lauantai 19. heinäkuuta 2014

MBTI -cultist strikes back (of their own)

"The interesting - and somewhat alarming - fact about the MBTI is that, despite its popularity, it has been subject to sustained criticism by professional psychologists for over three decades. One problem is that it displays what statisticians call low "test-retest reliability." So if you retake the test after only a five-week gap, there's around a 50% chance that you will fall into a different personality category compared to the first time you took the test."
(Fortune magazine, "Have we all been duped by the Myers-Briggs test?")

Kirjoitin eilen MBTI -ilmiön lieveilmiöistä. Teksti oli jotain jota tein hieman vasemmalla kädellä huvittuneena. Ajattelin, että se on huumoriblogaus jossa on perusasiat kunnossa. En aina jaksa pingottaa. Kuitenkin ajattelin että siinä on ne perusasiat kunnossa. Ja ajattelin antaa luvan mennä. Ihan sillä että olin jo aikaisemmin alustanut aihetta. Ajattelin että näin syntyy kiva pikku juttu, jossa asiat eivät ole liian perseestä jotta sen kehtaa nimiinsä laittaa.

Mutta koska kyseessä on ilmiö joka on hyvin suuri, ja koska sen ympärillä on sosiaalista pihinää, sain ns. pahastuneen kommentin. Se esitti itseään kritiikkinä, mutta siitä oli vaikeaa löytää ns. argumenttia. Rohkeasti ad hominem-diagnoosilinjalla sain kuulla että kritisoiminen on helppoa ja vaivatonta. Ja että en selvästi ollut tutustunut aiheeseen ja että olin kaunainen Takkiraudan kirjoittajalle. Tästä toki puuttui se, mikä tekee argumentin. Eli se ei eritellyt mitkä väitteeni olivat väärin ja miten asiat oikeasti hoidetaan ja mitkä tutkimukset antavat niille pontta. Ei kerrottu asiavirheitä eli mikä tekstissä oli mainittavan asiantuntematonta. Ja tätä kautta se oli ironisesti jotain jonka profetoin siinä kritisoidussa tekstissä. Että kritiikki hoidetaan diagnoosilla.

Erityisesti minua huvitti se, että kuten ensimmäisestä linkistäni voi huomata, MBTI -ilmiö on suuri. Ja sen kritiikki on suhteellisen valtavirtaa. Sitä löytyy suurista lehdistä ja persoonallisuustutkijoilta. Silti Suomessa MBTI -kritiikin a ja o näyttää olevan se, että kaikki kritiikki on lähtökohtaisesti vain nettitestejä ja asiantuntematonta. Toki ymmärrän että kritiikin kohteena ei ole hyvä. Mutta evoluution puolestapuhujana tiedän että "helppo kritiikki" on todella olemassaoleva ilmiö. Ja että en silti ole lähtenyt sille linjalle että kiistäisin kreationistien olemassaolon. Tai että Dembskin ja Behen tapaisia professoritason miehiä ei olisi olemassa. Siitä huolimatta, että nämä ovat väärässä, olen pyrkinyt joka itse korostamaan heidän olemassaoloaan. ; Mutta tätä ei toisaalta oikein voi ihmetellä, sillä David Pittenger on korostanut että MBTI -julkaisut ovat keskittyneet tiettyihin sitä ajaviin lehtiin. Tietty "echo chamber" -ilmiö onkin tässä suhteessa enemmän kuin odotettavaa.

Toisaalta minulle tuli rippusen myötätuntoa kritisoijalle. Sillä MBTI -kulttilaisille aihe on rakas. Minulle asia oli vain leikkiä, ja suhteeni Takkirautaan sisältää minulle normaalin määrän pilkkasanoja. (nähdäkseni olen monesti suhtautunut häneen suopeasti ja jopa maininnut että kyllä minä voisin hänen aivojaan panna. Joka ei ole ehkä kauniisti sanottu, mutta on minun suustani ns. kohteliaisuus.) Siksi on kenties tarpeen rakentaa hieman syvempi argumentti aiheesta.

Pyrin käyttämään tässä lähdeviitteitä. Ja käytänkin. Toki ne ovat tämän aihepiirin "klassikkoja". En raapinut mitään omia uniikkeja uusia löydöksiä. Jos siis olet tottunut MBTI -aihepiirin parista, tämä on heille lähinnä referaatti tutuksi tulleesta. Klassikkous toki tekee kritiikkiin vastaamisesta helpompaa. Mutta tälläistä sitä saa kasaan kun raapii ikiaikaisia kliseisiä tietokoneen uumenista. Nyt se ei ole kuitenkaan tehty vasemmalla kädellä leikkimielisesti, eli nähdäkseni demonstroin millä argumentein olen aiheesta sitä mieltä kuin olen.
1: Samalla voidaan varmasti arvioida hitusen sitäkin että miten hyvin minulla on aavistusta tai ei ole aihepiirin perusmetodeista. Ja missä määrin ajatteluni on tuulesta temmattua. Tämä on oleellista siinä mielessä että jos minua kutsuu amatööriksi, se on syytös ja loukkaus. Joku voi miettiä tätä blogausta lukiessaan asiaa myös henkilökohtaisen kautta. ; Että jos loukkaa niin on kusipää mutta jos loukkaa epäargumentatiivisesti on idiootti ja kusipää. Esimerkiksi. Jotain muutakin vastaavaa tulee mieleen.

MBTI mokaa vain kahdessa asiassa ; Reliabiliteetissa ja validiteetissa

Monet ihmiset vastustavat kaikkia persoonallisuustestejä. Taustalla voi olla vaikka fenomenologinen filosofia jossa tämänlainen on lokerointia. Itse en tämänlaisia edusta. Itse asiassa, mikäli jotakuta kiinnostaa, olen ollut äärimmäisen myönteinen erilaisten temperamenttitutkimusten teolle ja vastaaville. En siis ole "persoonallisuustestejä vastaan yleensä". Itse asiassa tässä blogauksessa on, ihan tämän vuoksi, mainittu muita persoonallisuustestejä. Niissä on otettu huomioon jotain jota MBTI:ssä ei ole. Joka tarkoittaa sitä että jos minulla on vastahankaa, se on vain ja ainoastaan MBTI -testiä kohtaan. Tämänlainen obskuuri spesifisyys on tietysti merkki jostain. Ei kenties siitä että haluan leikkiä kriittistä kriittisyyden vuoksi tässä yhdessä asiassa.

Jokainen persoonallisuustesti pyörii validiteetin ja reliabiliteetin kanssa. Suorastaan voidaan sanoa että jos persoonallisuustestien tieteellisyyttä arvioidaan, virheet yleensä vaikuttavat jompaan kumpaan tai molempiin näistä ilmiöistä. ; Validiteetti tarkoittaa sitä että luonnossa - tässä tapauksessa psyykessä - on todella sellaisia ilmiöitä ja vaikutussuhteita joita siitä mitataan testillä. Reliabiliteetti tarkoittaa sitä että testin tulokset eivät vaihdu mittauskerrasta toiseen. Hyvä testi on jotain jonka on onnistuttava molemmissa. Sillä jos tutkitaan olemassaolevaa piirettä testillä joka antaa eri tuloksia eri kerroilla, testi menettää luotettavuuden. Ja jos taas testi tuottaa konsistentisti saman tuloksen, joka taas ei koske tosielämää mitenkään, niin testiä on paha soveltaa yhtään mihinkään.

Ja näistä ongelmista pahin on yleensä Forer -efekti. Siksi Forer -efektin mainitseminen on jotain joka tekee kaksi asiaa (a) Se on todellakin helppo kritiikki, sillä se on se jonka kanssa joudutaan miltei aina painimaan ja asia hoitamaan jotenkin. (b) Toisaalta se on pelottava uhka. Sillä Forer -efektin kohdalla ongelmana on se, että se iskee sekä validiteettin että reliabliliteettiin.

Tässä moni on moittinut MBTI -tutkimusta siitä että sen käsitteet ovat epämääräisiä. Esimerkiksi Robert Carroll on moittinut MBTI:tä siitä että testin peruskäsitteet ovat aika heikosti määriteltyjä. Ja tämä johtaa tiedetysti Forer -efektin kasvamiseen. Itse näen että tämä ongelma on jotain joka on varmasti vahvimmillaan nettitesteissä ja jonka asiantunteva ihminen voi kiertää. Sillä tosiasiassa MBTI -kyselyn rakenteessa on tiettyjä väitelauseita jotka sidotaan tiettyyn ilmiöön. Näin peruskäsitteiden obskuurius on haaste joka ainakin periaatteessa voidaan kiertää hyvin tehdyllä testillä.

Tai siis se teoriassa voisi. Mutta valitettavasti MBTI -testin tunnettu heikkous, heikkous jota MBTI:n harjoittajat eivät oikein pysty kiertämään, kertoo siitä että sen reliabiliteetti on melkoisen heikko. Eri kerroilla tulokset vaihtuvat. Sama henkilö saa kaksi kertaa testissä käydessään eri tulokset.

Ja kysymys ei ole pelkistä testituloksista jotka tehdään internetin ihmemaassa. ; Ja tämä ongelma itse asiassa on mukana myös ammattilaisten tekemissä testeissä. Tämä syy on se, että MBTI ei itse asiassa ollenkaan huomioi sitä asiaa jonka kanssa yleensä painitaan heti jos psykometria on kyseessä. Esimerkiksi sellaiset testit kuin MMPI (Minnesota Multiphasic Personality Inventory) ja PAI (Personality Assesment Inventory) käsittelevät testiä siten että siinä valehteleminen olisi vaikeaa ja haasteellista.

MBTI:llä ei ole tämänlaista. Se luottaa vastaajan puhtaaseen rehellisyyteen. Matthewsin tutkimus, joka jo nimessään spoilaa tuloksesta olennaisimman "The MBTI is a flawed measure of personality" kuvaa sitä miten testien tulokset vaihtuvat lyhyelläkin koejaksolla. Jo aikaisemmin viittaamani Pittenger nostaa tämän myös esiin siinä jo viittaamassani. Harveyn "Reliability and Validity, in MBTI Applications" kertoo MBTI -keskusteluissa usein esiin nousevan 50% muutosprosentin. (Nämä ovat asianmukaisesti tehtyjä testejä eivätkä mitään nettitestejä.) MBTI -testien luotettavuus vaihtelee testistä ja kokeesta ja testaajasta riippuen 39-76%. Näin suuri haarukka selittää varmasti osansa 50% keskiarvosta.
1: Itse olen varovaisen optimistinen ja uskon että tässä MBTI -testaajan asiantuntevuus on ehkä mahdollisesti kovassakin osassa. Suuri haarukka toisaalta kertoo että MBTI -läisten sisällä on sitten, mikäli edellinen selitykseni MBTI -testin hyvyydestä ja testaajien välisistä eroista on tosi, että MBTI -ilmiö on suuruutensa vuoksi imenyt ties minkälaista koheltajaa. Ammattilaisen valinta on tarkkaa ja tämä vihjaa siihen että kenties asiaa voisi parantaa valvonnalla. Aka MBTI -kulttilaisten ammattiversion torppaamisella. Kenties tätä kautta saadaan uskottavuutta.

Ongelma ei kenties vaikuta suurelta. Moni voi ajatella että kaikki testit olisivat yhtä suurissa vaikeuksissa. Sillä kun kysytään ja toinen vastaa, niin minkäs teet. Mutta tosiasiassa tämä on valtavan tärkeä kysymys. Esimerkiksi Furnhamin "Faking personality questionnaires: Fabricating different profiles for different purposes" käsittelee sitä miten persoonallisuustestin haasteena on se, miten rehellinen vastaaja on. Ongelma on kieroimmillaan tuttu jokaiselle Hannibal Lecterin psykopaattiseikkailuista kiinnostuneelle. Tämä ovela psykiatri kun osaa vastata kaikkiin psykologisiin testeihin sopivasti. Mutta tosiasiassa valehtelun lisäksi ongelmana on itsetuntemus. Jo aikaisemmissa kritiikeissäni nostinkin esiin sen, että MBTI -testin ongelmana on aivan yleisesti tunnetusti se, että se antaa juuri niitä tuloksia joita siihen annetaan. Ja jos kyselyn tekijän motiivina on valehdella, hänen on helppo valehdella. Ja jos hänellä on huono itsetuntemus, hän valehtelee ensin itselleen ja tätä kautta testin tulkitsijalle. Esimerkiksi G. Boyle on korostanut tätä "Myers-Briggs Type Indicator (MBTI): Some psychometric limitations":issa. Tämä iskee luonnollisesti reliabiliteettiin siltä osin että hivenen eri mielentila voi muuttaa suhtautumista asioihin. Ja toisaalta validiteettiin kun testi ei mittaakaan sitä mitä se yrittää mitata. Hannibal Lecter -tyylisen ilmiön loppuun asti vie se, että Francis ja Jones tekivät psykologisen tutkimuksen "The Relationship Between the Myers-Briggs Type Indicator and the Eysenck Personality Questionnaire Among Adult Churchgoers" ja löysivät korrelaation ; J-P -linjaman tuloksilla on yhteys valehteluun ; Selitys löytyy suoraan tutkimuksesta. Jos ihminen pelkää että heillä on jotain menetettävää tai saavutettavaa, he helposti vastaavat helposti siten miten he odottavat että muut haluaisivat heidän vastaavan. Testin rakenne siis suorastaan kannustaa valehtelemaan. Toki tavalla jota voidaan vähentää siten että tämä huomioidaan. Mutta tämä huomionti kuitenkin vie tehoa tämän yhden mittarin merkitykseltä. (Siihen mihin valehdellaan annetaan vähemmän painoa ja se siitä. Kun testissä ei ole enää asioilla painoa, on kysyttävä miksi sitä enää testataan. Ei tämä arkijärjellekään ole mitään korkeaa mystiikkaa.)

Validiteetilla ei toki muutoinkaan mene hirveän lujasti. Nowackin tutkimuksessa on suoraan katsottu MBTI:n validiteettia. Kun katsotaan miten kysymyksiin vastaaminen liittyy toisiinsa, voidaan huomata että vaikka luokitus niputtaa tietyt kysymykset tiettyä kategoriaa kartoittavaksi, niihin vastaamisen kohdalla ei näytä olevan yhteyttä. Eli kun vastaat yhteen tietyllä tavalla, ei ole erityisen paljon todennäköisempää että vastaisit saman kategorian muihin kysymyksiin samalla tavalla. Kun testissä on neljä kirjainta, vain yksi niistä I-E on jotain jonka validiteetti on korkea. S-N ja T-F -luokat taas ovat hyvin heikkoja. Kun tulokset laitetaan yhteen, on hyvä muistaa mitä tapahtuu silloin kun yhteen kerrotaan useita lukuja jotka ovat alle yhden ; Kombinaation kohdalla voidaan olla todella varmoja siitä että testitulos ei joltain osin ole oikein.
* Yhtenä syynä tähän on varmasti myös se, että faktorianalyyseissä on yleensä paljastunut kaksi asiaa ; Muuttujia tarvitaan enemmän. Neljä kirjainta stereotypisoi siis liiaksi. Klustereita syntyy enemmän, joten ilmiöitä ei ole  luokiteltu oikein. Tämä on esimerkiksi Sipps, Alexander ja Friedt tekivät faktorianalyysin MBTI -testistä "Item Analysis of the Myers-Briggs Type Indicator"in tulos.
* Toisaalta MBTI -luokitelman haasteena on se, että kirjaimet eivät olekaan erillisiä vaan mittaavat samaa asiaa vaikka niitä pidetään eri asioina. Ne eivät siis paljasta niin paljoa tietoa kuin olisi tarpeen, ne tarjoavat redundanttia tietoa. McCrae ja Costa esittävät, myös faktorianalyysiä soveltaen,  "Reinterpreting the Myers-Briggs Type Indicator From the Perspective of the Five-Factor Model of Personality" miten J-P ja S-N ovat keskenään yhteydessä. Tämä herättää kysymyksiä esimerkiksi siitä miksi näitä ei sitten nivota samaan vastapariin. Kun toisaalta muihin on syytä laittaa samaan kirjaimeen asioita joiden erot ovat selviä. Costan ja McCraen tuomio on tyly "the MBTI does not give comprehensive information on the four domains it does sample".

Loppukaneetti.

MBTI -testi on selvästi tunteisiin vetoava. Ja miksi ei olisi. Horoskoopit ja monet muut ihmisiä luokittelevat järjestelmät ovat tunnetusti saavuttaneet suurta suosiota. Ihmisiä yksinkertaisesti kiinnostaa tämänlaiset asiat. Kiinnostavuus ei tietenkään tee persoonallisuustesteistä horoskooppeja. Ja itse asiassa MBTI -testikin on validimpi kuin horoskoopit. Sen vahvuus vain ei ole mainittava. Ja tämän väitteen takana uskallan todellakin seistä.
1: Ja enemmän. Sen soveltamista heikentää esimerkiksi se, että vaikka tiettyjen ihmisten yhteen pistäminen toimii intuitiossa horoskooppiparittajia myöten, MBTI -n ja ryhmätyön toimivuuden välille ei ole saatu oikein pohjaa. En kuitenkaan keskittynyt näihin soveltamisongelmiin tässä, koska siinä tekstissäni joka synnytti loukkaantumista leikin tällä ilmiöllä enemmän. Itse testi ja sen lieveilmiöt on syytä katsoa paitsi yhdessä niin myös erikseen.

Itse näkisin että MBTI -testissä on näiden lisäksi se, että se on ns. "incomplete". Eli se mittaa muutamaa piirrettä. Eikä edes kaikkia hirveän oleellisia piirteitä. (Validiteetin puuttuminen tarkoittaa että on kyseenalaista mittaako se suurelta osin yhtään mitään piirteitä. Tätä validiteetin heikkous nimittäin perimmiltään tarkoittaa.) Sitä voisi mainita, että jos testin ajateltaisiin kuitenkin toimivan ja sen J-P -skaala näyttäisi olenko organisoija vai suunnittelija, mutta samanaikaisesti ohittaa saavutuksen hakemista mittaavat temperamenttipiirteet, jotka taas tarvitaan näiden toteuttamisen tasolla. MBTI -mittari ei esimerkiksi tarkastele sellaista ilmiötä kuin "conscientiousness". Vaikka se onkin melkoisen oleellinen asia juuri sitä kautta että MBTI:tä sovelletaan työelämään ja muuhun missä ihmiset tekevät asioita. Tältä kannalta itse suosittelisin enemmän vaikkapa HEXACO -testiä. Kuten niitä muitakin tässä blogauksessa sekaan välähtäneitä muutamia.

Nähdäkseni MBTI -testin ytimessä onkin ongelma joka psykologiaa vaivaa. Psykologian perusongelma on tiivistettävissä siihen että (a) Jokainen luulee olevansa siinä hyvä. Kyökkipsykologia on jopa suositumpaa kuin internetpäteminen. (b) Psykologia on vaikea ala joka on hirvittävän kiinnostava, dynaaminen ja edistyvä. Tämä ei ole sanahelinää vaan se tarkoittaa sitä mitä tästä väistämättä seuraa. Donald Hebb on arvioinut että psykologiassa tiedon puoliintumisaika (half life of knowledge) on viisi vuotta. Toisin sanoen psykologiassa opitaan koko ajan niin paljon että viiden vuoden päästä puolet nyt opetellusta tieteellisestä tiedosta on viiden vuoden päästä joko täysin väärin tai jotain jota on pakko täydentää ja täsmentää että se on tieteelle sopivan asianmukaista. MBTI -testi taas on tässä vaiheessa luonut instituution jota on ehditty kritisoida sen kolmekymmentä vuotta. (MBTI -kritiikki ei ole uusi asia. Ja ihan ammattilaisten tekemänä.)

Valitettavasti luottamukseni ihmisten rationaalisuuteen ei ole luja. Moni nojaa perinteisiin, ja MBTI on instituutio. Jonka loukkaamiseen liittyy, kuten kommentoija demonstroi, syviä tunteita. Tunteita jotka vaativat reagoimista ja syytöksiä ad hominem -rakenteella. Siksi en usko että MBTI -testit tulevat katoamaan mihinkään. Sillä aina löytyy sellaisia ihmisiä joille aforismit ja kansansanonnat voivat toimia psykologisen ilmiön todisteena, korrelaatin ja tutkimuksen korvikkeina. Tälläisellä tiellä systeemit ovat auki kaikille jotka haluavat luoda mitä tahansa ihmistä profiloivaa. Olipa se sitten vaikka tehotonta horoskooppeilua. (MBTI on toki astetta luotettavampaa kuin horoskoopit. Se ei vain juhli luotettavuudellaan. Horoskooppien vakavastiottaminen on sen sijaan jo ihan suoraan häpeäksi. MBTI -testin tekeminen on OK. Sen fanittaminen on sen sijaan noloa, ei vielä häpeäksi, mutta noloa.)

8 kommenttia:

Puskistahuutelija kirjoitti...

Okei, haaste otettu vastaan. Tämän postauksesi alkupuolisko käsittelee sitä, miten testistä tulee vääriä tuloksia, jos testissä huijaa. No shit, Sherlock. Mutta ei siitä pidä vetää johtopäätöstä, että teoria on väärä. Kuten Takkiraudan postauksen kommenteissakin mainittiin: ”MBTI on introspektiivinen työkalu, eikä se sovellu esimerkiksi työelämään siitä syystä, ettei suurin osa ihmisistä ymmärrä sitä. He antavat haluttuja vastauksia testeissä tai heidän vastauksensa muuttuvat ajan mittaan. Oikeasti ainoa tapa selvittää oma tyyppinsä, on perehtyä itse tyypittelyyn ja sen logiikkaan. Ja sitähän ei monikaan jaksa tehdä, mihin MBTI yleisellä tasolla kaatuukin.”

Sitten postauksesi loppupuolisko. Nowackin ja kumppaneiden ”tutkimukset” voi saman tien jättää omaan arvoonsa. Kaikki lainaamasi lähteet käsittelivät MBTI:tä siltä kantilta, miten persoonallisuustyypeissä esiintyvät kirjainparit, esim. T versus F, eivät ole hyviä dikotomioita. Tällainen kritiikki on niin asiantuntematonta, etten tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Se saa miettimään, mikähän on ollut esim. Nowackinkin ”tutkimuksen” motiivi. Tuo on vähän kuin analysoisi trance-musiikkia sillä perusteella, että genren nimi on trance. Joo, kyllä nimi jotakin saattaa kertoa musiikkityylistä, mutta eikö olisi parempi analysoida trancea keskittymällä sen olennaisiin piirteisiin.

Mikä siinä sitten menee pieleen? MBTI:n käyttämät kirjainyhdistelmät eri persoonallisuustyypeistä ovat vain nimilappuja! Se, mikä määrää kunkin tyypin, on funktioyhdistelmä. Esimerkiksi, jos olet INTJ, olet siis introvertti, johon I viittaa. Tämä EI tarkoita sitä, ettet olisi sosiaalinen. Se tarkoittaa sitä, että dominoiva kognitiivinen funktiosi on Ni. Tämä voi johtaa toki epäsosiaalisuuteen, mutta ei automaattisesti tarkoita sitä. Sama homma myös muiden kirjainten kohdalta. INTJ on siis vain koodi, joka kertoo missä järjestyksessä preferoit kognitiivisia funktioitasi. Tämä on muuten myös Takkiraudalta jäänyt huomaamatta. Takkirauta itsekin näkyy ymmärtävän esim. I vs. E -akselin sosiaalisuus-epäsosiaalisuus-akselina. Kyllä näitä nimilappukirjaimiakin voi tosin käyttää dikotomiassa, mutta niiden ongelmat ovat juurikin ne, mistä itsekin postauksessasi kirjoitit. Siksi älyllisen rehellisyyden nimissä kehotan ottamaan selvää siitä, mistä teoriassa on kyse.

Näkemyksesi MBTI:stä, ja ihmisten luokittelusta ylipäänsä, on niin pielessä, että väkisinkin minulle tulee sellainen kuva, että et oikeasti pyri asioiden ymmärtämiseen vaan ylempänä olemiseen ja muuhun vastaavaan egobuustaukseen. Ei se välttämättä tietenkään näin ole, mutta se on vaikutelma, illuusio, joka kirjoitelmistasi syntyy. Olet hyvin perehtynyt, nimittäin MBTI:n kritiikkiin. Et MBTI:hin itseensä. Surullista kaverilta, jonka olisi kyllä älykkyytensä vuoksi helppo nopeasti ottaa selvää itse asiasta. Jätän kotitehtäväksi ottaa lisää selvää funktioista ja niiden ilmenemisestä. Itselläni ei ole energiaa lähteä rautalangasta vääntämään koko teoriaa. Ja sitten kun ymmärrät teorian, voit kritisoida sitä järkevämmin niin, ettet tee itsestäsi naurettavaa. Itse asiassa onkin hauska nähdä, estääkö egosi sen ja jäätkö valittamaan siitä, että ”tunne ja järki eivät ole toisensa poissulkevia”, vai lähdetkö oikeasti ymmärryksen polulle. Jään seuraamaan tätä kiinnostavaa psykologista koetta, jossa koekaniinina olet sinä.

Tuomo "Squirrel" Hämäläinen kirjoitti...

Huomasin että olit lukenut tekstini melko huolimattomasti läpi. Ensimmäinen osa koski paljon laajempaa asiaa kuin sitä että "testi epäonnistuu jos testissä valehtelee". Ilmeisesti kaltaisesi fiksu ihminen ei tiedä että mitä oleellinen käsite ja siihen liittyvät asiat tarkoittavat edes silloin kun se alan peruskäsitteenä hierotaan kasvoille. Valehteluherkkyys oli vain yksi elementti mukana siinä että testin toistuvuus on heikkoa. (Ja antamani tutkimukset ovat käsitelleet että valehtelua voi kontrolloida. MBTI ei tätä tee ja "no shit" on se mitä pidät, kuin itsestäänselvyytenä! Lähteiden annon jälkeen!)

Ja valitettavasti tämä on kaikki mitä todella tarvitaan. Kaikki muu on oikeasti jo turhaa. Jos testi epäonnistuu tässä, niin se epäonnistuu kaikessa. Mutta toki kritiikkiin on helppoa vastata jos ottaa vain fraktion eikä oikein vastaa siihenkään. Jätän nyt kyllä ensimmäisen psykologisen todisteen antamisen kotitehtäväksi. Sinun argumentissasi ei tässä kohden ole lähdeviitteitä. Väität kyllä paljon. Ymmärrys psykologisesta testaamisesta ei taida olla ominta alaasi. Itse en toki ole hirveästi MBTI -ilmiöön paneutunut, se ei kato ole mulle kulttiuskonto, mutta persoonallisuustestauksen idea on sitten laajemmin tuttu asia.

Jälkiosaa koskeva kritiikkisi on sitten parempi. Sillä kaikki käsittelemäni tutkimukset todella käsittelevät jatkuvuuksina. Esität siis että persoonallisuustyyppi mittaisi introversion sijasta suhteellista introverttiutta. INTJ ei siis tarkoittaisi introverttia lainkaan.

Valitettavasti tämä suhteellisuus pelastaa argumentin hyvin erikoisella tavalla. Persoonallisuustesteissä kun täytyy miettiä sitä miksi ne laitetaan nollasummapeliin. What is the use? Mitä hyvää on tietää suhteellinen introversio jossa kielletään samanaikaisesti lähtökohtaisesti voimakkuus jonkin kanssa joka korreloi sen kanssa.

Ja kuten vektorianalyysistä kenties tiedät, niin se itse asiassa on todennäköisyysarviointia jonka avulla mitataan onko näissä kysymyspattereissa olevaa "Introversiota" olemassakaan. Että onko jotain relevanttia tiettyjen asioiden yhteyteeen ajavaa klusteria. Joten tämäkin argumenttisi jäi hitusen vajaaksi. Ei toki niin vajaaksi kuin se missä hoit sanaa "valehtelu".M

Tuomo "Squirrel" Hämäläinen kirjoitti...

inulle jää vaikutelma että sinulla ei ole vertaisarvioitua tutkimusta johon viitata jossa testin tehokkuus ja totuudenmukaisuus. Että sinulla oli ikään kuin syvä tarve puolustautua mutta ei tutkimuksia tukeamaan asiaa. Jopa esittelemäni käsitteet tuntuivat lukemisen jälkeen jääneen vieraaksi - tai vähintään tyydyit valehtelemaan, kun laajempi reliabiliteetti latistui "valehteluksi". Minulla jäi vaikutelma että olet innokas amatööri jolla ei ole koulutusta alasta ja joka on tavallaan niin pihalla että ei edes tiedä miten vähän tietää. Dunning-Krugerilta maistuvin puolustautuminen pitkään aikaan.

On huvittavaa että sinä pyydät minua "lähtemään ymmärryksen polulle". Mieleen tulee nimittäin lähinnä joku TJT:n kaltainen metalliputkikreationisti jolla on paha tapa julistaa itsensä voittajaksi. Et edes vahvimmillasi antanut tutkimustietoja joilla MBTI:n tehokkuus olisi osoitettu. Vaikka niitä vähän niiq pyysin. "Järki ja tunteet eivät ole toisiaan poissulkevia". Eivät. Ja MBTI -mittausklusterin kanssa tällä on relevanssia. Jos viitsisit googlailla netissä tietäisit että ihan ammattilaiset persoonallisuustestaajat ovat sanoneet näitä samoja asioita kuin minä.

Ja nimenomaan siitä kantilta että vaikka mitataankin "suhteellista" niin ne kuitenkin ovat nollasummassa. Jolloin aito persoonallisuustestaamisen tieteellisyyden metodeista innostunut ei suinkaan mieti sitä että "sittenhän ei kumoudu vaikka jatkumoja." Vaan kysyy että jos näin todella on, niin miksi näin silti mitataan? Jos yksi ei ole toiselta pois, miksi ne tehdään jatkumon toiseen päähän? Miksi tehdä joko-tai -testipatteri jostain joka ei ole joko-tai? Mitä suhteellisella introversiolla tekee? Miksi on hyödyllistä, ei vain tietää olenko introvertti vai ekstrovertti noin yleensä ja muihin ihmisiin verraten vai olenko introvertimpi kuin olen itse ekstrovertimpi? Jne.

PS. Egoni on oma asiani. Vihjaan että käyttäytymisprofiilini ja muu toimintani ei ole ns. suosiotaherättävää ja hankkivaa. Mutta ehkä egoilen ihan yksikseni. Kiitos kuitenkin siitä että ns. substanssiosaamisen demonstroimisen sijasta sinulla oli ... intoa tämänlaiseen.

Puskistahuutelija kirjoitti...

Ohhoh huomasin vasta nyt vastausten tulvan, jonka pistit ensimmäiseen kommenttiini. Sinulta on tullut niin paljon tavaraa, etten varmaan nyt pysty vastaamaan kaikkeen, mutta johonkin kuitenkin. Tuo vastausten määrä kertoo sinusta omaa kieltään. Kirjoittamasi tekstit ovat ainoa, mitä sinusta tiedän, joten väistämättä sinusta saamani kuva on yksipuolinen. Kuitenkin tuo kuva on sellainen, josta en pidä ja siksi hyökkään ad hominem myös henkilöäsi vastaan. Toisaalta onko kellään täydellisen täsmällistä kuvaa toisen persoonasta? Eikö tällöin kaikki henkilöön kohdistuvat kommentit ole vähän epäreiluja? Olet kuitenkin aika vajaa, jos kuvittelet, että nuo ad hominem -kommentit olivat peruste sille, miksi kritiikkisi on huonoa. Tässä, kirjoitan selkokielellä, jotta ymmärrät: Käytän ad hominemia, koska en pidä persoonastasi. Toisin sanoen kaikki sinun piirteisiisi osuvat kommentit ovat perusteita sille, miksi en pidä tyylistäsi, ei sille miksi kritiikkisi on huonoa. Ymmärsitkö?

Huomaa ensinnäkin se, etten kiistä kaikkea, mitä sinulta tulee. Luin tosiaan huolimattomasti tuon testeihin liittyvän ongelman. Tuossa sinulla oli hyvä pointti, että jos MBTI-instituutio ei kykene luomaan luotettavia testejä, niin se on ongelma kyseiselle teorialle. Itse en kuitenkaan näe tätä niin jyrkästi kuin sinä, koska MBTI selittää persoonallisuuden kognitiivisilla toiminnoilla, joita on hankala kyselytesteillä kartoittaa, jos niitä edes on olemassa. Ne pitäisi haastateltavan periaatteessa itse huomata. Jos haluaa luotettavasti määrittää MBTI-typologian mukaisen persoonallisuutensa, pitäisi siis ymmärtää, mitä kognitiiviset funktiot ovat ja sitten huomata niitä itsessään. Tähän eivät tietenkään kaikki kykene erilaisista syistä. Mutta ongelma teorialle tässä joka tapauksessa on.

Toinen ongelma MBTI:ssä on sitä puoltavien tutkimusten vähäinen määrä, kuten toit lukuisissa vastauksissasi ilmi. Toisaalta tuo, että tutkimuksissa näytetään yleensä keskittyvän, kuten sinäkin keskityit, vääriin dikotomioihin, voisi osaltaan selittää tätä. Dario Nardi on tutkinut, miten eri persoonallisuuksilla on havaittavissa kullekin tyypille yksilöllinen aivojen alueiden käyttö. En tiedä, kuinka luotettavaa kaverin tutkimus on, mutta jos se ottaa tuulta alleen lisää, niin ilmeisesti MBTI-tyyppinsä voisi jossakin vaiheessa testata tutkimalla aivosähkökäyränsä. Se voisi ratkaista mainitun testausongelman. No, sen näkee sitten, käykö näin vai ei.

Puskistahuutelija kirjoitti...

Mutta alkuperäinen kritiikkini väitteitäsi kohtaan on edelleen voimassa. Ymmärrät täysin päin honkia MBTI-tyypityksen pohjalla olevan teorian. Ota selvää siitä. Ei siinä ole kysymys sen mittaamisesta, onko joku introvertti vai ei. Tuo on älyllisesti jotenkin loukkaavaa, ettet ymmärrä koko teoriaa, mutta kovaan ääneen paasaat miten se on väärässä noiden dikotomioiden suhteen. Se olisi samaa kuin joku hihhulikreationisti kritisoisi evoluutioteoriaa sillä perusteella, että ”on typerää väittää kirahvin kaulan pidentyneen sen seurauksena, että aikaisemmat kirahvisukupolvet ovat kurkottaneet yhä korkeammalle puun oksiin”. Hän olisi ymmärtänyt koko teorian täysin väärin. Ei minun tarvitse olla evoluutiobiologi, jotta voisin käskeä hänen painua hiiteen opettelemaan evoluutioteorian perusteita.

Tarkennan itse vielä, että testaamisen ja tutkimusdatan puolesta MBTI:n voidaan sanoa olevan väärässä. Mutta tuo, että kritisoit olkiukkoa, tekee sinusta pellen. Olet siis vaivautunut tutustumaan kritiikkiin, muttet teoriaan. Miksi joku perehtyisi hyvin kritiikkiin, muttei itse teoriaan? Niinpä. Kertoo paljon ihmisestä.

Seuraava kappale on aika synkkää luettavaa:
”On huvittavaa että sinä pyydät minua "lähtemään ymmärryksen polulle". Mieleen tulee nimittäin lähinnä joku TJT:n kaltainen metalliputkikreationisti jolla on paha tapa julistaa itsensä voittajaksi. Et edes vahvimmillasi antanut tutkimustietoja joilla MBTI:n tehokkuus olisi osoitettu. Vaikka niitä vähän niiq pyysin. "Järki ja tunteet eivät ole toisiaan poissulkevia". Eivät. Ja MBTI -mittausklusterin kanssa tällä on relevanssia. Jos viitsisit googlailla netissä tietäisit että ihan ammattilaiset persoonallisuustestaajat ovat sanoneet näitä samoja asioita kuin minä.”

”Ymmärryksen polulla” tarkoitin sitä, että yrittäisit kaikessa ylimielisyydessäsi ymmärtää, minkälainen teoria MBTI on. En sitä, pitääkö se tutkimusdatan puitteissa paikkansa vai ei (varsinkin kun linkkaamasi tutkimukset ovat aika kyseenalaisesti itsekin ymmärtäneet MBTI:n). Ja järki ja tunteet eivät myöskään ole MBTI:n mukaan toisensa poissulkevia. Joten et ole edes tajunnut, mistä sinua kritisoin.

Tuomo "Squirrel" Hämäläinen kirjoitti...

Argumenttianalyysinä huomaat että en
(a) moittinut kritiikkiäsi vääräksi siitä että se sisältää loukkaavan elementin. Itse asiassa jos argumentissa on herjaus joka perustellaan se ei ole herjaus. Ad hominem on sanoa että olet tyhmä joten argumenttisi on kuraa. Sen sijaan jos selittää että argumentti on kuraa joten olet tyhmä, ollaan sanomassa epämiellyttävä ja epäkohtelias totuus. Tämä menee monilta sekaisin.
(b) Ensimmäinen kommenttisi ei sen sijaan pitänyt sisällään mitään konkreettista argumenttia. Se piti sisällään väitteitä että "et ymmärrä asiaa A", mutta tosiasiassa et määritellyt ja lähteistänyt että miten asia sitten oikeasti on. "Ilmiselvästi väärässä" -lausuntona se oli horse laugh. Joten sanoit perimmiltään ad hominemia jota oikeutit sillä että pidit minua tyhmänä.

Ja jos katsot tätä hieman tarkempaa kritiikkiäni, voinet huomata että se on konseptisisälteinen. Sinä taas näytät ilmiselvästi katsovan että "ei ole sellainen teoria" -kulmalla. Sinä mietit asiaa aivan selvästi hitusen tältä kulmalta ja väitän että kritiikkisi ydin ja se että et tiedosta miksi MBTI -luokitelmaa kritisoidaan validiteettiasiassa sillä tavalla miten se tehdään kertoo että et ole miettinyt asiaa ihan loppuun itse.

Asiahan on helposti katsottava siten että jos meillä on jokin luku niin miten paljon se kertoo maailmasta. Ihanteenahan tälläisessä luokituksessa olisi että eri saarekkeet olisivat kaukana toisistaan. Kukaan MBTI -tutkija ei tätä tietysti väitä. Eikä oikein kukaan varmasti väitä heidän uskovankaan sellaiseen. Mutta siitä huolimatta jos tilanne olisi tuo mainittu, niin se kasvattaisi tämän saadun luvun validiteettia. Se, että MBTI "ei ole sellainen teoria" ei muuta tätä asiaa. Kysymys on enemmän teorian koherentisoinnisa, sinänsä hyväksyttävä asia, kuin argumentti siitä että sillä nyt yht'äkkiä olisi kova validiteetti

Samoin noissa korrelaateissa. Niissä aiheena on juuri se, onko olemassa mitään sellaista psykologista peliä jossa näitä MBTI -testin linjamia on. MBTI ei varmaan ole sellainen teoria, mutta se validiteetti, se validiteetti. Ja tämä oli konseptikohtainen. Kenties luit vieläkin tekstini huolimattomasti ja siksi vähän turhaan lähdit minulle tässä nyt räyhäämään.

Tunnut muuten näkevän paljon motiiveja. Minua ei haittaa se, että minua vihataan. Se on se mitä minulle tehdään. "I am watching you" -tyylinen ei kuitenkaan ole mitään mitä heitetään ihmisille joilla on takana tappouhkaushistoria. Jos et tiennyt sitä se oli vahinkoääliöys. Mutta jos tiesit tästä, niin asialla tulee olemaan suuria seuraamuksia tulkintaani sinusta.
Kenties osaat MBTI:n mutta et persoonallisuustestaamista. Tai sitten perseilet minulel tahallasi, joka on toki temppu jota itsekin teen. "Tein nettitestin pari kertaa ja sain aina eri tuloksen" on kiva ansa jossa helppo vastaus on "tee asiantuntevalla testaajalla". Mutta sitten kun vilauttaa tutkimuksia joissa tämä sama on ammattilaisilla "kato mitä löysin" -hengessä on astuttu ns. karhunrautoihin.

PS. Minulle ajankäyttö on kunnioitusta. Lyhyet kommentit joissa ei perustella ja yritetä olla selviä vaan sanotaan "en nyt jaksa perustella asiaa" ovat herjaavia. Jos ei kiinnosta keskustella niin mitä vittua sitten tulet häiriköimään?

Tuomo "Squirrel" Hämäläinen kirjoitti...

PS PS.
Aikaisemmin ihmettelit "tutkijan motiiveja". Mikä on erikoista. Etenkin kun tässä olit kovasti puolustamassa omaa ad hominem -käytöstäsi. Onhan toki niin että motiivi ei ratkaise mitään vaan asiasisältö. Älä korvaa argumenttia diagnoosilla. Tutkimuksen motiivi on yllättävä. Vuonna 1991, "National Academy of Sciences" pisti pystyyn komitean jonka tarkoituksena oli arvioida MBTI:tä sen parista tulleen tutkimuksen valossa. Erikoista että et tunne taustoja.

Ehkä se johtuu siitä että olet tosiaankin tutustunut MBTI:hin pelkästään sen puolustamisen kautta. Sitä kautta on ymmärrettävää miten sinun on vaikeaa ymmärtää mihin kritiikki oikein perustuu. "Emme ole sellainen teoria" on yleinen myös Intelligent Designissä. On kato halpaa väistää todistustaakkaa ja haukkua vastapuolta idiootiksi, jos tätä tehdessä ei joudu todistamaan että MBTI olisi osoittautunut toimivaksi järjestelmäksi.

Toki tässä erimielisyyttä voi kasvattaa sekin että minä katsoin asiaa ehkä sinua vahvemmin ns. "Kuningaskuluttajalinjamalta". Eli siltä kannalta että jos haluat testata itseäsi persoonallisuustesteillä niin mihin testiin kannattaa mennä. MBTI on tässä kohden, suoraan sanoen, "yksi harvoista, yksi huonoimmista". Siitä et kuitenkaan taida olla niin erimielinen.

Itse asiassa mistä tarkalleen olemme erimielisiä? Sitä kannattanee miettiä. Sinun. Sillä sinun vihaisissa mutta lyhyissä kommenteissasi tuntuu paistavan halveksiva laiskuus jossa ei ole takana oikein muuta pontta kuin pakko sanoa jotain.

Minä taas suollan tekstiä kuin kusipäinen ripuliorava joka olenkin. Nähdäkseni olen blogissani varsin avoin persoonani heikkouksista, eikä niitä sitä kautta välttämättä tarvitse tulla minulle kertomaan. Mutta kaikkea sitä tietysti saa kuulla kun kommentoija on liian laiska tutustuakseen haukkumaansa asiaan. Tässä tapauksessa sinä syytät minua MBTI -teoriasta. Minä taas muistutan sinua sellaisesta pikkuasiasta kuin siitä että hyvyys minulle näkyy siitä miten ihmisyyttä ja ihmistä kohdellaan. En toki ole tässä mikään shining star of excample. Sanon siihen sen sihaan vain että kyllä koira koiran tuntee. "Tu quoque" on huono tekosyy ja ihmiset jotka mielellään hyppäävät vihollistensa tasolle ovat vihollistensa tasoisia.

Tuomoh kirjoitti...

Faktorianalyysin kohdalla on lisäksi syytä täsmentää että se on matematiikkaa. Siinä on katsottu MBTI -kysymyksien välistä korrelaatiota. Tilastoanalyysin avulla katsoo kolme relevanttia asiaa MBTI:n kannalta. Jos MBTI -teorialla olisi validiteettia, niin
* Ilmi pitäisi nousta klustereita. Eli jos katsotaan vastaajien kysymyksiä niin samaa ulottuuvuutta mittaavien kysymysten pitäisi olla tilastollisesti toisiinsa korreloivia. Yksi ihminen voisi siis vastata miten vastaa, mutta esimerkiksi Sensing -plussaa antavien kysymysten pitäisi korreloida keskenään positiivisesti. Jos tätä ei tapahdu ei ole mitään ilmiötä jota nämä samaa elementtiä vahvistavat kysymykset oikeasti liittyisivät. Esimerkiksi introversiota mittaavien kysymysten pitäisi muodostaa klusteri. Ne korreloisivat keskenään enemmän kuin muiden luokkien kysymysten kanssa.
* Toinen asia jonka pitäisi nousta esiin on se, että jokaisen faktorin pitäisi olla riippumaton toisista. Eli neljä eri dimensiota olisivat melko vapausasteisia. Jos klusterit korreloisivat keskenään näillä osin, niin se tarkoittaa sitä että ne mittaavat itse asiassa samaa asiaa. Niiden erilleen laittaminen vihjaa että testi ei sisällä tämän luokituksen kohdalla kovin relevanttia informaatiota.
* Kolmas faktorianalyysin antama viesti on se, että luokitukset kattaisivat vastauseroja eri vastanneiden yksilöiden välillä ; Jos testissä on paljon keskenään riippumattomia kysymyksiä, se tuottaisi paljon satunnaista vaihtelua ihmisten kesken. Jos sen sijaan ilmiöt ovat vahvasti toisiinsa liittyviä, luokat selittävät sitä miksi A vastaa eri lailla kuin henkilö B. Erojen selittämisessä satunnaiskohina vähenee.

Eli se mittaa laajemmin esimerkiksi koko introversion olemassaoloa. Se, onko introversio ja ekstroversio samalla jatkumolla on toki yksi asia joka testissä tulee ilmi. Mutta testaustapa on tätä laajempi. Ja näin ollen esitys on myös yllättävän paljon isompi ongelma MBTI:lle. Tälläisiä asioita voisi painottaa blogissakin enemmän. Tulisi vähemmän huutamista.

Jos kirjainvastinparia mittaavat kysymykset eivät korreloi keskenään, ei ole kysymys mistään ilmiöstä. Ei vaikka arkijärjen mukaan "ihmiset kyllä toimii näin". Antamiensa vastausten mukaan eivät toimi. Ja psykologia ei ole "musta tuntuu että toimitaan näin" -tiede.