lauantai 5. heinäkuuta 2014

Miten miekan kahvoja on rakennettu?

Jos katsotaan vaikka ylläolevaa miekankahvaa, voidaan huomata että se koostuu monista osista. Ja myös moni kaupasta ostettava lelumiekka koostuu monista osista. Ja yksi tärkeimmistä eroista joita näiden välillä voidaan tehdä on se, että koristemiekassa terä saattaa loppua siihen mistä kahva alkaa. Oikeat miekat vaativat sitten jotain vahvempaa kiinnittämistapaa.

Hyvä eurooppalainen tapa on ollut se, että terä on jatkunut koko miekan läpi. Se kaventuu ohueksi kohdassa joka ujutetaan väistin ja kädensijan läpi. Ja sitten se jollain lailla kiinnitetään pommeliin. Moderneissa nykyaikaisissa miekoissa viimeksimainittu tehdään usein ruuvikierteillä. Pommeli kiristetään terän läpi menevään tappiin (tang) pyörittämällä se paikalleen. Menneinä aikoina piikki taottiin lättänäksi pommeliin kiinni ja näin saatiin aikaan vastaavanlainen kiinnitysjärjestelmä. Tämä on luonnollisesti hyvä. Jotta terän saa irti kahvasta, pitää tämä ydinpiikki jotenkin katkaista. Ja se on varsin vaikeaa. Kokonaisuudesta tulee vahva.

Tämä ei kuitenkaan ole ollut ainut tapa. Japanissa katanamiekoissa terä meni vain vähän matkaa kahvan sisällä. Autenttisessa katananvalmistuksessa kädensija siis lisää aseen pituutta, toisin kuin eurooppalaisessa miekassa. Tässä ei tietysti voi käyttää samanlaista kiinnitystapaa kuin yllä esitin. Tätä varten katanassa on osa (nakago), joka menee kädensijan sisällä. Se ei ole piikkimäinen vaan miltei yhtä leveä ja paksu kuin muukin terä. Tässä on sitten pieniä reikiä (mekugi ana). Kädensija vedetään tämän päälle ja kiinnitetään tapeilla jotka menevät kädensijan ja näiden reikien läpi. Kokonaisuus pysyy hyvin kasassa. (Menetelmä on varmasti monille tuttu ihan kotoisista keittiöveitsistä.)

Tämän lisäksi on mainittava se, että esimerkiksi itämaisia sapeleita valmistettaessa ei ole käytetty pommelikiinnitystä eikä reikien avulla kiinnitystä. kahvaan on tehty reikä joka ei ole yltänyt aivan koko kahvan läpi. Teräosa on sitten tähän sopivan kokoinen ja karkea. Reikään on laitettu tulikuumaa pikeä ja terä on painettu tiiviisti tämän avulla kahvaan. Tuloksena on liimattu kahva. Ja kiinnitystapa joka on melko lähellä eurooppalaista tapaa. Mutta ei kuitenkaan johda siihen että miekan terä jatkuisi koko kädensijan läpi, joka taas tuo mieleen japanin ratkaisun.

Pikiliima on tosin sittemmin tuottanut pientä riesaa museoille. Piki kovettuu yllättävän kestäväksi, mutta muutaman sadan vuoden jälkeen se alkaa murenemaan. Siinä vaiheessa kun terä hölskyy kahvassa tiedetään joka tapauksessa se, että kyseessä on enää koriste-esine. Jos sekään. Mutta kyllä liimattu ase on vähintään yhden ihmisen eliniän kuitenkin kestänyt.

6 kommenttia:

Jklak kirjoitti...

Väite: "Japanissa katanamiekoissa terä meni vain vähän matkaa kahvan sisällä" on väärä. Käytännössä katanan kädensija pituudeltaan koko kädesijan mittainin ja paljon vahvempi kuin joku "rotanhäntä" piikki,

Tuomo "Squirrel" Hämäläinen kirjoitti...

Niin, sen näkee jo laittamastani kuvasta että se on paksumpi kuin eurooppalaisissa miekoissa. Että sinällään ei "rotanhäntä". Mutta lyhyt olisi se kahva joka noin lyhyelle jäisi.

Mutta on kuitenkin pakko muistaa että aina kun ostaa mainistetun "katana with full tang" -miekan, ostaa jotain joka on historiallisesti epätarkkaa. (Tai ainakin näin minulle on eräät auktoriteetit sanoneet.)

Syy lienee tuttu. Se, minkä vuoksi katanamiekkojen tekeminen on muutoinkin ollut sitä mitä on. Eli japanin metallipula. Full tang olisi tässä vähintään ylellisyyttä.

PS. Olen tokin nähnyt joitain kuvia vanhoista katanoista joissa on ns. full tang, mutta käsittääkseni ne olivat enemmän poikkeus kuin voisi luulla. Ja kyllä tuo kiinnitystapa sen ihan hyvänä pitää.

Tuomo "Squirrel" Hämäläinen kirjoitti...

Noista rotanhännistä ja full tangeista voi muuten mainita että minullakin on parin kympin katana, sinänsä hauskaa rihkamaa jossa on full tang, sellainen säälittävä rotanhäntä joka ei kestä mitään.

Miekan kannalta on väliä että pysyy kasassa ja klassinen vain osittain kahvan täyttävä paksu levy joka on niitattu kahvaosaan hoitaa homman enemmän kuin hyvin. Joku full tangia hokeva saattaisi jopa hämääntyä.

Jklak kirjoitti...

Niin sanotuissa "wallhängereissä" voi (JOPA TOISINAAN) olla suhtkoht laadukas terä mutta se on hitsattu tai pahimmillaan juotettu em. rotanhäntään. Tämmöisellä jos harjoittelee leikkausharjoittelua (tameshi-giri) niin ennen pitkää liitoskohta väsyy ja terä murtuu lyötäessä irti kahvasta. Siksikin japanilaisessa miekassa ruoti jatkuu läpi tsukan (vaikka ei tulekkaan näkyvuun tsukan perästä) koska siellä on hela (kashira)

Tuomo "Squirrel" Hämäläinen kirjoitti...

Kun katsoo vaikka tätä niin näkee kyllä että on kahva pidempi kuin ruoti. Että en silti vieläkään osta argumenttiasi.

Jklak kirjoitti...

Tässä on oiva esimerkki "rotanhännästä" ja Japanilaisen miekan nakago:sta

http://www.swordforum.com/forums/showthread.php?43606-The-anatomy-of-a-*wallhanger*-katana&highlight=second%20mekugi