuin yhteensattumaa, joudun teeskentelemään kuin se olisi totta. Sillä ajatus siitä että voin oikein millään mittapuulla olla "hyvä kansalainen" nojautuu siihen että jotenkin elän tatuointejani todeksi. Oma toimintani horjuu muutoinkin "muutaman hauraan konseptin" varassa. Jos tällä ei synny erinomaista kansalaista niin ainakin tämänlainen sisuuntumis-vittuuntuminen kaunistaa itsemurhatilastoja verrattuna siihen että pitäisi itseä uhraten alistua kerran toisensa jälkeen. Ja sitten kun tämän kaiken tiedostaa, voi suorastaan nähdä miten se on nyt sitten yhtä leikkiä ja leikkimielisyyttä koko elämä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti