Simulacres et Simulation

Kirjoitin pari vuotta sitten siitä miten Intelligent Designin kannattajat eivät ole katsoneet hyvällä Nick Bostromin simulaatioargumenttia. Korostin silloin sitä miten tämä paljastaa jotain mielenkiintoista. Sillä "teologisesti korrektilla" tasolla ID on nimenomaan sitä että suunnittelijasta ei oteta kantaa. Tässä kohden Nick Bostromin näkemys on kuitenkin jotain jossa he ovat pakotettuja ottamaan eriävän kannan. Osittain syynä on se, että Bostromin ajattelutapa on ristiriidassa ID:n eliminatiivisen prosessin kanssa. ID ajattelee kompleksisuutta eikä suostu näkemään Suunnittelua jonain jonka ominaisuuksia voitaisiin rajoittaa.

Nyt tätä näkökulmaa tukemaan on tehty tuore, minusta melko kiinnostava, julkaisu. Moti Mizrahin "The Fine-Tuning Argument and the Simulation Hypothesis" kuvaa sitä miten simulaatiohypoteesi todellakin haastaa klassisen teismin ajatuksia. Hän korostaa että antrooppisen periaatteen näkemä hienosäätö voidaan nyt selittää kolmella keskenään oleellisesti erilaisella tavalla. (Siis sen lisäksi että tämä hienosäätö kiistetään kokonaan.)
1: Multiversumihypoteesi selittää miksi yksi universumi voi olla epätodennäköinen ; Universumeita on monta erilaista ja emme voi katsoa satunnaisesti valittua universumia, koska olemme sen sisällä. Elämä tarkastelee universumia vain universumissa jossa on elämän sallivat parametrit.
2: Design -hypoteesissa oletetaan että universumi on luotu ja tämä selittää epätodennäköisyyden koska Jumala voi tehdä epätodennäköisiä asioita al kazam. (Näkemys on tässä laajempi kuin Intelligent Design, mukana on myös ns. sofistikoitunutta teologiaa joka itse korostaa sitä miten se ei ole kreationismia.)
3: Simulaatiomallissa universumi on ohjelmoitu. Tässä keskitytään enemmänkin siihen että universumin tekijöillä on teknisiä rajoitteita joten rajaavat parametrit on valittava huolella että väliin ei tarvitse tunkea poikkeuksin.

Mizrahinin pääargumentti on kuitenkin erikoinen. Hän näkee että simulaatiomalli haastaa nimenomaan design -hypoteesin hyvin konkreettisesti. Tässä Mizrahi harrastaa logiikkaa joka muistuttaa yllättävissä määrin omaani. Taannoin kirjoitin erilaisten premissien parsimoniasta alkusyyargumentissa, ja käsittelin sitä kvalitatiivisen ja kvantitatiivisen parsimonian kautta. Mizrahi on samoilla linjoilla ja korostaa että simulaatiohypoteesi on paitsi koherentti (coherency) ja selittää hienosäädön, niin ennen kaikkea se on klassista design -argumenttia parempi koska sen yksinkertaisuus (simplicity) on suurempi kuin "klassisella designillä" ; Koska yliluonnollinen fysiikan lait ylittävä Jumala on oleellisesti erilainen (different in kind) kun taas ohjelmoija on meistä erilainen vain aste-erolla (different in degree). Ja lisäksi koska simulaatioargumentissa Suunnittelun ominaisuuksia tarkastellaan rajoitusten kautta, se tarjoaa ennusvoimaa. Se esittää asioita jotka tapahtuvat ja näin se tekee testattavia ja periaatteessa falsifioitavia ennusteita. "simulation hypothesis undercuts the alleged evidential connection between ‘designer’ and ‘ supernatural designer of immense power and knowledge’ in much the same way that the multiverse hypothesis undercuts the alleged evidential connection between ‘fine-tuning’ and ‘fine-tuner’ (or ‘designer’). If this is correct, then the FTA is a weak argument for the existence of God."

Itse näkisin että tämä paljastaa jännittäviä asioita monesta puolesta. Ensinnäkin koko tilanen johtuu tavallaan siitä että Bostromin ohjelmoija on "partikulaari design" kun taas teismissä on usein ajateltu suurempia ideoita joissa teemana on enemmänkin "general design". Tätä kautta on huomattava että se miksi ID:n kannattajat eivät pidä simulaatiohypoteesista onkin juuri siinä että
1: Se haastaa klassisen teismin hyvinkin vahvasti. Sillä tosiasiassa teologisesti korrekti Jumala on jotain jota hyvin harva itse asiassa kannattaa. Moni haluaa liimata tämän päälle ideoita jotka ovatkin kaikkea muuta kuin suoraan tämän määritelmissä. Rajoittamaton älykkyys joka päätellään rajallinen fysiikka eliminoiden on valittu enemmän "kaikkivaltias Jumala" mielessä kuin sitä kautta että ei otettaisi kantaa siihen mitä äly voi ja ei voi tehdä. Bostrom ottaa esiin vaihtoehdon jossa äly voi olla rajallinen. Tämä rajaamaton ei ole kaikkivaltias joten tätä on syytä vastustaa. Sillä Design -hypoteesi ei olekaan oikeasti yleinen idea (general) vaan se viittaa kätketysti ja kieroillen johonkin ihan tietyntyyppiseen Jumalaan. (Wink wink emme ole kreationismia, paitsi ne jotka ovat, mutta Designer voi olla kreationistien Jumala. Ja kyllähän me kaikki tiedämme sydämessämme mihin se nyt sitten viittaa...)
2: Toisaalta Bostromin ja muiden simulaatiohypoteesinäkökulman teorioiden mukaan Ohjelmoija on nimenomaan hyvin rajallinen ja se on tätä kautta by definition partikulaari, joten sitä tulee kenties vastustaa ihan siksi että se on partikulaari. (ID on hieman erikoisessa suhteessa avaruusolentoihin. Niihin viitataan mielellään jotta korostettaisiin että ei ole rajoitettu tiettyyn Jumalaan. Humanoidi on kuitenkin partikulaari. Ja siksipä humanoidiasiaa ei tosiasiassa huomioida argumenteissa, se on vain taktinen asia johon vedota tietyssä tilanteessa. Bostromin näkemys on tässä mielessä hyvin samantapainen. Paitsi että sitä vastustetaan noin yleisesti aina, eikä siihen koskaan vedota mahdollisena ratkaisuna design -hypoteesiin.)

---

Otsikossa on Jean Baudrillard -alluusio. Hänen ajatuksensa simulakrumeista ja simulaatiosta on jotain jolla lukija voi leikitellä lukiessaan tätä tekstiä. Sieltä löytyy teemaa vahvistava piiloargumentti kun oikein jaksaa kaivella.