Ennen maahanmuuttokriitikoita tunnettiin ns. roturealismi. Jonka perusvitsinä oli, että ei oltu rasisteja vaan roturealisteja. Tämä oli tietenkin määritelmällisesti rasismia koska rasismi on asenne jossa ennakkoluulo, diskriminointi tai vihamielisyys jotain ihmisryhmää kohden tehdään sen vuoksi että (1) ajatellaan että ihmisissä on rotuja ja (2) nämä rodut ovat ominaisuuksiltaan erilaisia ja (3) toiset rodut voidaan arvioida tätä kautta ylivertaisiksi.
Maahanmuuttokriitikot sen sijaan korostavat että he kritisoivat kulttuuria. Eli esimerkiksi islamismia. Tämä toki sopii vahvasti uuskonservatiivien tapaan napata postmodernistien kieli käyttöönsä ; He puhuvat ideologioista ja intresseistä kuin mikäkin kulttuurirelativistit. (Ja käytännössäkin kulttuurirelativismi nostaa päätään. Esimerkiksi henkilö joka kannattaa kuolemanrangaistusta voi selittää että ei toki kannata kuolemanrangaistusta Suomessa, mutta että muissa maissa - kuten esimerkiksi maissa joissa on arabeja - kuolemanrangaistus on toivottavaa. Eli toisin sanoen moraali ei ole sama kaikkialla eilen tänään ja huomenna vaan on kulttuurisidonnainen.) Joka tarkoittaa sitä että he eivät ole määritelmällisesti rasisteja.
Paitsi silloin kun he ovat.
Tosiasiassa se, että harrastaa uskontokritiikkiä ei tee ei-rasismia. Se, että harrastaa ihmisten luokittelua tavalla a ei ole mikään kriteeri sille että luokittelua ei voisi tehdä tavalla b. Eli toisin sanoen se, että kritisoi kulttuuria ei ole rasismia. Mutta se että kertoo kritisoivansa kulttuuria ei tee sitä että ei lähesty asiaa myös rodun kautta. Kaikki kulttuurin kautta kritisoivat eivät ole natseja tai rasisteja. Mutta osa heistä on.
Voidaankin nähdä että on itse asiassa palattava rasismin määritelmiin. On kysyttävä että uskooko maahanmuuttokriitikko esimerkiksi siihen että afrikkalaisilla mustilla on geneettisesti sellaisia ominaisuuksia jotka tekevät heistä huonompia. Eli katsovatko he että näiden rotujen edustajat ovat aggressiivisempia, väkivaltaisempia jne. Jos he uskovat, on selvää että he ovat rasisteja. Jos puheissa esiintyy rotupuhtauden suojelu, on selvää että kyse ei ole pelkästään islamista vaan myös rasismista. (Kenties rotu nähdään jopa essenssinä joka on nostanut sen uskonnon ylös ja suosioon; Ne neekerit vaan ovat sellaisia! -asenteella.) ; Monesti tässä korostuu vieläpä se, että näkemysten kerrotaan olevan tieteellisiä tosiasioita. Joka kertoo että miten vahvasti he pitävät tätä diskriminaatiota perusteltuna. Joka tekee heistä vahvemmin rasisteja.
1: Huomattavaa onkin, että erojen olemassaolosta hypätään erojen voimakkuuteen, tyypittelyyn jossa ei huomata että keskiarvon lisäksi on jakauma. Ja jossa tästä olemassaolevasta piirteestä (is) tehdään eettinen hyppäys (ought) siihen että näitä ihmisiä pitää kohdella huonosti näiden piirteiden vuoksi. Mutta analyysikyvyttömät eivät tietenkään tiedosta että kun mukana on kolme kriteeriattribuuttia niin niiden jokaisen takana on premissi. Heille kaikki menee synonymisaatioklimppinä. Koska niin itsestään liikaa luulevan analyysikyvyttömän mieli toimii.
Toisaalta on kysyttävä myös, että onko suuri osa toimintaa itse asiassa de facto rasismia. Tässä syynä on se, että emme voi olla poststrukturalisteja ja luottaa pelkästään ihmisten sanomiseen. Ihmisten käyttäytyminen ja se mitä he sanovat kannattavansa ovat hyvin eri asioita. ; Esimerkiksi kun Järvenpään facebookryhmässä eräänä yömyöhänä oltiin kovasti islamkriittisiä, oli selvää että kysymys oli rasismista. Huolta oli herättänyt se, että alueella jossa on lapsia oli ajanut pakettiauto hiljaisella nopeudella. Koska kuskilla oli ollut tietynlainen ihonväri, pääteltiin tästä ihonväristä että hän on muslimi. Ja muslimithan ovat tietenkin pedofiliauskonnon kannattajia. Pinnallisella tasolla kyseessä ei ollut de jure rasismi. Puhehan oli islaminuskosta. De facto kyseessä kuitenkin on rasismi koska ihonväri = islaminuskoisuus. Eli toisin sanoen käsitesisältö ja henkilön tuomitseminen ei tapahdukaan oikeasti ideologian vaan ihonvärin suhteen.
Näin ollen kaikki islamkritiikkki ei ole rasismia. Mutta kulttuurillisissa islamkriitikoissa on tästä huolimatta mukana selkeästi kahdenlaisia rasisteja. Ja ne ovat niin yleisiä että voidaan sanoa että hyvin suuri osa ihmisistä jotka sanovat että he kritisoivat uskontoa eivätkä rotua ovat itse asiassa valehtelevia tai idiootteja.
Tällä ei sinänsä ole mitään väliä koska minusta ihmisten tuomitseminen pitää tehdä heidän tekojensa kautta. Ei sitä kautta edustavatko he jotain ideologiaa tai rotua. Uskonnon varjolla kiusaaminen ei ole asiallista. Itse moitin usein kristittyjä. Mutta en siksi että he ovat kristittyjä. Vaan koska he tekevät asioita ja heidän instituutionsa eivät puutu tähän. Joten tuomitsen nämä tekojen tekijät sekä ne jotka ovat tienneet näistä tapahtumista eivätkä ole tehneet niille mitään. Tätä kautta "kulttuurin kritisoiminen" ei riitä vaan pitäisi katsoa että miten ja millä metodilla tämä kritisoiminen suoritetaan. Sananvapaus antaa toki luvan olla ääliö, idiootti ja kusipää. Mutta he ovat silti ääliöitä, idiootteja ja kusipäitä. He vaan saavat olla sellaisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti