keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Miekkojen huoltamisesta

Miekat ovat siitä erikoinen ase, että ne ovat aikanaan olleet kalliita hankkia. Ja myös niiden huoltaminen on ollut kallista. Ironista on, että ne teräslaadut jotka kestävät hyvin käyttöä ovat tavallisimmin niitä jotka myös helposti hapettuvat, etsaantuvat ja lähtevät ruostumaan. Siksi niitä on myös pitänyt huoltaa ja öljytä esimerkiksi taisteluiden jälkeen.
1: Veri on perimmiltään eräänalaista hapettavaa suolaliuosta. Siksi miekkaa ei vain laiteta tuppeen sillä tavalla kuin joissain elokuvissa joskus näkee. Huvittavaa on, että tämänlainen ruoste "kukkii" siten että miekka kasvaa huotraan kiinni ruosteen avulla. Tämänlaista miekkaa ei saa enää irti huotrasta lainkaan ja kokonaisuus sulkeutuu hermeettisesti ja muhii kaiken maatuneeksi moskaksi. Yllättävän nopeasti. Ei heikkohermoisille.

Tämä tarkoittaa sitä että osa harjoittelua on myös huoltaa omat aseensa. Itse öljyän oman miekkani kohtuu harvoin, suunnilleen joka toinen viikko. Ideana on se, että jätän terän hitusen öljyiseksi joten ensimmäisen viikon se suojaa terää ja toisen viikon tuottama ruoste sitten hierotaan, vahataan ja öljytään pois. Osa pitäisi tätäkin huolettomana, mutta olen huoleton tyyppi.
1: Oma harjoitusmiekkani, rehellisesti sanoen, näyttääkin toimintakelpoiselta mutta jotenkin "nuhjuiselta". Se pysyy kunnossa mutta ei juuri muuta. Se ei koskaan näytä aivan siistiltä ja huolletulta. Miekan tehnyt Pavel Moc saattaisi harmistua. Tosin ilahtua siitä että aika monta vuotta sillä on jo mentykin. Se on kiva peli kyllä, eikä ollut pahan hintainenkaan. Itse suosittelen Pavel Mocia "hintatietoisille" (~lue "köyhille paskoille ja kitupiikeille") jotka kuitenkin haluavat ihan hyviä pelejä rahalleen vastineeksi.

Jos ostetaan miekkoja, hinta on nykyään halpa, mutta toisaalta sormenjäljet muuttuvat trivialiteetista aidoksi ongelmaksi. Etenkin jos ostetaan ns. koriste-esineitä tai miekkoja joilla on ns. historiallista arvoa. Laitoin tuohon ylle kuvan. Se on ihan uudesta "miekastani". Luonnollisesti huolsin esineen ja öljysin sen. Siitä huolimatta, vaikka miekka on tehty viime viikolla ja se oli yhden päivän näytillä myyntitiskillä, siihen oli jonkin saastaisen hipin eau de nerdette etsannut tämän sormenjäljet terään, syvälle.
1: Kuvani tuossa alussa ei ole ehkä tarkin mahdollinen, mutta vannon ja vakuutan että osa sormenjäljistä on niin siistejä ja syvälle-etsautuneita että rikosteknikoilla on varmasti epätarkempia sormejälkinäytteitä jotka on tehty erityisesti sormenjäljen tarkkuus mielessä!

Syynä on se, että jostain erikoisesta syystä ihmisillä, etenkin miehillä ja saastaisilla hipeillä, on erityinen into näveltää terää sorminensa. (Riippumatta siitä ovatko he esimerkiksi ostamassa asetta vai eivät.) Suositeltavaa olisi että miekkoja ostettaessa käytettäisiin käsineitä. Ei siksi että suojataan omaa kättä vaan siksi että suojataan esinettä.
1: Mielestäni tässä pitäisi olla sääntö "rikoit sen - maksoit sen". Ja sormenjälkien etsaaminen on "rikkomista" jos kyse on koriste-esineestä. Näin teenkin jos koskaan ryhdyn miekkoja myymään. Mikä ei ole ihan mahdoton ajatus rehellisesti sanoen.

Oman miekkani kohdalla tämä on tietysti marginaalista. Sillä en ole tämänlaisissa turhantarkka. (Asia on tässä esillä lähinnä kuriositeettina ja demonstroimassa laajempaa ilmiötä.) Mutta tiedän ihmisen joka on ostanut antiikkisen miekan huotrassa. Esine oli varsin arvokas. Ja tästä huolimatta joku oli kerinnyt näpelöimään terän. Ja koska sormenjälkien hiki todellakin etsaa vian syvälle, se vaati erityishuoltoa. Ongelmana on peräti se, että tämän ostetun miekan käsittely vaati erityisen ammattilaisen. Sormenjälkiä ei voi vain pyyhkiä, koska hiki syövyttää terää jännittävän syvälle. Ja tässä kyseisessä tapauksessa ammattilaisen konservoijan erikoisilla tekniikoilla tekemä terän ennallistaminen oli oikeasti kallista.
1: Nähdäkseni jokainen tämänlainen lasku pitäisi lähettää sormenjäljen tekijälle, korkojen kanssa. Harva vain jaksaa saalistaa näitä salakavalia sormeilijoita. Ihan sen takia että suurin osa näistä sormeilijoista ei ole pahaa tarkoittavia vandaaleja vaan ihan puhtaita hyvää tarkoittavia tampioita ja ignorantteja. Sellaisia jotka ovat kiinnostuneita miekoista, mutta eivät sillä tavalla jossa asioista alettaisiin ottamaan selvää ; eli eivät he oikeasti ole mitään kiinnostuneita. Kunhan näveltävät emootiopäissään ja harkitsematta.

Näin vertauksen vuoksi ; En minäkään käy Raamattukaupassa alleviivaamassa Pyhiä kirjoja, kirjoittamassa niiden marginaaliin ivallisia välikommentteja - saati polttelemassa niitä. Toki sitten kun käyn ostamassa sellaisen voin tehdä sillä mitä haluan, kuten vääntää siitä sätkiä. Tässä on kysymys vähän samasta asiasta. Jos ostat esineen, niin saat näveltää ihan miten paljon haluat. Sitä ennen se on törkeää pyhäinhäväistystä ja epäkunnioitusta.

Ei kommentteja: