Itsestäänselvyyksiä

Heikki Hilvo luokitteli monia asioita joita ateisti voi tehdä Suomessa. Hän kutsui niitä itsestäänselvyyksiksi. En voinut sanoa hänen listastaan muuta kuin että "söpöä". Söpöä siksi että Hilvo uskonee sanomaansa itse. Mutta lista on sitten kuitenkin aivan saatanan naïvi. Sellainen jota pitää ilmiselvänä lähinnä kristitty jolle yhteiskunnan de jure ja de facto ovat samoja asioita. Moni kristitty onkin Hilvun tapaan "viaton", eli totaalisen ignorantti, vihjeetön ja pihalla siitä mitä ateistina eläminen on. Kenties heidän kannattaisi ensin kokeilla muutama vuosi aktiivista ateismia ja palata asiaan sen jälkeen! Sillä on vaikeaa nähdä miten kukaan joka on ateismia kokeillut voisi uskoa riskittömään uskonnonvapauteen Suomessa. Hilvon argumentti on vahvimmillaan suhteellisena argumenttina. Ateisteilla todellakin menee muualla vielä huonommin kuin täällä. Mutta tämä ei tietysti tarkoita sitä että asiat menisivät hyvin. Tai siten kuin Hilvo niiden väittää menevän.

Kirjaimellista, liian kirjaimellista.

Hilvo -polo luulee että teologisesti korrekti taso riittää. Ja että elämänmeno on sitä mitä laki sanoo. Tosimaailmassa tilanne muistuttaa buddhalaisuutta ja toista maailmansotaa. Japanissa oltiin buddhalaisia, ja buddhalaiset eivät vahingoita eläviä olentoja. Joten katsoessaan heidän toimiaan sotarikosaiheessa ei voida kuin päätellä että ilmeisesti ihmiset eivät ole eläviä olentoja. Aivan samoin uutisissa törmää hyvin toistuvasti siihen miten länsimaiset kristilliset pastorit ehdottovat esimerkiksi ateistejen ja homojen tappamista.

Olen hieman yllättynyt siitä miten lujassa Hilvo on illuusioissaan. Kun nimittäin otetaan huomioon esimerkiksi Päivi Räsäsen taannoinen avautuminen omantunnon ja lain suhteesta. Tämä johti esimerkiksi mittaukseen jonka mukaan 28% suomalaisista on valmis rikkomaan lakia omantuntonsa puolesta. Ja tässä keskeisenä käsitteenä ei ole laki vaan provokaatio. Ja uskonnonvapauslaki on tässä aivan varmasti ensimmäisiä jossa joustetaan. Ja tässä kohden avainsanana on se, minkä taakse valtaosa ateistien vihaamisesta laitetaan. Avainsana on "liberalismi". Uskonnottomuus liitetään tiettyyn leiriin mielikuvissa. Ja tästä hyvänä esimerkkinä on homokulkueeseen tehty kaasutusisku. Se rikkoi montaa lakia ja oli pahoinpitely. Silti Suomesta löytyi ihmisiä joiden pääviesti oli korostaa mistä pitäisi puhua. Linjan aloitti itse Päivi Räsänen selittämällä että "Voiko Pride-kulkuetta vastaan tehdyn typerän hyökkäyksen tulkita myös vastareaktioksi poliittisen eliitin voimakkaalle arvoliberalistiselle kehitykselle?" Eli Räsänen ymmärsi tekijää korostetusti. Kysymys on selkeästi laajemmasta asiasta kuin homoista. Tätä korostaa Maaselän tilanteesta tekemä kolumni. Hän sai Keskisuomalaiseen, eli ihan yleiseen sanomalehteen, lausunnon jossa selitettiin pelisäännöt. Pelissä jossa on kaksi puolta "vähemmistö" ja "enemmistö". "Helsingin Pride-paraatiin tehdyn kaasuiskun jälkeen ollaan huolestuttu Suomen sivistysmaa-asemasta, imagosta ja brändistä. Myös Keskisuomalainen vaati pääkirjoituksessaan 6.7. puolueita tilille tapahtuneesta. Paremminkin tulisi kysyä mistä väkivalta kumpuaa ja mitkä syyt johtavat väkivaltaiseen käyttäytymiseen. Keskustelussa unohdetaan se, että Pride-paraati on myös provokaatio perinteisiä arvoja vastaan. Provosoimalla yleensä halutaan sitä, että eri näkemystä edustavat provosoituvat." Astrologi Tuija Uusitalon mukaan kaasuisku oli peräti hupaisa asia, komiikkaa. Ja homot terroristeja.

Ja tästä päästään siihen ateismiosuuteen. Ateismi ärsyttää monia ihan saatanasti. Mielipiteen ilmaisu provosoi äärimmäisen monia ja äärimmäisen vahvasti. Se nähdään aika usein osana "arvoliberalistista kehitystä". Ja näin ollen on merkittävää miten ero de jure ja de facto -tasojen välillä on. (Ero on toki myös maantieteellinen. Hilvo kontulalaisena tuskin on tutustunut esimerkiksi pohjanmaalla olevaan toimintaan. Suomessa on "raamattuvyöhyke" urbaanin ja ruraalin välillä. Ja ongelmat keskittyvät sinne missä on kristittyjen enemmistö.) Ateisteja voidaan sitten kaupungistuneemmillakin alueilla pitää "Takkiraudan" tapaan vapaamatkustajina. Henkilöinä jotka nauttivat uskonnon tuomista eettisistä hyödyistä tuomatta mitään tilalle. Samoin kun keskustellaan vaikka siitä että miksi ateistit ovat USA:ssa eniten vihattu ja vähiten luotettu vähemmistö, syynä on se että ateistit eivät ole luotettavia. Tämä voidaan sanoa aivan suoraan. Ateistit koetaan epäluotettavina ja ärsyttävinä.

Esimerkiksi kun mietimme miten suvivirsi on monissa paikoin "kansalaisuustesti", sen moottorina ei ole se, että julkisesti kaikki kristityt lähtisivät talikko kädessä ateistijahtiin. Sen sijaan se toimii siten että joukko kohisee ja valittaa ja loukkaantuu jostain ateistien toiminnasta. (Kuten julkisesti esilletulosta.) Ja tämä luo yleisen ilmapiirin. Siinä eläminen ei ehkä ole miellyttävää, mutta se ei ole rikollista. Ongelma onkin siinä että jos on vaikka pienessä pitäjässä se, että jos koulussa lauletaan "Suvivirsi", niin ihmiset seuraavat ympäristöä. Jos poistuu paikalta, jää mieleen. Jos ei laula, pistää helposti silmään. Ja sitten kun ollaan sopivassa humalatilassa, on tämä laulamattomuus tai poistuminen sitten se kauhea provokaatio. Ja näin sitten tulee turpaan. Lopputulos menee rikostilastoihin pahoinpitelynä eikä viharikoksena joka olisi asiaankuuluva tuomio. Tämän määrää on siksi vaikeaa myös arvioida. Mutta arvaisin että se on niin suuri että jos siitä voitaisiin tietää, niin hyvin moni hämmästyisi. Ja sitten jos tämän jälkeen toivoo että ei laulettaisi sitä laulua jonka vuoksi tulee joko rikkoa vakaumus tai saada turpaan, niin sitten sanotaan suoraan, että on ajamassa militantisti ateistivaltiota ja että pitäisi painua Pohjois-Koreaan. Itse asiassa kaikki yritykset muuttaa tilannetta vaativat ateistisen mielipiteen ilmaisua ja se taas johtaa tilanteen pahenemiseen. Sillä asia tulkitaan jotakuinkin niin että "kansanperinne on vaarassa - ja vieläpä Jouluna!"

Ateistien ilmaisunvapaus;

Hilvu esittää että jos on ateisti "sanoa sen julkisesti, ääneen ja myös levittää ajatuksiasi". Tässä on kuitenkin mielenkiintoisia seuraamuksia. Lain mukaan on mahdollista mutta käytännössä vastassa on monessa paikassa ja väärässä seurassa luvassa paljon vaikeuksia. Adressit.com keräsi kristityt ajamaan ateistilasten pakkokastamista. Ihmiset ovat myös ajaneet sellaista asiaa kuin pakkouskonnon ajaminen ateistien lapsille. Joka on itse asiassa käytännössä täysin turhaa sillä julkinen totuus on että uskonnonopetusasialla kikkaillaan aivan sikana. Pääasiassa toki säästösyin eikä uskonnonjunttaus mielessä. Mutta sekin kertoo miten vähän ateistejen vakaumuksesta välitetään kun tämänlaisesta voidaan säästää.

Mutta kenties vahviten asian saa esille vertailulla. Jos mietitään sitä että metroissa on viime aikoina ollut Herzogin mainoksia, sitä ennen muun muassa iso "Mahdollisuus Muutokseen" -kristillinen kampanja. Myös uskonnollisia kirjoja on mainostettu. Ne herättävät aivan eri mittakaavalla närkästystä kuin mitä "Jumalaa tuskin on" -bussikampanja herätti monissa huolestuneissa kansalaisissa. Asiasta tehtiin jopa kanteluita, joka kertoo siitä että vaikka ateistit todella saivat ilmaista mielipiteitään niin kiitos tästä ei kuulu kristityille. Jos heistä moni saisi päättää niin se olisi turpa kiinni. Samaa linjamaa puhuu myös pahamaineinen pornonvaihtokampanja. Nykyisin moni tietää "uusateisteista" lähinnä tämän. Kampanjaa paheksutaan. Mutta se mistä ei sitten koskaan puhuta on se, miten kampanjan järjestäjät saivat tappouhkauksia. Tämä ei ole kohinan ja paheksunnan arvoista. Ja silti ; Jos mielipiteenilmaisu on de jure laillista mutta saat de facto tappouhkauksia ei sinulla ole mitään sananvapautta. Ja vaikka suurin osa ei ole lähettänyt tappouhkausta, paheksunnan trendi on selvä. Pornonvaihtosokorassa ateistit, eivät tappouhkailijat, ovat vakavampi ja tärkeämpi asia. Joten selvästi mielipiteenilmaisu ei ole missään suhteessa samanarvoista.

Lisäksi on huomattava, että tosiasiassa ateistien sananvaltaa ei suinkaan ajeta. Hyvin moni "leppoisistakin" kyseenalaistaa sen miksi ylipäätään sanoa mitään. Ateistiblogit saavat usein sen tyyppisiä juttuja kuin "Miksi ihmeessä niin moni ateisti ja agnostikko niin monella kristilliselläkin foorumilla edelleenkin pyrkii käännyttämään uskovaisia... Ymmärrän kristittyjen missionaarisuuden, mutta mikä potkii näitä muita eteenpäin." Ja tämä on sitä leppoisista leppoisinta linjaa. Pauli Ojala on itse asiassa tullut tunnetuksi siitä miten hän utelee ateisteilta sitä että miten nämä motivoituvat ylipäätään puhumaan. Että jos on ateisti niin sitten pitäisi olla hiljaa. Itse olen saanut evoluutioteoriaa koskevasta sivustostani esimerkiksi sen tyylisiä lausuntoja että "Miksi kerron asioista vaikka joku voi menettää uskonsa?" Kirjeissä on yleensä ollut "mielipiteenvapautta" sen tyylisessä sävyssä että "Mikset ole hiljaa vaikka itse evoon uskotkin?" Näissä takana ei toki ole väkivallan uhkaa. Mutta niiden perussävy on sama. Ateistin mielipiteenvapaus pitää kuin erikseen perustella. On ikään kuin lupa olla mieltä kunhan on hiljaa. Mistä päästäänkin listan seuraavaan kohtaan.

Ateistien ei-ilmaisunmahdollisuus

Hilvo sanoo suoraan että "tai voit pitää sen täysin omana tietonasi". Tämä on kenties suurinta fuulaa ikinä. Tosiasiassa vakaumusta udellaan hyvinkin tiiviisti ja tiukasti ja usein. Itse asiassa on varsin tavallista törmätä siihen että uskonasiat ovat niin yleisinhimillisiä että jokaisella on velvollisuus ilmaista vakaumuksensa. Nämä puheet ovat hyvin yleisiä. Ja niitä löytyy aivan valtavirran edustajiltakin. (Esimerkiksi maltillisen "Oljenkortta veistämäsä" -blogin uumenissa kirjoittaja on esittänyt sen suuntaisia lausuntoja.) Homo religiosus -ihmiskuva on tässä hyvin usein leimallisena. Tämä on toki tungettelua ja maanittelua. Jossa kantaaottamattomuus tulkitaan pahimmalla mahdollisella tavalla (mitä se sitten sattuu olemaankin). Teknisesti tämä siis ei ole pakottamista vaan vain hyvin lähellä sitä.

Ja tämä palautuu siihen suvivirteen ja tappouhkailuun. On vaikeaa olla ilmaisematta vakaumusta, jos siitä tehdään yhteisrituaali josta poistuminen tai osallistuminen ovat näkyviä tekoja. On selvää että ateisti voi olla ilmailsematta vakaumusta. Mutta tämä vaatii sitten väkisin omantunnon vastaisen teon tekemiseen. Tässä kohden asiat ovat kuitenkin paremmin kuin tuon sananvapauden ilmaisun kohdalla.

Uhkailu.

"sinua ei pakoteta puukko kurkulla mihinkään uskoon" Tämä on sitten se todella omituinen puoli. Ensinnäkin Hilvo on itse toistuvasti valittanut ateistien uskontosensuurista. Ja tässä hän ei ole asettanut mitään tämänlaista puukkokriteeriä. Tämä herättää ihmetystä, ja muistuttaakin siitä miten eri ehdoin kristinusko on militanttia verrattuna siihen milloin ateismi on militanttia.

Ja lisäksi, kuten blogissani olen toistuvasti esiintuonut, korostuu se että puukkokysymyskin on itse asiassa hyvin hyvin hyvin erikoinen. Jos tappouhkailu lasketaan puukoksi niin se on suorastaan standardi. Eli Hilvon lausuma on epätosi. Kristityt kohkaavat internetissä varsin mielenkiintoisesti. Ja tosiasiassa ateistit pääsevät osalliseksi muunlaisistakin ilmiöistä jotka liittyvät kristinuskoon. Jos esimerkiksi tarkastellaan tapausta jossa Leo Mellerin toimia kritisoinut Juntunen kohtasi vaikeuksia, puhutaan yleisemmästä ilmiöstä kuin pelkästä ateismista. Jokainen uskonnollisten vallankäyttäjien kriitikko saattaa törmätä tilanteeseen jossa uskonherrojen rikokset valkopestään julkisessa mielipiteessä "Kannattajilleen Meller sai käännettyä rikossyytteet vainoksi Raamattujen salakuljettamisesta. Mutta eihän Suomen laki ole milloinkaan pitänyt Raamattujen kuljettamista rikoksena, Juntunen sanoo." ja sen jälkeen on aika rangaista. "Ja minullahan on uhrien kertomukset. Olen kuunnellut ihmisiä, joita on uhkailtu ja huijattu seksuaaliseen kanssakäymiseen ja seurusteluun.
Eräänä päivänä Juntunen huomasi, että hänen autonsa renkaat oli puhkottu. Ensimmäinen ja vielä toinenkin kerta menisi yleisen ilkivallan piikkiin, mutta viisitoista kertaa on Juntusenkin mielestä liikaa. - Tekijöitä ei ole saatu kiinni. En osaa yhdistää tätä muuhun kuin taisteluuni hengellistä väkivaltaa vastaan." Tämä koskee tietysti vahvasti ateisteja, koska ateistit ovat yleensä ottaen kritisoimassa uskonasioita. Muutakin provosoitumista voi olla edessöä. Onhan Suomessa esimerkiksi pahastunut Helluntailaisnuori yrittänyt polttaa City -lehden toimituksen.

Mutta haluan tietenkin todeta että minua ei ole uhattu puukolla. Minua on sen sijaan esimerkiksi uhattu abstraktisti kotiin kannetulla kirjeellä. Ja siinä on abstraktisti uhattu hengenlähdöllä. Mikä on sääli koska jos yrittää uhata minua puukolla, se on helposti käsitettävää. Ja sanotaan näin että se olisi myös taitosettini huomioiden kohtuullisen tehoton, tyhmä ja henkilölle itselleen riskaabeli strategia. Oli helpompaa uhata anonyyminä jolloin uhkassa oli enemmän arvailun varaa. Joten itse asiassa mielenterveydelleni olisi kenties parempaa jos minua todella olisi uhkailtu puukolla sen sijaan mitä nyt on jo tehty.

Mutta Hilvo ei tietysti laske tämänlaisia miksikään. Jonka vuoksi hän itsekin varmasti häpeissään vaikenee siitä miten ateistit yrittävät sensuroida uskontoa niin kauan kuin häntä itseään ei ole uhkailtu puukolla. Mutta tottakai hän on itkemässä "uskontoallergiasta" ja siitä miten joku sanoo silla ikävästi ja kuinka tämä on uskonnon sensuroimista. Sillä voi kristityn vittu vainottu kyynel. Sillä hänhän tietää ilmiselvyytenä että "sinua ei vainota, painosteta eikä alisteta ateismisi takia". Hän on teknisesti oikeassa. Sillä ateisteja painostetaan ja alistetaan heidän harhaoppisuutensa vuoksi. Samasta syystä kuin kristitty naispappi Pirkko Lehtiö sai tappouhkauksia. Hilvon blogauksiaan lukien taas voisi saada kuvan että kristityt olisivat jotenkin saarrettuja. Mutta puukkoa ei aseteta tällöin kriteeriattribuutteihin. (Uskon että kyseessä on jo tarkkaanvalittu kaksoisstandardi, jokin ketunhäntä tässä on pakko olla kainalossa.) Ja tämä kohta sitten kaiken kaikkiaan ampuukin alas listan loppupuolelta pari kohtaa "voit myös vapaasti sanoa mielipiteesi uskovaisista - ja todellakin, sinulla on siihen oikeus!" Kenties tämä on teknisesti totta. Mutta sen noudattamisesta on edessä sen verran runsaasti vaikeuksia että en suosittele. Jopa tämä minun blogini pitäminen on helvetin huono peliliike joka vihjaa tietystä tilannetajuttomuudesta. Odotettavissa tästä ei ole kuin paskaa.

Seurakuntaan kuuluminen

"voit silti halutessasi kuulua kirkkoon tai synagoogaan" Tämä itse asiassa pitää paikkaansa. Itse asiassa näyttää että tämä olisi jopa miltei jonkinlainen velvollisuus. Sillä jos ei kuulu kirkkoon joutuu ottamaan kantaa repertuaariin vasta-argumentteja. Mukaanlukien kirkon humanitaarinen hyvä työ. Joten kyllä. Ateisti saa maksaa prosentin rahaa järjestölle jonka johdossa esimerkiksi viidesläisillä on yliedustus ja joiden näkökannat ovat hyvin samanlaisia kuin Päivi Räsäsen kannat jotka eivät edusta kirkon virallista kantaa (de jure) mutta jotka ovat isossa osassa kirkon sisäistä päätöksentekoa, rahankäyttöä ja muuta hallintaa (de facto). Tästä pitäisi tulla sitten hyvä fiilis?

Yhteisö.

"olet arvostettu yhteisön jäsen" Väittäisin että suurissa linjoissa tämä on täysin epätotta. Ateisteja ei arvosteta. Ellei arvostukseksi lasketa sitä että heitä ei tapeta ja silvota ja heitetä katuojaan. (Paitsi uhkauksissa.) Pienissä linjoissa tämä tietysti riippuu yhteisöstä. Ja esimerkiksi etelä-suomessa asiat ovat melko hyvin. Toki esimerkiksi omaa mieltäni on pahoittanut se, miten ensimmäiseen työpaikkaani joku arvon riemu-uskovainen otti yhteyttä varmistaakseen että palkanneet tietävät mitä olen. Johtajan välinpitämättömyys ja huvittuneisuus tästä asiasta on toki lohduttanut tämän edestä. Häiritsevää on toki tiedostaa se, että asia on yleistä. Esimerkiksi internetajattelijaksi luokiteltavissa oleva TJT on ottanut yhteyttä erinäköisten ihmisten työpaikoille ja häiriköinyt. Ateistien ja uskonnottomien työnsaannin kannalta on tämä mielessä pitäen jännittävää miettiä sitten vaikka erilaisia lestadiolaisalueita.

On hyvin vaikeaa uskoa että siellä ei palkattaisi uskontovereita. Työpaikan saaminen "jos ateismi ei haittaa niin kristinusko on kuitenkin aina bonus" -hengessä on melkolailla standardi. Kuuluuhan näillä alueilla myös televisioantennit kätkeä. Päin vastoin. Jos olet ateisti ja sanot sen ääneen olet "militantti". Sinua arvosteaan ateismista huolimatta ja halveksutaan siltikin tästä piirteestä. Ateismi yksinkertaisesti ärsyttää hyvin hyvin monia.

Eikä ihme. Onhan nämä asenteet nähtävissä jo koulussa. Lestadiolaisilla alueilla on tavallista että vääräuskoisten kanssa ei leikitä. Ja ateisti saa kuulla että hänellä ei ole nimeäkään koska häntä ei ole kastettu. Virallisesti lestadiolaiset eivät myönnä tämänlaisia arvoja kannattavansa. Mutta lapset kuitenkin noudattavat niitä. Sosiaalinen eristys toimii. Se ei toki ole laitonta. Mutta jos aiheena on kunnioitus on syytä huomata että kunnioituksen puutekaan ei ole laitonta. Kunnioituksen puuttuminen on kuitenkin epäkunnioitusta.

Ikonoklasmi

Tässä kohden on kuitenkin otettava esille se, että Hilvo on oikeassa listan kahdessa kohdassa. Ne eivät ole kenties kaikille ilmiselvyyksiä vaan nimenomaan olen aivan itse koetellut asiaa korkeimman omakätisesti ja olen itse niistä vakuuttunut. "Voit tehdä mistä tahansa jumalasta pilakuvan ja sinua suojellaan - voit polttaa Raamatun ja Tooran ilman pelkoa". Olen nimittäin todellakin tehnyt epäkohteliaan Raamatunpolttokokeen. Tekoa paheksuttiin, kuten varmaan kuuluukin. Toki tässä on hyvä huomata että minua suojelee poliisi eikä kristittyjen yhteisö. Tässä ero on melkoisen suuri. Itse asiassa väitän että jos poltan Raamatun, niin kristityt eivät polttaisi minua vaan ymmärtäisivät pride provokaation hengessä sitä joka minulle sitten tekisi sitä mitä sattuisikaan tekemään.

Loppukaneetti

Suoraselkäisten fundamentalistien toimintatavoista on syytä ottaa oppia. He ovat tarmokkaasti korostaneet sitä miten uskonto on etiikan ydin. Käytännössä he opettavat miten on asiallista toimia ateisteja ja ketä tahansa muuta kohtaan, jos sen perustana on vilpitön usko ja vakaumus. Lisäbonuksena on se, että Hilvon kaltaiset uskovaiset usein korostavat miten he ovat reiluja ateisteille. Ja fundamentalistit ovat samaa mieltä. Että hekin kohtelevat muita täysin asiallisesti. Ateistit sen sijaan ovat militantteja ja uhkaavat länsimaista tulevaisuutta tuhoamalla länsimaisen kulttuurin perustan, Suvivirren ja ajamalla ranskan vallankumouksen giljotiineja. Julkisessa maailmassa puhutaan yhdenvertaisuudesta, mutta käytännössä tämä on korvattu jollain aivan erinäköisellä asialla. Tarjolla on lähinnä laimeita lohdutuspalkintoja, kuten lupa maksaa kansankirkolle prosentti tuloista - Joka on kenties säälittävin kompensaatio ikinä.

Joskus tekisi mieli ottaa oppia kristityistä. Mutta jos kristittyjä kohtelisi "yhtä mulkkuisasti" joutuisi valitettavasti kuulemaan aika vahvaa kritiikkiä siitä miten tämänlainen käytös olisi militanttia. Ja mikä pelottavinta ; Jos sitä toimisi juuri näin, niin siinä tapauksessa syytökset militanttiudesta pitäisivät täysin paikkaansa!