keskiviikko 9. joulukuuta 2015

Ajatuksia miekankäytöstä

Miekkakoulun joulujuhlissa leikin loppuillasta aavistuksenomaisessa humalassa harjoitusmiekoilla. Tässä yhteydessä tuli kokeiltua myös yhden käden miekkaa ja kupurakilpeä.

Huomasin, että aloittelijat pitävät kilpeä liian lähellä itseään eivätkä osaa tukea miekalla ja kilvellä toisiaan teräkontaktissa ja näin pitkällä miekalla oli hirvittävän helppoa voittaa. Kun pitkämiekka tarjoaa ulottuvuutta, voi etäisyyttä käyttää hyväkseen ja raivata itselleen reitti.

Mutta heti jos ihminen tietää että pientä kilpeä tulee pitää kaukana itsestä jotta se siirtää syrjään miekkaa niin että monia hyökkäyslinjoja sulkeutuu. Ja samalla tietää että kilvellä ja miekalla voi tukea toisiaan, tilanne oli heti hyvin toisenlainen. Ja sitten jos antaa ison viikinkikilven ja yhdenkäden miekan, on tätä vastaan taisteleminen pitkällämiekalla jotain joka vaatii sitä että yhden käden miekka "sidotaan" ja sen sijaan, että yritetään kiertää suojauksen ympäri, vastustaja saadaan jotenkin kaadettua. Joko suoraan painimalla tai ajamalla nurkkaan tai seinään ja painimalla sen jälkeen. (Mikä on paljon vaikeampaa kuin miltä se tässä kuulostaa.)

Syy tähän on tavallaan kiinnostava. Se liittyy hyvin pitkälti siihen miten pitkämiekka toimii.

Kun mietitään miten pitkäämiekkaa käytetään, on oma nyrkkisääntöni "don't get hit yourself" ja "hit the enemy". Tämä yleensä tarkoittaa sitä että vastustajan ase joko otetaan haltuun (block)  tai väistetään (avoidance). Näin syntyy ajatus jossa kaikki toiminnat ovat sekä defensiivisiä että offensiivisia. Jokainen isku on joko suora vastaisku, joka päättyy samalla hetkellä kun vastustaja saa iskunsa loppuun. Tai se on parry+riposte -tyylinen jossa torjunnalla ostetaan aikaa siihen että päästään nopeasti lyömään vastapuolta.

Ja pitkällä miekalla kaikessa on aina kysymys siitä että jokin linja on auki, hyvin auki. Kun miekka kulkee jotain hyökkäyslinjaa, se sulkee jotain reittejä. Se suunta mihin se on menossa on "suojan puolella". Ja se vastapuoli on sitten avautumassa. ; Näin ollen kaikki hyökkäykset ovat joko sitä että isku väistetään ja siirretään syrjään ja hyökätään avautuvalle linjalle. Tai se torjutaan sulkeutuvassa linjassa ennen kuin se sulkeutuu ja tällä raivataan tie sille että tämä avoimena pidetty linja on hyvä reitti lyödä.

Tämä on tietenkin "hyvin karkea esitys", mutta siinä on aika paljon. Sillä yhden käden miekka on aivan kuten pitkämiekka. Mutta se jättää toisen käden vapaaksi jollekin muulle. Ja jos tämän jälkeen mietitään mitä buckler, tai etenkin isompi kilpi, tekee, niin tilanne on tavallaan erilainen. Sillä kilvet sulkevat hyvin monia hyökkäyslinjoja. Näin ollen mahdolliset lähestymistavat ovat oleellisesti rajoitetumpia. Ei riitä että ajattelee pelkkää avautuvaa ja sulkeutuvaa linjaa.

Esimerkiksi kun lyö yhden käden miekalla, voi pienelläkin kilvellä suojella kättä sellaisella hyökkäyslinjalla joka olisi muuten väistämättä auki ja suositeltava "maali".

Tästä saadaan erikoinen paremmuusvertailu.

Jos mietitään taistelua jossa toisella on pelkkä yhdenkädenmiekka ja toisella pitkämiekka, on pitkällä miekalla etu. Pitkä kahva antaa käsiteltävyyttä ja nopeutta vähintään sen mitä pidempi ase muuten hidastaisi. Ja sillä on suurempi etäisyys. Kuitenkin pienempi miekka on hyvä siltä kannalta että sen kanssa voi käyttää muita aseita. Ja tämä on yleensä defensiivinen. Jopa silloin kun kilven tilalle otetaan tikari, on niitä ymmärrettävästi kutsuttu torjuntatikareiksi (parrying dagger). Sillä sen primaarinen tarkoitus on torjua tiettyjä linjoja käyttäviä hyökkäyksiä ja sitoa vastapuolen asetta jotta avautuviin linjoihin voidaan hyökätä sillä pääaseella. Ja sekundaarinen on se, että joskus, astumalla lähemmäs vaikka primaariaseella tehdyn torjunnan antaman tilan ja ajan avulla, voidaan lyödä.

Ja tässä yhdenkädenmiekka on itse asiassa vahvoilla. Isomman kilven kanssa jopa ällistyttävän ylivoimaisesti. (Se miten vaikeaa pitkällä miekalla on taistella kilpeä ja miekkaa vastaan on aivan käsittämättömän suuri.) Tätä kautta ei ole ihme miksi yhdenkädenmiekka ja kilpi olivat suosittuja. Ja miksi kilpiä käytettiin niin kauan.

Sen sijaan on tavallaan uusi ongelma. Miksi kukaan käyttäisi pitkää miekkaa kun kilpi, jopa kupurakilpi, on niin hyödyllinen. Syy tähän on se, että kilven kantaminen tehtiin vielä kätevämmäksi. Keksittiin kilpi joka suojaa lähes kaikista suunnista, toisin kuin suurimmatkaan levymäiset kilvet jotka suojasivat "korkeintaan puolet" kaikista mahdollisista suunnista. Lisäksi tätä superkilpeä ei tarvinnut kantaa käsissä. Tätä superkilpeä kutsuttiin haarniskaksi.

Jos sinulla on levypanssari, kilven käyttäminen ei tuota kovin merkittävää etua. Siksi onkin järkevää lisätä lyöntitehoa ja ulottuvuutta, etenkin kun siihen on näppärä keino joka ei hidasta tätä ratkaisua hirveästi. Siksi defensiiviseen aseeseen ei ole yhtä suurta tarvetta. Ei olekaan ihme että pitkämiekkamanuaalit ovatkin pitäneet sisällään myös panssaroitua taistelua vähintään osioina.
En tahtoisi kehua miten tietokonepelit tietävät. En halua esimerkiksi sen vuoksi että kahdenkädenaseita annetaan usein haarniskoimattomille barbaareille ja ritarit kuvataan sekä levyhaarniskassa että kilvessä. (Kun taas esimerkiksi ikoniset viikingit kulkivat kilven ja muiden aseiden kombinaation kanssa.) Sen sijaan kehun sitä että Zelda -pelisarjan Link on hyvin järkevä miekan ja kilven käyttäjä. Kulkee ympäriinsä vaatteissa. (Yleensä aluksi vihreissä, sittemmin sinisissä, punaisissa ja jopa violeteissa.)

Ei kommentteja: