MBTI -testin kannattajien parissa on huomattavissa kahta piirrettä;
1: Ensimmäinen on ongelmien vähättely. Kun sen kohdalla puhutaan vaikka reliabiliteetista ja validiteetista, siitä ei välitetä. Selitetään vaikka dikotomian kohdalla vastaan mitä tahansa (yleensä ei mitään joka vakuuttaisi ketään jolla on alan koulutusta, joskus sentään jotain kiinnostavampaakin) jotta saadaan sanoa että sillä ei ole väliä.
2: Sille haetaan arvovaltaa selittämällä että se on samanlainen kuin Big Five (aka FFM) josta puuttuu 1 akseli. Joka on itse asiassa hitusen totta. Niissä on hieman samaa ajatustapaa. Tosin kaikki ero on siinä miten näitä käsitteitä käytetään ja lähestytään. Ja metodi on tieteessä yleensä keskeisempi kuin se, minkälaisella asenteella sitä lähestyy.
Jos MBTI olisi analoginen Big Fiven kanssa niin sitten Big Fivellä täytyisi olla samoja ongelmia? Tässä kohden voidaan viitata vaikka kulttuurienvälisiin tutkimuksiin, joissa sanotaan sellaisia asioita kuin "In cross-cultural studies, reliability of the FFM has been highest". Samanlaisia asioita sanotaan muissakin jossa niitä on vertailtu. Täydellinen sekään ei ole. Mutta testi pärjää kuitenkin varsin hyvin tuolla vertailulla. "Initial pilot test results showed an excellent internal reliability for each of the subscales. However, validity test extracted only four factors of the Big Five Inventory with factor loadings ranging from 0.573 to 0.803. The four factors were extraversion, conscientiousness, neuroticism and openness to experience."
Jos MBTI on todellakin tieteelliseltä kannalta sama kuin Big Five miinus yksi attribuuttiakseli niin miksi Big Five ei kärsi samoista tunnuslukuongelmista kuin MBTI?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti