Kun käyskentelee vaikka helluntailaisten parissa, saattaa törmätä ns. glossolaliaan. Silloin ihminen puhuu jotain jota ei oikein voi ymmärtää. Merkitysettömiä tavuja joissa ei ole kysymys äidinkielestä eikä tunnetusta ihmisen kielestä.
Oma suhteeni näissä tilanteissa voidaan löytää suoraan "Raamatusta". Suhteeni helluntailaisiin voidaan ymmärtää helluntain kautta. Ja tällöin ollaan Apostolien tekojen 2 luvussa. Hyvä Kirja antaa avukseni jakeet 12-13. "He eivät tienneet, mitä ajatella. Ihmeissään he kyselivät toinen toiseltaan: "Mitä tämä oikein on?" Mutta jotkut pilkkasivat: "He ovat juovuksissa, makeaa viiniä täynnä." Absurdiuskertoimet ovat kovilla. On vaikeaa nähdä miten tälläistä voisi ottaa vakavasti. Kun kuulee ihmisten mongertavan tulee selitykseksi mieleen jokin muu kuin ihme. Mieleen tulee enemmänkin palilalia.
Eikä nykyäänkään ole vastaukseksi oikein muuta kuin Paavali. Jonka huumorintajusta kertoo vastaus jakeista 15. "Eivät nämä miehet ole juovuksissa, niin kuin te luulette - nythän on vasta aamu, päivän kolmas tunti." Että ehkä he ovat kännissä, mutta vasta illalla.
Tosin Paavalin etuna oli se, että helluntaina sentään puhuttiin oikeita vieraita kieliä. Jakeet 6-8 kertovat "Kun tämä ääni kuului, paikalle kerääntyi paljon väkeä, ja hämmästys valtasi kaikki, sillä jokainen kuuli puhuttavan omaa kieltään. He kysyivät ihmeissään: "Eivätkö nuo, jotka puhuvat, ole kaikki galilealaisia? Kuinka me sitten kuulemme kukin oman synnyinmaamme kieltä?"" Ihmeet ovat tälläkin kohden rapistuneet ajan mittaan. On ihmeellistä, miten tallennusmenetelmien paraneminen on tapahtunut samanaikaisesti ihmeiden vähenemisen kanssa. Mutta toisaalta editoimismenetelmien ja erikoistehostemahdollisuuksien kasvaessa ihmeet ovat tulleet mukaan kuvioihin. Nykyaikana helluntaiseurakunnasta ei tahdo saada kunnon ihmeitä, eikä aina edes heilaa.
Ehkä hekin ovat kännissä vasta illalla.
1 kommentti:
Olen jostain lukenut, että helluntailaisuuden alkuaikoina monet liikkeen jäsenet olisivat ajatelleet, että kielilläpuhuminen heikentäisi ihmisten välisiä kielellisiä raja-aitoja. Myöhemmin oli ruvettu ajattelemaan asiasta vähemmän innostuneesti.
Itselläni on ollut helluntailaisia sukulaisia, eli olen päässyt aitiopaikalta näkemään näitä meininkejä. Minusta ei tullut helluntailaista, vaan jossain vaiheessa olin joidenkin vuosien ajan Vapaakirkon jäsen. Sielläkin jotkut puhuivat kielillä, mutta meininki oli melko yleisesti ottaen hillitympää kuin helluntailaisissa.
Lähetä kommentti