En ole hirveän suuri moniavioisuuden ystävä. Tässä mielessä olen ollut hämmentynyt siitä "jos puolustaa homoja niin slippery slope moniavioisuuteen" -linjamaa. Eikä asiaa ole ainakaan vähentänyt se, että homoseksuaalisuudella on jotain jota polygamialla ei ole. Nimittäin se, että polygamia ei ole lainkaan seksuaalinen suuntautuminen.
Yhtenä syynä tähän on tietenkin se, että polygamia tulee usein esiin ns. haaremeissa. Ja niissä on hyvin tiukka ja epäsymmetrinen valtahierarkia. On selvää että haaremia pitävällä miehellä on suuria vapauksia joita haareminaisilla ei ole ollut. (Haaremissa olevat naiset eivät ole ainakaan avoimesti saaneet pitää omia haaremeitaan. Heitä ovat monissa paikoin jopa vahtineet kastraatit jotta he eivät näin tekisi eivätkä saisi edes vartijoidensa kanssa seksiä.)
Haaremi on tätä kautta luonnollisesti hyökkäys sukupuolien tasa-arvoa vastaan. Ja se voidaan nähdä eriarvoistavana juuri sitä kautta että toisilla (kaikki miehet) on edes mahdollisuus massa-avioon ja toisilla (kaikki naiset) eivät.
Toki käytännössä haaremit myös luovat seksin saamisen eroja.
* Sillä miehiä ja naisia on usein suunnilleen sama määrä. Näin ollen miehen mahdollisuus haaremiin johtaa siihen että miesten kesken haaremikulttuureihin syntyy enemmän kilpailua. Suurempi osa ei väkisinkään saa mitään ja osa saa useamman.
* Naisilla tilanne on siitä tasaisempi että heistä useammalla on mahdollisuus saada oma lisääntymispäsmäri. Näin ollen naisen kohtalo on tasaisempi ja varmempi. (Tavalla josta he tuskin ovat kovin kiitollisia.)
Bonoboutopia?
Tämä ei toki ole täysin sama asia kuin kaikki polygamia. Polyamoria -termin alle liittyy usein ajatus tavallista vapaammasta liitosta. Se ei rikkoisi yhdenvertaisuutta vastaan. Eikä tasa-arvoa vastaan. Itse asiassa se voisi monissa tapauksissa jopa lisätä kaikkien seksin saamista. ; Jopa siinä määrin että mieleen tulee keskiaika. Ja nimenomaan mainettaan huomattavasti avomielisempi keskiaika. Aika ennen kupan ilmaantumista. (Itse asiassa juuri mikään muu tauti ei ole muuttanut käyttäytymisnormistoa ja kulttuurin siveysnormeja kuin kuppa teki tultuaan Eurooppaan.) Jos rakkaus on vapaata ja sitä ripottuu kaikille, sukupuolitaudit - joita kaikkia lääketiede ei ole onnistunut päihittämään vieläkään - saisivat valtavan tehokkaan leviämiskeinon. Teoriassa tälläinen polygamia voisi luoda jonkinlaisen "bonoboutopian" jossa ei tarvittaisi Henry Laasasia lietsomaan seksuaalielämässään pettyneitä miehiä. Ja luomaan heitä kuvaamaan "markkina-arvoltaan alempiarvoisien miesten" tapaisia ryhmittymiä.
Kun puolisoon ei tarvitsisi sitoutua, voitaisiin kenties harrastaa seksiä niidenkin kanssa joiden kanssa ei olla niin viehättyneitä tai joita ei muuten ajateltaisi. Näin ollen satunnaisseksin saaminen joltakulta olisi jopa kasvavaa koska yleinen seksuaalisuus sulkisi. ; Ajattelutapa toimii ainakin talousmaailmassa. Kun eksklusiivinen tuote muuttuu bulkkiluksukseksi, sen myyntimäärät kasvavat. (Joskin hinta ja arvostus laskevat todennäköisesti prosessissa.)
Paretoseksin riski.
Ongelmaksi tässä yhteydessä nouseekin tavallaan talousasioista tutut ilmiöt. Mainitsin "myynnin" tässä hieman epäkunnioittavassa kontekstissa vertauksena. Juuri sen vuoksi, että talousmaailmassa on kokeiltu täysin rajoittamatonta vapaakauppaa. Tämä on oikeistoon kytköksissä oleva ajatus. Siinä kuka tahansa saa periaatteessa tehdä kauppaa kenen kanssa tahansa. Mutta käytännössä tästä seuraa "Amerikkalaisen unelman paradoksi". Heillä lakiin on säädetty että jokaisella on mahdollisuus tavoitella onnea. Saavuttamisesta ei puhuta mitään. Ja suurin osa ei sitä onnea saavutakaan. Sillä vapaa markkinatalous johtaa siihen että suosituimmat ja menestyneimmät kokoavat ja muut jopa köyhtyvät. Yhdenvertaisuuden ei tarvitse taata kaikille tasaista menestystä vaan ainoastaan mahdollisuus yrittämiseen.
Ja tämän vertauksen mielessä seksin vapautuminen tarkoittaakin sitä, että yhdenvertaisuutta tai tasa-arvoisuutta ei rikota. Mutta lopputulos olisi silti ongelmallista. ; Ja se iskee vahviten tahoon joka ei yleensä tule mieleen. Jo nykyisessä järjestelmässä on ihmisiä joille ei tule seksiä ovista tai ikkunoista. Tai oikein mitenkään. Heillä ei tilanne muutu paretojakaumamaailmassakaan. Sen sijaan tämä vaikuttaa voimakkaiten keskitasoon ja alempaan keskitasoon. Normaali venyy kohti "jakauman pitkää häntää". Toisin sanoen paretojakauma iskee "seksuaaliseen keskiluokkaan".
Tilanne on reilu koska kaikilla on samat oikeudet yrittää panna kaikkia. Mutta tosiasiassa kauppaan tarvitaan kuitenkin kaksi joten se olisi suostumusta vaativa. Aivan kuten kaupankäyntikin. (Ellei sitten eletä raiskauskulttuurissa jossa ns. suvakkihuoraa saa raiskata mielin määrin, kunhan muistaa tehdä sen tuttujen kesken. Tjsp.) Ja näin suosituimmilla on vientiä, mutta heikoimmat jäävät mainostusmäärien alla huomaamattomiin.
Ilmiö on varmasti tuttu parinvaihtofoorumeilla. Klikkausmäärät ja suostumukset eivät jakaudu tasaisesti. Itse asiassa sosiaalinen media ja kaikki muut paikat jotka on "vapautettu" muuttuvat prosessissa sellaisiksi että esimerkiksi lukijamäärät jne. noudattavat pareton periaatetta, Zipfin lakia jne. jakaumia. Niitä kaikkia kuvaa se, että osa saa hirvittävästi ja itse asiassa suurin osa nimenomaan ei.
Toki tämäkin pelko on todennäköisesti turha.
Sillä ihmiset eivät oikeasti käyttäydy seksin kanssa näin. Matt Ridley onkin kirjoittanut siitä miten jännittävää on, että kaikissa kulttuureissa syöminen on julkinen toimenpide mutta seksi tehdään piilossa. Seksi on ihmisille erilaista. Ridley viittaa tähän ilmiöön myös polygamian kohdalla. Sillä ei-haaremimallisia vapaan rakkauden kokeiluita on tehty. Kun tutkitaan hippikommuuneja joissa ihanteena on ollut vapaan rakkauden harrastaminen, kommuunit ovat usein käytännössä kaatuneet mustasukkaisuuskriiseihin. Toisaalta muutama niistä on luonut koheesiota kulttimaisella luonteella joissa on ollut de facto haaremirakenne. ;
Toisin sanoen talousvertaus tuo esiin riskin joka voisi toteutua mutta joka ei toteudu. Koska ihmiset eivät oikein taivu bonoboutopiassa elämiseen. Kenties olemme siihen väärä laji. Polyamoria vapaimmassa mallissa - kenties jonkinlaisella satunnaistamisella jossa suosiota voisi saavuttaa oleellisesti tuurilla eikä rahalla tai ulkonäöllä tai karismalla, eli ohittamalla yleinen haluttavuus jollain muulla - voisi olla lääketieteellisen ja teknologisesti ylivertaisen maailman utopia. Se voisi teoriassa toimia. Aivan kuten kommunismikin. Se voisi toimia kunhan sen soveltamisessa ei käytetä ihmisiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti