perjantai 27. maaliskuuta 2015

Liian pian?

Olen jo nähnyt ensimmäisiä Germanwings -vitsejä. Lentokoneen perämies Andreas Lubizin katsotaan tämän hetken tietojen mukaan olleen lentoturman aiheuttajana, tahallaan. Syyksi on nähty masennusta ja eron synnyttämää henkilökohtaista kriisiä. Ja siksi vitsistä tehtiin kuva jossa on valokuva lentokoneen ikkunasta. Ikkunan takana on mies vapaapudotuksella ja hän pitelee käsissään lappua "This is your plane's captain". Vitsi oli mielestäni sellainen että vuoden päästä se on ehkä hauskempi. (Sen lisäksi siinä on asiavirhe mutta jos sen korjaa, niin vitsi lakkaa toimimasta. Perämiehellä ei ole samanlaista shokkiefektiä kuin kapteenilla.) Nyt se oli vain liian pian.

Huumorin kohdalla tunnetaan ajatus siitä että vitsi kerrotaan liian pian. "Too soon" -ajattelun henki on ymmärrettävä. Katastrofin vielä savuavilla raunioilla hyppiminen nähdään epäesteettisenä. Näin ollen vaikka vitsin voi kertoa, olisi kenties parempi ja kaunista olla kertomatta. Näin ollen vitsi on vähän kuin orgasmi. Aina ihan kiva, mutta ei kannata kenties räimiä liian nopeasti.

Valitettavasti sama hienotunteisuus ei koske ns. arvokeskustelua. Ja Lubizia koskeva keskustelu on herättänyt minussa samantapaisia tunteita kuin "The Daily Beastissa" hieman toisessa yhteydessä. Siellä huomiona on se, mihin attribuutteihin huomio keskitetään. Jos tekijä on muslimi, tätä pidetään merkittävänä ominaisuutena. Jos tekijä on kristitty, uskonto on välitömästi irrelevantti ja syy täytyy löytää muualta. Uutisointi ja muu kirjoittelu näyttää todellakin noudattavan sellaista rakennetta että jo varsin vähäisellä informaatiolla luodaan konventionaalisia tarinoita. Ja jos muslimeihin sovellettuja keinoja käyttäisi, olisivat uutiset pullollaan sen tyylisiä otsikoita kuin "Another Christian Terrorist". Ja tästä seuraisi sitten liian runsaasti nyökyttelyä.

Lubitzin kohdalla masennus on näyttänyt riittäneen, mutta jos muistelen Jokelan tapauksia, niin masennus ei ollut ultimaattinen syy vaan Auvisen ateismi, joka tietenkin aikaansaa luonnollista valitsejuutta ja masennusta. Joten tämän täytyi olla se perimmäinen syy. (Tai jokin vastaava, mikä nyt itse kunkin taikaluotiselitys näihin kaikkiin onnettomuuksiin on.) Toki on hyvä huomata että ennen kuin tietoja oli liikkeellä paljon, teoriat noudattivat silloinkin konventioita. Antamani linkin keskusteluosiossa on esimerkiksi sellaisia kommentteja joissa aprikoidaan että olisiko Lubitz nimestään ja ihonväristään huolimatta muslimi. Koska sehän se olisi tehnyt asiasta selkeän ja ymmärrettävän. Nyt kun asia ei ollut näin, ei epäonnistumista lasketa. Koska vain osumat merkitsevät tässä vahvistusharhaisessa tarinankerronnassa.

Huumori harvemmin on niin radikaalisti too soon kuin rationaaliseksi ja älylliseksi naamioitu ideologinen pöhinä.

Mitähän liikkui Andreas Lubitzin päässä viime hetkillään?
Alpit sekä penkkirivit 1 - 30.

7 kommenttia:

Tom Kärnä kirjoitti...

Lentoturma aiheutti Andreas Lubizin. Mitä?

Niina Karjalainen kirjoitti...

Kristittynä sanoisin, että kuka tahansa meistä pystyy heikolla hetkellä hirmutekoihin, jos jumalanpelko ja usko siihen, että Jumala maksaa jokaiselle tekojen mukaan, puuttuvat. Turvattominta on silloin, jos jokainen saa itse määritellä, mikä on oikein ja mikä väärin.

Tuomo "Squirrel" Hämäläinen kirjoitti...

Kärnälle. Joko olen niin avomielinen että hylkään syyn ja seurauksen konventionaalisen suunnan ja rakennan uuden ajan filosofian. Tai sitten perseilin tuossa kieliopillisesti tavalla jonka korjaan. Voinet arvata, kumpaa.

Karjalaiselle ; Kristityt nyt ovat kaikenlaista mieltä. Mielipiteet ovat halpoja. Voisit vaikka rakentaa ihan itse argumentin asiasta (pelkkä linkkisotahan on kivasti kielletty blogini kommenttiosioissa). Olen toki kiinnostunut kuulemaan analyysisi. Se vain vaatisi premissejä, johtopäätöksiä ja vastaavia. Ei pelkkiä statementeja.

No, ehkä jo ensi kommentissa.

Niina Karjalainen kirjoitti...

Oliko Andreaksella jumalanpelkoa, uskoa siihen että hän joutuu vastuuseen teoistaan kuoleman jälkeen? Vai ajatteliko hän kuoleman kautta välttävänsä maallisen oikeusjärjestelmän rangaistuksen ja näin pääsevänsä kuin koira veräjästä? Ajan tässä takaa Dostojevskin ajatusta että jos Jumala on kuollut, kaikki on sallittua. Toisaalta elämänvaikeudet voivat tuntua suuremmilta kuin mitä ne ovatkaan jos tarkastelee niitä vain tämän lyhyen elämän valossa eikä huomioi ikuisuutta. En voi tietysti tietää, saako Andreas tekonsa anteeksi, koska hänhän on voinut huutaa Jeesuksen puoleen viimeisillä hetkillään. Toivottavasti huusi.

Tuomo "Squirrel" Hämäläinen kirjoitti...

Voi kuinka olikin uniikkia. Not. Miksi minua pitäisi kiinnostaa asia jonka olen läpikäynyt blogissani miljoona kertaa tavoilla joihin et tuo mitään uutta. Miksi minun pitäisi jaksaa taipua tuhannen kerran tuohon "arvotyhjiöjuttuun" kun sinä et selvästi jaksa taipua siihen että olenko käsitellyt aiheen jo valmiiksi.

Kun sinä olet laiska, olen minäkin. Asiaa ei tietenkään auta se, että "arvotyhjiö vs objektiivinen moraali" -kysymys on loogiselta perustaltaan asennevammaista hevonpaskaa.

Tuomo "Squirrel" Hämäläinen kirjoitti...

Muutoinkin on toki kiinnostavaa törmätä ihmiseen jonka käsitys argumentaatiosta on se, että hän lainaa kaunokirjallisuutta. Olen luullut että argumentaatio tarkoittaa asioiden todistamista loogisella ja tieteellisellä menetelmällä. Ei sitä että etsitään joku teos joka heijastelee sitä asennetta joka itsellä on. Että tuossa kirjassa on kauniilla sanoilla tuettu tätä minun kannattamaani asennetta.

On aina erityisen vaivaannuttavaa todella tavata sellainen ihminen joka käyttää maailman parasta kaunokirjallisuutta siihen että lukee teoksia ja siinä sitten samalla nyökyttelee samanmielisenä kun sanottu kuvastaa niitä mielipiteitä ja asenteita joita itsellä sattuu olemaan. Matalin taso lukea mitään. Parempi melkein ilman lukutaitoa kuin tuollaisen kanssa.

Tällaisiä kaunokirjallisuusreferenssejä on paha pitää muuna kuin hurskastelevana näytöksenä. Ja sellaisia harjoittavat ja arvostavat ihmiset ovat minun silmissäni surkuteltavia. He yleensä korostavat olevansa rikkinäisiä ihmisiä jotka jotenkin paikkaavat rikkinäisyyttään sillä että kutsuvat asennevammaansa hengellisyydeksi. Tosin tässä rikkinäisyydestä voi sanoa sen että siinä - ja vain siinä - nämä ihmiset ovat täysin oikeassa, vaikkeivät ehkä ymmärrä, miten pahasti hajalla todella ovatkaan.

Niina Karjalainen kirjoitti...

Ihan kiva, että keskustelua voi kuitenkin käydä, vaikka oltaisiin asioista ja argumentaatiotavoista eri linjoilla. Ehkä opin tästä jotakin.