sunnuntai 13. heinäkuuta 2014

Maagipallo vai skientismipallo?


Ostin vähän aikaa sitten plasmapallon alennusmyynnistä, silti muutamalla kympillä. Sillä on varsin hauskaa leikkiä. Plasmapallon innovoija on legendaarinen sähköalan hullu nero, Nicola Tesla. Hän huomasi miten suurjännite käyttäytyy tyhjiössä lasiputkessa. Tästä sitten on kehitelty ontto lasipallo jonka sisällä on suurjännitemuuntaja ja sähköä johtavaa kaasua (matalapaineessa, eli pallossa on pienempi paine kuin ulkoilmassa). Keskellä on toisiokäämissä kiinni elektrodi jonka kautta valokaaria purkautuu lasikupuun. Sähkö ionisoi kaasun ja "se iskee salamaa". Kiinnostavan pallosta tekee se, että valokaaret iskevät niihin kohtiin mihin koskettaa.

Tämänlainen "maagipallo" on jotain johon selvästi liittyy syvällistä sähkömagnetismin fysiikkaa. Sen ymmärtäminen on itse asiassa jopa hieman mutkikasta. On ymmärrettävä melko paljon sähköstä ennen kuin ymmärtää miten valokaari tietää purkautua käden kohdalla joka on kuitenkin sen pallon ulkopuolella. Ja koska siihen liittyy Tesla, sähkömagnetismia ja sellaisi sanoja kuin "plasma" ajatellaan että kyseessä olisi tiedelelu. Siksi maagipalloja löytääkin esimerkiksi tiedekeskus Heurekan tiedekaupasta ja muista tiedettä popularisoivista tiedemuseoista ja tiedeviihdekeskuksista ympäri maailmaa.

Muistan jopa kuinka aikanaan Heurekassa oli jättiläismäisen iso ja paksulasinen maagipallo. Koulussa ala-asteella luokkaretkellä (tai sen tapaisella) leikimme tuon ison plasmapallon kanssa, muistaakseni erityisesti Anna Korkolaisen kanssa. Muistan tämän, koska tungimme naamaa lasiin ja se oli sama kuin olisi harrastanut jotain naaman työntämistä ilmeilyyn ikkunalasiin. (Joka on klassista huumoria.) Mutta tässä oli mukana salamointia. On ymmärrettävää nähdä plasma tieteenä ja plasmapalloa tiedettä lapsille opettavana leluna.

Nähdäkseni tässä tehdään kuitenkin huolimattomuusvirhe. Sillä tässä sekoitetaan se, että kohteella on toimintaperiaate siihen että ihminen oppii syvää ymmärrystä asiasta. Tosiasiassa maagipallo on todella hieno visuaalinen koriste -esine, jolla saa tehtyä hienoja efektejä. Ja sen ei tarvitse mennä tämän pidemmälle. Itse asiassa kun pallon takana oleva fysiikka on kohtuu mutkikasta, on miltei selvää että lapsi ei osaa nauttia tieteellisistä antimista. (Vaan ilmeistä. Joka on kyllä priceless - mutta ei opettavaista.) Virhe on sama kuin uskoisi että voisi oppia modernista mobiiliteknologiasta ostamalla itselleen älypuhelimen jolla sitten pelaisi "Angry Birdsiä". Kun esillä on oikeastaan vain efekti, on itse asiassa likimain selvää että pallo voisi saman tien toimia vaikka magialla. Ja näin ollen tiede on hyvinkin etäällä. Se vain saa tapahtumaan.

Tämä on toki siitä hyvä muistutus että toimintaperiaate tuskin syö sisältöä, arvoa tai kauneutta. Se, että maagipallo redusoituu fysiikkaan ei tee siitä kylmää huumorintajutonta lelua. Se on kaunis ja sen avulla voi rakentaa jopa huumoria elämään. Ja minä. No, minä leikin pallolla koska tulee hirveä mahdin tunne kun saa isot sähkövirrat pomppimaan suunnilleen mihin haluaa. Se on vähän kuin olisi itse maagi joka sitten ampuu ihmisiä ketjusalamalla päähän. Kaikki toimii että zädäm!

Ei kommentteja: