torstai 17. joulukuuta 2015

"Ei pakolla"

Nyt, kun kouluissa aletaan viettämään pikkujouluaikaa, voidaan odottaa että "kantelupukki kaakattaa". Eli koulujen uskonnonvapausasioista tulee tavallista enemmän puhetta. Syynä on tietenkin se, että lapsia voidaan esimerkiksi vahingossa tai "vahingossa" viedä jumalanpalveluksiin. Ja vastaavia. Jouluun liitetään melko paljon uskonnollisia rituaaleja joten tämä on jokseenkin väistämätöntä.

Nykyään suurimmassa määrin asiat ovat kunnossa. Jos vanhemmat muistavat ilmoittaa asiasta, ei tule ylilyöntejä. Kirkkokin mielellään korostaa sitä, että ketään ei väkisin. Toki samaan yhteyteen mielellään kerrotaan siitä, että kristityt kokevat loukkaavana jos uskonnonharjoittaminen oman kodin ulkopuolella kielletään. Tässä on usein taustalla jännittävä implikaatio siitä että vain koulun joulujuhlassa voisi laulaa. Ei esimerkiksi yksinään kadulla. Monissa paikoissa on lisäksi vahva ja hyvin voiva ev.lut.kirkko ja jos arvostaa joulun kristillis-hengellistä luonnetta voi perheensä kanssa mennä niihin vaikka ihan laulamaan ehdottoman 100% kristillisiä yhteislauluja. Kirkon joulutapahtumiin osallistumalla - ja vaikka köyhien eteen tehtyjä kristillisiä kokoontumisia rakentamaan menemällä - jokainen varmasti saa harjoittaa kristillistä vakaumustaan ilman että tarvitsee pakottaa ketään eriuskoista nousemaan tämän oman uskonnon edessä erikseen ja maanitellen johonkin palvonta-kunnioitusmenoihin.

Heillä on tähän liittyen usein ajatus siitä että yhteislaulun läsnäolo ei ole pakottava. Tämä on toki siitä erikoinen asia, että suu kenties on tahdonalainen mutta korvat eivät. Mutta henkenä on että laulu on läsnä ja sitten saa valita laulaako vai ei. Tätä ei koeta pakottavana.

Tilanteet eivät kuitenkaan aina ole kovin yksiselitteisiä. Esimerkiksi tänään keskustelua herätti se, miten koulun joulujuhlissa oli ei-uskonnollisten läsnäollessa laulettu "Enkeli taivaan" (aka. "Virsi 21") ja kolmannessa säkeistössä kaikki seisoivat. Tilanteeseen oli tullut jopa särmää kun opettaja oli joutunut maanittelemaan useita kertoja ihmisiä seisomaan. Toisin sanoen yhteislaulamisen lisäksi piti osoittaa kunnioitusta seisten ja suostumattomuutta ei katsottu kovin hyvin.

Itse näkisin että kristillisien laulujen yhteydessä seisten kunnioituksen osoittaminen on vähän kuin vieraan maan lippu ja sen kansallislaulu. Siihen osallistuminen ei kuulu kuin maan kansalaisille.

Itse olisin jättänyt suostuttelun pois. Opettaja joka ei yhdellä tai korkeintaan kahdella pyynnöllä saa ihmisiä nousemaan tekee tarpeetonta numeroa tilanteelle. Ja se mikä on aikaisemmin ollut vain osallistumattomuutta muuttaa luonnettaan ; Se että joku ei laula mukana vakaumuksensa vuoksi muuttuu auktoriteettien kisaamiseksi jossa sävynä on se että "joko laulat mukana seisten tai loukkaat". Toki tämä suostuttelu muistuttaa sitä mitä kristityt enimmäkseen tekevät. Silosanojen kohdalla vieraita vakaumuksia kunnioitetaan teoriassa.

Käytännössä vaikka ateistille sanotaan että "ei pakoteta ketään osallistumaan". Mutta sitten jos sanoo "ei" on seurauksena suostuttelua. "Mutkun" ja "etkönytkuitenkin" ovat niitä linjoja joita tällä jatketaan. Ja jos kaiken tämän jälkeen sanot "ein" olet törkimys joka ei kunnioita kulttuuria ja uskovaisia ihmisiä ja teet tilanteesta hankalan ja loukkaavan. Ja kun maanittelua on taustalla niin kenties juuri näin käykin. "Vapaaehtoisuus" onkin monesti minun silmissäni käytännössä lähinnä vitsi. Ja melko huono sellainen. ; Jos seksin kanssa harrastaa vastaavaa tilannetta kutsutaan joko raiskaukseksi tai seksiin painostamiseksi. Uskonnonkin kanssa se tuntuu pahalta.

Maltillisin uskonnoton voisi toki nousta seisomaan ja valittaa asiasta jälkikäteen. Mielestäni hyvät tavat eivät kuitenkaan ole argumentti seisomattomuutta vastaan koska jo maanittelu itsessään on epäkunnioittavaa. Tosiasia on, että uskonnonvapauslaissa on pykälä 11. Ja siinä sanotaan että "Kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen." Jos vaatii että lauletaan ja leikitään mukana ja valitetaan vasta jälkikäteen unohtaa että tuossa oletetaan että olisi OK ensin vaatia tuollaiseen omaa vakaumusta rikkovaan aktioon. "Saa olla laulamatta" ja "ketään ei pakoteta osallistumaan" ovat sen jälkeen automaattista ja täyttä pötypuhetta. (Tosiasiassa kirkkoa ja etenkään suurinta osaa näistä aktivoijakristityistä joku ateistien uskonnonvapaus ei kiinnosta. Heille uskonnonvapaus tarkoittaa sitä että he eivät halua edes kuulla mitään heitä loukkaavaa mutta samalla he itse saavat oikein luvan kanssa kaikille tunkea niitä omia juttujaan. Mikä kertoo siitä miten egoismiin kietoutunut koko ajatussuuntaus itse asiassa noin suurimmissa määrin on. Itsellänikin on valtava ego mutta en sentään kuvittele että se manifestoituu näin epäsymmetrisesti.)

On syytä muistaa että koulu on virallinen eikä uskonnollinen laitos. Ateistikin joutuu käymään koulua samassa määrin kuin kristittykin. Tätä kautta voidaan sanoa että kristityt monesti erehtyvät jo siinä mitä koulun joulujuhlassa oikeastaan juhlitaan ; lukukauden päättymistä ja loman alkamista. Tässä näkemyksessä painopiste ei ole uskonnossa ja tällöin juhlasta voidaan ilman suurempia tuskia riisua tunnustuksellisuus. Toinen pohtimisen arvoinen asia on juhlan yhteisöllisyys. Se, että koko koulu yhdessä tekee jotain tarkoittaa sitä että tilaisuutta ei saa järjestää eksklusiiviseen muotoon. Eli käytännössä joulujuhlaa ei voi rakentaa "vain kristityille" -kaavalla. Jos koulu on yhteisö juhlan joka ikinen yhteistoiminta koskee koko koulun oppilaita ja heidän perheitään joissa on myös aikuisia ihmisiä. Jos kaikkien osallistuminen koetaan tärkeäksi, lienee viisasta juhlallisuuksissa korostaa arvoja jotka kaikki voivat allekirjoittaa. Käytännössä tämä tarkoittaa tunnustuksellisuudesta luopumista. Joka helposti tarkoittaa sitä että suurin yhdistävä tekijä on joulupukki tai vastaavaa. Toki on syytä muistaa että jos kristillinen juhla kuitenkin väritetään niin on sen jälkeen turhaa teeskennellä että koulu pitää vakaumuksia ja ihmisiä samanarvoisina. Eksklusiivisuus määrittelee suoraan että kaikkia ei arvoteta samalla tavalla. Inklusiivinen juhla johon kaikki saavat tulla ja jossa yhden uskonnon eteen Dawkinsfanikin nousee seisomaan. Vaikka kristitty itse ei osoita mitään rituaaliseisomaannousuja yhdellekään ateismiasialle.

1 kommentti:

Tom Kärnä kirjoitti...

Naulan kantaan, miekkonen!

Ylipäätään aatteellisuus ei minusta kuulu kouluun.