tiistai 15. joulukuuta 2015

"Kallis harrastus"?

HEMA on laji jolla on jostain syystä kalliin harrastuksen maine. Tai tavallaan maine on ymmärrettävä. Sillä siihen kuuluu muihin itsepuolustuslajeihin nähden ylimääräisiä investointeja. Ainakin periaatteessa ja teoriassa. Itse asiassa moni koulu on ostanut miekkoja ja kypäriä niitä varten joilla ei ole intoa ostaa niitä. Ja näin tätä investointia ei tavallaan ole. Tai on, mutta se jakautuu muiden harrastajien kanssa niin että se ei oikeastaan näy hinnassa. (Tästä myöhemmin.)

Hintakysymys nousi mieleeni kun tein makuuni hieman kallista ostosta. En näin työttömänä lähtisi itse tekemään sellaista mutta tämä tuli lahjaksi. Joululahjaksi joka valmistuu syntymäpäiväksi. (TJSP.) Minulle tehdään mittatilaustyönä gambeson. Sellainen puolitoista senttiä paksu kerroksittaisista kankaista tehty panssari. Sen tekemiseen minusta otettiin valehtelematta useita kymmeniä mittoja. Se on sellainen että periaatteessa se sopii ylleni niin hyvin että voisin kasata sen päälle kohtuu huonosti istuvaa levypanssaria ja se tuntuisi painoaan miellyttävältä. Tuo gambeson on kuitenkin tarkoitettu pääasiassa sellaisenaan käytettäväksi. Ideana on poistaa oleellisesti impaktitehoa keskikovassa puulla käytävässä vapaassa kamppailussa. Ja sen kanssa voi kulkea ulkona koska se on tyylikäs ja saa minut näyttämään renessanssiherrasmieheltä. Hinta lähentelee kipurajojani. (Se on kuitenkin oikeasti alle tuhat euroa.) Mieleeni tuli sellaisia käsitteitä kuin "ylellisyys", "luksus" ja "törsäys". (Siitä huolimatta että yhteen viikon ulkomaan lomamatkaan saa todella helposti valumaan enemmän rahaa.)

Ihmiset suhtautuvat miekkoihin yleensä kunnioituksella. Miekkojen omistaminen ei ole larpvarusteiden omistamista. Siinä mielessä että ihmiset eivät katso hirveän viistosti. Sen sijaan monilla on käsitys jonka mukaan ne ovat kalliita. Mikä on tavallaan erikoista koska modernina aikana teräs ei ole hirvittävän kallis asia. Jostain syystä miekoilla on yhä maine kalliina esineinä.

Tosiasiassa on olemassa aivan hirvittävän kalliita miekkoja. Ne on yleensä tehty jollain vaikealla tavalla ja niissä voi olla jopa korukiviupotuksia. Periaatteessa tälläisille miekoille ei ole hinnassa mitään reaalista ylähintarajaa. Jos haluat kustomoida miljoonan euron miekan, se on mahdollista. (Se koskee lähinnä vain raaka-aineita ja timanttiupotusten määrää.) Käytännössä suurin osa käyttökelpoisita miekoista ei ole "niitä kympin matkamuistoromuja". Käyttökelpoisen miekan hinta on yleensä parissa kolmessa sadassa eurossa. Joka on kieltämättä raha joka voi köyhästä tuntua isolta.

Tosin käytännössä tässä on kysymys jostain muusta. Miekka kestää melkoisen kauan. Esimerkiksi oma salille ostamani harjoitusmiekka maksoi "sen muutaman satasen". Se on ollut minulla käytössä useita vuosia. Ja tämä tarkoittaa sitä että jo nyt, vaikka se ei ole edes näyttämässä mitään relevantteja loppuun tai edes keskiväliin kulumisen merkkejä, sen käyttöhinta on ollut alle euron per tunti. Itse asiassa salin harjoitushinta - joka on hyvin samansuuntainen kuin vaikka karatessa - on tämän rinnalla suuri per käytetty tunti.

Tämä on juuri se taika jonka vuoksi miekkailukoulujen kannattaa ostaa harjoitusmiekkoja. Jos lajia haluaa kokeilla, investointi per tunti voi olla tarpeettoman kova riski. Moni haluaa kokeilla miekkailua ja kaikki eivät ole varmoja että haluavat tehdä sitä satoja tai tuhansia tunteja. (En tosin ymmärrä miksi. Mutta maailmassa nyt vaan kulkee ties minkälaisilla omintakeisilla tavoilla kieroutuneita ihmisiä eikä heidän arvostelunsa tälläisten seikkojen vuoksi ole sivistynyttä ja hienostunutta.) Kun koululla on tälläisiä harjoitusmiekkoja jotka eivät lähde alkeiskurssilaisten mukana heidän koteihinsa, voidaan nähdä että todennäköisesti investointi maksaa itsensä moninkertaisesti takaisin ennen kuin harjoitusmiekat kuluvat loppuun. ; Kuten valtaosassa itsepuolustuslajeja, alkeiskurssit tuppaavat olemaan se jossa kiertää suurin maksajamäärä. (Jokainen käy alkeiskurssin vähintään kerran, joten väistämättä yli 10 vuotta harrastaneita on vähemmän kuin yli 9 vuotta harrastaneita.)

Tämä ajalla jakaminen ei ole ovela keino tehdä investoinnista sellainen jonka avulla esineen osto oikeutetaan puolisolle tai vanhemmalle. Tai siis tarkemmin sanoen se ei ole vain sellainen.

Miekoissa jossain määrin hämääkin se, että ostat yhden miekan. Kun taas jos ostat tupakkaa ja maksat siitä muutaman euron päivässä, hinta tuntuu pieneltä. Kuitenkin tupakkaan on tavallisesti liitetty ajatus kasautumisesta. Siitä miten kalliiksi per vuosi tupakointi tulee. Hinnat ovat yleensä sellaisia että hämmästyttää. Rahalla saisi useammankin aivan käyttökelpoisen ja hyvän miekan. Siksi esimerkiksi minun kotiini tullessa saattaa unohtaa että olen ostellut teräaseita viimeiset 15 vuotta. Määrä on hurja kertavilkaisulla mutta jaettuna tälle aikamäärälle, määrä on itse asiassa hirvittävän maltillinen. Jos olisin samana aikana kasannut yhteen läjään litistämättä kaikki käyttämämme maitopurkit, ne todennäköisesti eivät mahtuisi taloomme. Koska ne viedään roskiin ei näytä siltä että rahaa maitoon olisi kulunut kovin paljoa. Koska hinta on kasautuva ja huomaamaton.

Itse en polta ja minulla ei ole autoa. Näin ollen minulta puuttuu monia sellaisia kalliita investointeja joita monilla muilla on. (Eikä heitä kutsuta tuhlaavaisiksi siksi että he tupakoivat.) Itse asiassa onkin erikoista huomata että yhden auton hinnalla minun makuuni kalliilla gambesoineilla varustaisi "peruskoululuokallisen miehiä". Tässä mielessä harrastus ei olekaan niin rikkaiden

2 kommenttia:

Tom Kärnä kirjoitti...

Hieno harrastus! Kunpa minullakin voisi olla puhtia tuollaiseen.

Jklak kirjoitti...

Tuomo on oikeassa miekkailuvarusteiden pitkäikäisyydestä ja edullisuudesta per harjoittelutunti ( edellyttäen että harjoittelu jatkuu ja on aktiivista ja pitkäjänteistä ) Esim itselläni on yhä aktiivikäytössä vuonna 2001 hankkimani kendo-bogu. Sen hinta per harjoitustunti on kuolleentunut jo sangen pieneksi. Mutta vain pieni osa harjoittelijoista on pitkäjänteisiä harjoittelijoita. Useimmat vain " kastavat varpaansa "