Tämä kaikki herättää minussa huvitusta. Sillä muistaakseni Prometheus leirin uutisointi on sisältänyt sellaista uskonnottomuuden kehumista kuin yhteissaunomista. Uutisointi ei ollut kovin "uskontoneutraaliutta ihannoivaa" oikein millään mittareilla. Ei edes Helsingin Sanomissa, joka yleensä tulkitaan ateismia ajavaksi "hesarihysäriksi". (Osittain ymmärrettävästi.)
On helppoa ymmärtää että journalismin hallintayritykset ovat osa viestintästrategiaa. Tämänlaiset asiat kiinnostavat myös ateisteja. "Uskontojournalismi" -blogi esimerkiksi kertoo miten Petri Karisma ottaa kantaa uskontojournalistisiin asioihin. Tämä on ymmärrettävää. Samalla on toki oltava tarkkana ettei tämä mene siihen että uskonnot yrittävät hallita mediaa jolloin uskontojournalismi muuttuu propagandaksi. (Jompaan kumpaan suuntaan.)
Nähdäkseni kysymys mediakannanotoissa viittaa kuitenkin mielenkiintoiseen toiseen puoleen. Nimittäin siihen miten uskontoasioiden asiantuntijoiksi itseään kutsuvat ottavat kantaa uskonnottomuuteen omassa mediailmapiirissään. Tämän hengen tiivisti blogini loistavaan ja läpeensä laadukkaaseen kommenttiketjuun osallistunut "Körttityttö" : "Missä kirkko haukkuu ateisteja? Esimerkiksi vapaa-ajattelijoiden asettamiin vaatimuksiin ja provosoiviin kannanottoihin joskus vastataan (tai lähinnä niihin vastaavat yksittäisen ihmiset, harvemmin kirkko mitään kannanottoa tekee) mutta eiköhän tämä ole aika pitkälti toisinpäin. Jos lukee vapaa-ajattelijoiden lehteä ja sitten jotain perusseurakuntalehteä tai vaikka Kotimaata, vapaa-ajattelijoiden lehdessä joka toinen juttu hyökkää kristittyjä ja/tai kirkkoa vastaan kun yleensä seurakuntien lehdissä ei sanota sanaakaan ateisteista. Nettikeskusteluissa taas fundamentalistikristityt ja ateistit hyökkäävät toisiaan vastaan mutta siitä ei kai kirkko ole vastuussa?"
Sävynä on nimenomaan se, että kirkollisilla tahoilla uskonnottomuudesta on vain negatiivista uutisointia. He toki perustelevat tätä jollain muulla kuin halulla latistaa. Ja luultavasti tavoite ei olekaan latistaa. Mutta on todella erikoista lukea uskontojournalismia. Sillä on hyvin vaikeaa nähdä onko kirkollisten "uskontoasioiden asiantuntijoiden" uutisointi oikeastaan mitenkään laadukkaampaa tai tasapuolisempaa kuin fundamentalistipropagandisteiksi televisiossa asti kutsuttuja ateisteja. (Kuten Laajasalo Petri Karismaa uskonnonvapauskeskustelussa kutsui toistuvasti.) Kun uutisointi fokusoituu tällä tavalla, voidaan aivan oikeasti kysyä täsmälleen samaa kysymystä ja moitetta jota kirkko osaa aivan täysin kohdistaa Richard Dawkinsille. He pitävät haukkumisena sitä että tämä moittii lähinnä fundamentalisteja ja jättää sofistikoituneen teologian moittimatta. Tämä on sitä että ateistit haukkuvat uskovaisia olkiukoilla. Jotka eivät ole asiavirheitä vaan juuri sitä että vain tietyt asiat ja näkökulmat ja kohteet saavat julkisuutta. Ne joista vaietaan ovat ikään kuin olemassaolemattomia.
Monille uusateisteille uskonto latistuu tätä kautta fundamentalismiksi. Ja kirkko on täälläkin aivan tasan tarkkaan huolissaan tästä. Ja pitää tätä epäreiluna. Ja vääristävänä. Ja ilmituo tätä asiaa toistuvasti. Ja mikä mielenkiintoisinta : Se saa tämän viestin myös näkyviin. Jos uskonnoton haluaa näkyvyyttä samalla tavalla hänen on tehtävä jotain loukkaavaa. Rakentava ateismi kun ei koskaan pääse uutismuurin yli. Ateisteilta ei pyydetä kannanottoja eettisiin kysymyksiin. Kirkolta taas pyydetään statementtia (jotka se antaa ympäripyöreästi) melkoisen usein. Ateisti saa julkisuutta vasta kun joku vaihtaa Raamattuja pornoon tai tekee jotain muuta ns. saatanan tyhmää. Se tarkoittaa sitä että suomessa on prosentuaalisesti aika iso ideologinen klusteri - Suomessa on noin miljoona ateistia - joka saa julkisuutta lähinnä jos negatiiviselle uutisoinnille on tilaa. Prometheus -leirin uutisointi on sitä harvaa uutisointia jossa ateistien kerrotaan tekevän suunnilleen samaa kuin muutkin ihmiset. Ja kun katsoo virallista uskontojournalismia jota kirkolta tulee, niin mikä on se mitä he haluavat vähentää? Ei, se ei ole ateistien ja uskonnottomien leimaaminen, vaan juuri tämä positiivinen uutisointi. Sitä ei saisi olla olemassa.
Tämä on vahva viesti. Kirkko tykkää siitä että se saa kyykyttää vääräoppisia. Kirkko ei toki ole vastuussa internetfoorumeiden toiminnasta. Mutta se tasan tarkkaan on vastuussa siitä mitä asioita ja näkökulmia se päästää ja ei päästä julkisuuteen. Mieleeni ei tule yhtään positiivista kirkollista uutista ateisteista. Moittivia tulee mieleen monta. Ainut tapa jolla minä kohtaan kansankirkossa vaikuttavien pastorien ja muiden vastaavien parissa uskonnottomuuden kommentointia, on sävynä aina se mikä on kun Jolkkonen kirjoittaa lehteen ja Hannu Kiuru päättää lausua pilkkarunoja tai olla muuten vittupää, on hänen lupasananaan huumori. Ja aseena se, että jos mukana ei naura on "huumorintajuton".
Samoin hyvien uskovaisten maineessa oleva Jaakko Heinimäki kommentoi erikoisesti, ja toistuvasti. Esimerkiksi jos joku ei halua että valtio maksaa vankilapappien tai kenttäpastorien palkat, eli että kirkon pitäisi maksaa ne kuten muutkin papit sen sijaan että se menisi kaikkien maksettavaksi, on asiallinen argumentti Heinimäeltä se, että "Tuo alati raikas ajatushautomo nimeltään Vapaa-ajattelijain Liitto on havahtunut siihen epäkohtaan, että valtio on palkannut pappeja puolustusvoimiin ja vankiloihin. Siinäpä vasta ihmisoikeusloukkaus. Siksi vapaa-ajattelijat ehdottavat valtion kustantamista papeista luopumista. Ehkä he haluavat vaihtaa ne pornotähtiin." Kantaa ei tarvitse argumentoida, koska vääntämällä jutun naurettavaksi vitsiksi koko asia ikään kuin menettää voimansa eikä palkkojenmaksutahosta tarvita puhua kun kysymys menee siihen saako kenttäpiispoja olla ollenkaan olemassa ja ovatko he jotain natsimaisia Hitlerin lähettiläitä. Ja kun Heinimäkeä pidetään "hauskana miehenä" niin jos ei naura mukana on "huumorintajuton". Meillä Korsossa päin nakkikioskilla on tuollaisia tyyppejä. Mutta ei ole yleensä kauaa. Ainakaan sama naama. Heinimäki on sen sijaan ikiliikkuja, dynaamisesti aina liikenteessä. (Ei tässä pelissä oikeasti enää voi muuta kuin vastata vitsillä kuoropoikien panemisesta. Se kun on hahhahhauska tapa osallistua arvokeskusteluun. Mutta kun ateisti tekee näin, hän on kammottava vääristelevä kusipää eikä yhtään humoristi.)
Tämä on aina yhtä kulmaa. Ja nähtävästi ainut mihin kirkossa pystytään on tu quoque jossa rinnastetaan vapaa-ajattelijoiden vastaavaan propagandaan. Rinnastus on tosi, mutta sitä on inaisen paha sanoa jos kirkon virallisena kantana on aina muistuttaa miten asiatonta ja epäreilua ja fundamentalistista tuollainen asenna ja toimintatapa on. Kun ensin haukkuu toista paskaksi, ei kannata alentua samaan strategiaan "kun muutkin" -asenteella. Koska kombinaatiossa on deduktio jossa paskuus koskee myös itseä. ("A on fundamentalistista paskiaistelua koska tekee X. Me tehdään samaa X:ää kuin A. Olemme siis ________")
Ateisti on Suomessa uusi neekeri. Kun rasismi kiellettiin, niin kukaan ei oikein kehtaa olla poliittisesti epäkorrekti suoraan rodun kautta - rasistien sitä pitää keksiä tekosyitä ja muuttaa ihonväri islamiksi, joka tietysti haittaa niitä jotka haluaisivat asiallista kulttuurikritiikkiä tehdä. Ateistia sen sijaan on poliittisesti korrektia vastustaa. Tämä viha sitten yhdistää kristillisen moralistin ja postmodernin punavihreän hipsterin. Myös perussuomalainen astuu mielellään remmiin vaikka yleensä vastustaakin sekä hyysäämistä että postmodernismia. Sitten ihmetellään että monet ovat vihaisia ja käyttävät niin rajua kieltä. Kenties siksi että jos sanoo muuta ja muuten, sanottu vaietaan ja sen kanssa leikitään että se ei ole edes olemassa. Tämän hiljentämisen jälkeen kaikki mitä uskonnottomuudesta on, on sitä mitä saadaan kun "on luettu vapaa-ajattelijoiden julkaisuja". No, ei näytä hyvältä kristinuskokaan kun olen lukenut helluntaiseurakuntalaisten ja adventistejen tekstejä.
Q: What’s the difference between a Priest and acne?
A: Acne doesn’t come on a boys face until after he’s thirteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti