keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Töitä riittää, mutta palkanmaksajista on pulaa

Nyt -liitteen mukaan suomalainen muotibloggaaja haluaa palkata itselleen valokuvaajan. Valokuvaaja ei saisi työstään ollenkaan palkkaa. Mutta diili olisi hyvä koska siitä saisi mainetta itselleen. Toisin sanoen mahdollisuus verkostoitumiseen kasvaisi ja tätä kautta palkkaa ei maksettaisi aktuaalisena rahana, vaan potentiaalisena ansionkasvuna. (Tämä sai aikaan jonkin verran meteliä joka itse asiassa sai tämän kyseisen muotiblogaajan ottamaan palkkiokysymyksen uudestaan esiin. Tai siis ottamaan palkan ylipäätään esiin jonain joka pitää maksaa ns. työstä. Koska hän korjasi tilanteen, en ole mainostamassa häntä nimeltä. Muuten olisin.)

Strategia on jotenkin tyypillinen nykyaikana. Muusikollekin arkea on se, että työtilauksia kyllä riittäisi, mutta maksetaanko siitä on eri asia. Elokuva -alalla on tiedettyä että vastaavaa tapahtuu ; Tämä on helppoa tarkistaa laskemalla elokuvan lopputeksteistä kuinka monta "harjoittelijaa" on työssä. Vuosia, vuosikymmeniä töitä tehneitä ihmisiä yksinkertaisesti kutsutaan alalle siinä hengessä että on hyvää mainosta, jos tehdään tämä tietty työsuoritus joko ilmaiseksi tai satasella. Kaiken kaikkiaan näkyvyys on muuttunut palkankorvikkeeksi monien mielessä.

Tämä koskee etenkin valokuvaajia. Sillä heitä on paljon. Ja osa alalle tulleista on hyviä, niin hyviä että heidän käyttämisensä on houkuttelevaa. On hyvin vaikeaa vedota että saavat ammattilaisen töihin ja hyvää mainosta itselleen, jos vaan maksavat hommasta palkan. Ruokakuvaajiahan on yritetty palkata ruokapalkalla, eli saahan siinä syödä sen kuvattavan ruuan. Valokuvaajien kohdalla on itse asiassa tunnettua että heiltä halutaan ihan hitosti ilmaista työtä. "Kontakteja ja mahdollisuuksia". Lue : Mahdollisuuksia tehdä ilmaista työtä lisää jatkossa. Kontakteja tulee kyllä, mutta palkkaa nämä eivät halua maksaa. Ja tosiasiassa tämä seikka on se, joka tekee koko tästä "promootiota, promootiota" -argumentista idioottimaisen. Potentiaalinen palkannousu kun lasketaan siitä määrästä tulevia maksavia asiakkaita joita uskottavasti tulee. Näissä ilmaiskeikoissa kuvaaja lähinnä tunnustaa olevansa säälittävä, sellainen joka ei pärjää omillaan. Ja jota voidaan koijata ilmaistyöhön koska tämä on ns. epätoivoinen raukka. Nälkäpalkkalainen.

Lisäksi aika moni lehti käyttää kuvia aikalailla miten sattuu. Esim. linkkaamalla upottaminen jne. Ja jos valittaa on ensireaktio "emme näe tässä mitään ongelmaa". Ja korostavat että pitäisi olla iloinen kun joku näkee työn ja maine lisääntyy. Argumentin onttous paljastuu kun näille samoille tyypeille sitten sanoo etä saavat tunnettavuutta itselleenkin kätevästi samalla tavalla. Että "levittäkää lehtenne sitten ilmaiseksi, että saatte näkyvyyttä ja tunnettavuutta. Ja jatkossa moni haluaa lukea lehteänne enemmän. Saatte uusia mahdollisuuksia jakaa lehtiänne laajalevikkisemmin ilmaiseksi". Eivät suostu. Kaikki menee läpi siksi että näitä ilmaisyrittäjiä riittää. Jokainen lankeaa ansaan kerran. Ja siksi on joku joka tekee hommat ilmaiseksi.

Tästä huolimatta olen ajatellut palkata meille siivoojan valokuvaajan ja henkilökohtaisen dokumentaristin samalla periaatteella. Lupaan kehua ilmaista henkilökohtaista valokuvaajaani jos pesee myös vessan.  Myös asiantunteva ja osaava hierota lisää kehun mahdollisuuksia. Etenkin jos tarjoaa "tiskin alta" onnistuneita "onnellisia loppuja". (Kyseessä ei ole prostituutio koska prostituutiossa rahaa vaihdetaan seksiin. Ja minähän haluan valokuvaajaa enkä huoraa. Sitäpaitsi en todellakaan maksa mistään yhtään mitään joten se siitä näkökulmasta.) Että tässä kohtuu suosittu blogisti tarjoaa ihastuttavaa mahdollisuutta saada itselleen näkyvyyttä! Potentiaaliset tulot jatkossa saattavat kenties ehkä potentiaalisesti jollain hyvin abstraktilla, epämääräisellä ja tehottomalla tavalla kasvaa, ehkä joskus jossain.

Ei kommentteja: