perjantai 25. heinäkuuta 2014

arvokkaalla ja vainajan muistoa kunnioittavalla tavalla


Aina silloin tällöin kuulee esimerkiksi kirjoista joiden kannet on tehty ihmisen nahasta. Sitten sitä voi hämmästellä George Parrotista tehtyjä kenkiä. Ja sitten sitä saattaa jopa törmätä yrityksiin jotka valmistavat kenkiä ihmisten selkänahasta vähemmän metaforisesti kuin muut lapsityötehtaat. Samoin voi kuulla että Galileo Galilein keskisormi on symbolisesti muumioitu näyttelyesineeksi. Siellä se ikuisesti sojottaa pystyssä, kenties katoliselle kirkolle, kenties kenelle tahansa joka tuonlaatuisia esineitä käyvät katselemassa.

Tämänlaatuinen vihjaa että kenties ei olisi kovinkaan vaikeaa tehdä itsestään jotain samantapaista kuin Jeremy Benthamista, jonka muumioitunut ruumis vahapäällä on julkisesti nähtävissä Lontoon University Collegessa. (Aiemmin Jeremy Benthamin maatuva pääkin oli näytillä em. vahapäisen muumion jalkojen juuressa. Nyttemmin tätä ei enää ole nähtävissä.) Ja jos Leninkin on näytillä säilöttynä niin miksipä ei itsekin voisi tulla säilötyksi kaappiin? Ja jos museoissa on muumioita, niin miksipä ei sinne voisi lähettää mummoakin? Kyllä jokainen ansaitsee pienen palan kuuluisuutta ja mahdollisuuden topteniin!

Tämä on kuitenkin Suomessa hyvin hyvin vaikeaa. Lainsäädäntö ohjaa hautaamista ja perinnönjakoa. Ja tässä kohden on ilmeistä että kukaan ei tavallaan omista vainajan ruumista. Sen käsittely on sen sijaan korkeimman kädessä, tarkalleen sanoen obskuurin "hyvän maun", vallassa. Sillä hautaustoimilain 2§ selittää että "Vainajan ruumis on ilman aiheetonta viivytystä haudattava tai tuhkattava. Vainajan ruumista ja tuhkaa tulee käsitellä arvokkaalla ja vainajan muistoa kunnioittavalla tavalla. Vainajan ruumiin hautaamisessa ja tuhkaamisessa sekä tuhkan käsittelyssä tulee kunnioittaa vainajan katsomusta ja toivomuksia." Tämän lisäksi on mahdollista testamentata ruumis tieteelle. Mutta tässäkin on kysymys viivytyksestä. Sillä jos testamenttaa ruumiinsa tieteelle, niin luusi eivät pääty näyttelyesineiksi vaan loppujen lopuksi päädyt haudattavaksi kuten muutkin. Joten oikeastaan tämänlaatuinen mahdollisuus päättää ruumiin käyttämisestä ei muuta "mitään olennaista". Lääkäriopiskelijoiden mitä sitten ruumiilla tekevätkin on siis lähinnä jonkinlainen "aiheellinen viivytys".

En tosin ymmärrä miten minua voidaan haudata ollenkaan. Sillä minun kohdallani "arvokas" ja "vainajan muistoa kunnioittava" pitävät sisällään syviä jännitteitä.
* Olisi kyllä miellyttävää jos tulevaisuuden tärkeään hikipedia -museoon olisi taltioitu ehta, autenttinen ja aito muumioitu NPOV:n käsi. Käsi joka on pysyvästi kouristunut näyttämään keskisormea ties minne. Tätä muinaismuistoa ihmiset taatusti kävisivät, kenties ihmeparannus mielessä, katsomassa. Paitsi että ei.
* Minua viehättäisi myös se, jos minusta tehtäisiin eläinten täyttämiseen käytetyllä menetelmällä näyttelyesine. Siinähän olisi vain nahka ja alla jonkinlainen muoto. Sellainen ei loukkaisi ketään. Etenkään jos se olisi jotenkin hauskan näköinen, kuten badlystuffed animals, mutta ihmisellä. (Ihmisten täyttäminen ei ole ollut kovin suosittua, sillä pohja vääristää helposti piirteitä. Perustorsoa ei ihmisillä voi käyttää koska yksilölliset piirteet ja tunnusmerkit vaativat yksilölliset osat. Tämän vuoksi jotkut eläinten täyttäjät eivät täytä lemmikkejä, koska niitäkään ei voi läimiä standarditorsoon vaan pitää huolellisesti muokata jotta ihminen tunnistaa siinä juuri sen lemmikkinsä. Ihmisen kanssa on sama, mutta pahempi.)

Mutta ainut toivoni päätyä miksikään tämänlaatuiseksi taitaa olla se, että törmään johonkuhun hyvin kieroutuneeseen sarjamurhaajaan ja päädyn hänen henkilökohtaisen kokoelmansa näytekappaleeksi. Sillä en voi päättää oman ruumiini kohtalosta, enkä voi edes testamentata ruumistani jollekulle jonka voisin luottaa tekevän siitä jotain hupaisaa. (Saippua ja lampunvarjostimet ovat so last season.) Kuoltuani olen hyvän maun hallinnassa. Ja jos miettii mihin olen elämänarvoni asettanut, niin tämä on hieman surullinen ajatus. Loppujen lopuksi systeemi voittaa, pakosti.

Ei kommentteja: