maanantai 30. maaliskuuta 2015

Swinburnen teloitusjoukko

Richard Swinburne on moittinut ns. heikkoa antrooppista periaatetta ajatuskokeella. Siinä hän kuvaa sitä miten teloitusryhmän edessä on mies. Kivääreillä on hyvä toimintavarmuus. Teloittajat tähtäävät ja painavat liipasinta. Mutta joka ikinen luoti menee ohi ja mies selviää hengissä. Swinburnen mukaan ei ole järkevää ajatella että selvinnyt mies ajattelisi että hengissäselviämiselle ei olisi mitään syytä.

Swinburnen mallissa antrooppinen periaate voitaisiin ratkaista Jumalalla tai sitten viittaamalla jonkinlaiseen multiversumiin. Mutta heikko antrooppinen periaate, eli ajatus siitä että maailma sopii meille koska me satumme elämään siinä, on heikko.

En pidä ajatuskoetta kovin vakuuttavana. Se nojaa jossain määrin liikaa tarinan retoriseen voimaan. Tämän voi huomata ottamalla vähemmän tunteisiin vaikuttavia esimerkkejä. Jos katsotaan aidosti satunnaisia tapahtumia kuten lottoarvontoja, logiikka pysyy samana, mutta intuitiot eivät vedäkään samaan ratkaisuun kuin Swinburnen esimerkissä. Jos ajatellaan että on lottoarvonta jossa kukaan ei välttämättä voita, mutta tässä tapauksessa yksi ihminen sattuu voittamaan, niin tuntuu tarpeettomalta vaatia jotain erityistä selitystä sille miksi juuri tämä kyseinen ihminen voitti sen sijaan että joku toinen tai ei kukaan. (Toki moni näkee näissäkin aina jotain huijaamista, mutta kyseessä on enemmänkin salaliittoteoriointi. Jota se muuten on teistisessä antrooppisessa periaatteessakin.)

Mutta kenties asiassa on kuitenkin sen verran järkeä että on kannattavaa miettiä ammuntaesimerkkiä tarkemmin. Kuvitellaan että minä olen oikeasti teloitusryhmän johtaja. Olen tilannut toimintavarmoiksi mainostettua asetta. Teloitusryhmäni on tottunut ja paatunut työhönsä. Kun ruudinsavu hälvenee ja teloitettava onkin elossa, niin olisiko minun todellakin väistämättä ajatella että teloitusryhmäni on jostain syystä halunnut säästää uhrin hengen. Tai että Jumala on interventiollaan tullut väliin. Kenties asia onkin niin yksinkertainen, että tuotteita mainostanut kaupparatsu on kussut minua silmään. Antrooppisen periaatteen arvioinnissa haasteena on ihan oikeasti se, että jos todennäköisyydet ovat vastaan, syynä voi olla se että todennäköisyyksiä ei ole arvioitu oikein.

Ei kommentteja: