keskiviikko 25. maaliskuuta 2015

Kirkko ja liittymispiikki

Vapaa-ajattelijoiden roolia kirkosta eronneiden mittaamisessa paheksutaan usein. Syy on ymmärrettävä, sillä yleensä tämänlaisista asioista ilmoitettaa järjestö itse. Tosin tähän käytänteeseen syynä on se, että eroakirkosta -palvelu on kohtuullisen luotettava, ja sieltä saa tiedot nopeasti. Ja tämä palvelu on vapaa-ajattelijoiden käytössä. Kirkolla ei ole yhtä näppärää eroamiskeinoa.

Tässä on kieltämättä ongelmia. Tärkein niistä on se, että uutisoinneista tulee itseäänruokkivia. Jos eropiikistä tiedottaa, se ikään kuin kutsuu mukaan eroamaan. Näin ollen tiedotus tekee sen mitä se usein tekee. Luo muoteja, trendejä ja levittää ilmiöitä. Asioiden kuvauksilla on vaikutusta siihen miten ihmiset näkevät paitsi sen miten asiat ovat. He saavat sitä kautta kuvaa siitä miten maailman pitää olla. Ja miten muut näkevät miten sen pitää olla.

En kuitenkaan pidä kirkkoa kovinkaan hyvänä viestijänä. Silläkin on tapana kikkailla todellisuudella. Nimittäin aivan oikeasti repesin nauruun lukiessani sen tuoreen ilmoituksen. Joka on aivan kirkon virallisilla sivuilla.

"Helmikuussa 2015 evankelis-luterilaiseen kirkkoon liittyneiden määrä ylitti kirkosta eronneiden määrän. Helmikuun aikana kirkkoon liittyi 1429 henkilöä ja siitä erosi 1419. Sama suuntaus näyttää jatkuvan, sillä myös kuluvan maaliskuun aikana kirkkoon liittymisiä on kirjattu enemmän kuin eroamisia. Kirkkoon liittyminen on alkuvuoden lukujen perusteella selkeässä nousussa. Vuoden 2015 kahden ensimmäisen kuukauden aikana kirkkoon liittyi 3797 henkilöä, kun viime vuonna vastaavana ajankohtana liittyi 2707 henkilöä. Yhteensä vuoden 2014 aikana kirkkoon liittyi yli 15 000 henkilöä.
”On hienoa huomata, että kirkon jäsenyys kiinnostaa ja sitä arvostetaan”, sanoo kirkkohallituksen kansliapäällikkö Jukka Keskitalo. ”Toivotan jokaisen liittyjän tervetulleeksi kirkkoon, Jumalan suureen perheeseen.”"

Tämä muistuttaa siitä että tarvitaan jonkinlainen kurssi siitä "miten kirkkohallituksen viestejä on luettava". Huomiotaherättävä on se, että viesti luo selvää trendinluomista. Uutinen kertoo ikään kuin "liittymispiikistä". Ja voi minkälainen liittymispiikki se onkaan.

Aivan ensimmäisenä otan retorisia pikavetoja. Se ei ole tässä pääargumenttini mutta hupia siitä sa. Kun tässä kontekstissa puhutaan kirkon tärkeydestä, on syytä muistaa mikä on kirkon tärkein uusien jäsenten saamistapa. Lapsikaste. On tavallaan omituista että puhutaan ylipäätään kirkkoon liittymisestä. Lapsi on jäsen joka aina liitetään ulkopuolisen toimesta. Vanhemmat ja vähemmässä määrin kirkonmiesten suositukset ovat elementtejä joiden vuoksi kirkkoon liitetään. Haluaisin nähdä että kirkko uutisoisi jäsenlukujaan tavalla jossa kirkkoon liittymiset ja liittämiset tilastoitaisiin eteenpäin. Toki tässä on sanottava se, että lapsen liittäminen kasteessa kirkkoon kertoo vanhempien arvostuksesta kirkkoa kohtaan. Joten jostain kirkon arvostuksesta siinä kuitenkin on kysymys. Ei kuitenkaan sillä tavalla joka tulisi ensimmäiseksi mieleen. Eikä sellaisella tavalla jota kirkostaeroamispiikin kohdalla nautitaan standardina. Toki jotkut voivat vaatia pienempiä kriteereitä menestymiselle kun parempaa ei ole luvassa. Saahan siitä lohtua.

On tärkeää huomata että luku ei kata kirkon jäsenyyttä. Voisi luulla että kirkon jäsenluku kasvaa jos pitkässä jänteessä liittyjiä on enemmän kuin eroajia. Näin ei ole. Sillä kirkosta eronneisiin ei lasketa kuolleita. Jos liittyneitä kertyy vähemmän kuin kuolevia, jäsenmäärä voi laskea ties kuinka pitkään.

Jotenkin tämä vihjaa siihen että mielikuvat joita vapaa-ajattelijoiden uutisoinnista saa kuvaa enemmän maailmaa sellaisena kuin todellisuus uutisten takana on. Kirkon kanssa joutuu aina pulaamaan erikoisuuksilla. Kuten sellaisilla että lapsena passiivisesti liitetty jäsen kuuluu kansankirkkoon koska jos hän ei eroa, niin hän on tietoinen päättänyt jäsen joka ehdottomasti arvostaa järjestöä. Kenties tässäkin on kysymys "lasketusta standardista", joka taas kertoo lähinnä siitä että parempia ilonaiheita ei ole tarjolla ja omaa asiaa halutaan kuitenkin uutisoida myönteisesti. Jotta uutinen muuttaisi todellisuutta. Todellisuutta joka ei vastaa monien toiveita.

Kuitenkin mitä kauemmas uutisesta saatavat mielikuvat eroavat maailmasta tapahtuneista etäännytään journaliikasta. Jossain vaiheessa jäljellä on vain mainontaa. En tiedä missä vaiheessa tiedotus muuttuu julistamiseksi. Kirkko ei ole toki tässä järkyttävän huono. Mutta se on selvästi ottanut muutamia kukonaskeleita tähän suuntaan.

Ei kommentteja: