sunnuntai 24. elokuuta 2014

Kilpimuuri ja miekan muoto

Viikinkien miekkoja katsellessa voi huomata, että niissä on periaatteessa hyvin tutunomainen muoto. Niissä on väisti ja pommeli ja suora terä. Myöhemmin miekoissa on kuitenkin huomattavasti suurempi väisti, kun taas pommeli on usein pienempi kuin viikingeillä.

Tähän voi tietysti olla moniakin syitä. Mutta yksi on sellainen, että sen voi oikeastaan huomata vasta jos on jossain vaiheessa viikinkien kilpimuurissa. Viikinkien kilpihän on sen mallinen, että pyöreässä kilvessä on keskellä metallinen osa, ja sen takana on kahva josta pidetään kiinni. Kilpeä ei siis ole sidottu käsivarteen kiinteästi. Tämän johdosta tätä kilpeä on helppo käyttää melko kaukana itsestä ja sillä on hyvä siirtää linjoja auki ja kiinni eri puolilta. Mutta toisaalta se tekee siitä myös sellaisen, että se on periaatteessa mahdollista lyödä toiselle puolelle.

Viikinkien kilpimuurissa toki miehet tukevat toisiaan. Joukko on tässä kohden hyvin vahva. Mutta tästä huolimatta tai oikeastaan sen vuoksi on helposti tilanteita joissa kilpeä yritetään iskeä pois tukevasta muodostelmasta. Ja näin saadaan tilaa läpimenoon. Ja tässä vaiheessa on käytännöllistä että viikinkimiekkojen väistit ovat melko lyhyitä ja samankokoisia kuin pommel. Itse asiassa jos väisti on oikein paksu ja päästä tasainen, aina parempi.

Nimittäin jos väistin "kärjen" (joka viikinkimiekoissa on usein kohtuu littana eikä mikään piikki) ja pommelin reunan painaa oman kilven sisäpintaan, voi omaa kilpeä hyvinkin työntää tukevastikin. Siitä ei mene oikein mikään läpi. Kokonaisuus on hyvinkin tukeva. Joten on ihan mahdollista että väistit ovat olleet lyhyitä osittain tämän seikan vuoksi.

Ilman kilpimuuria ja sen tapaisia pitkä väisti on luonnollisesti hyödyllinen. Ja tämä on siitä kiinnostava asia nostaa esiin, että esimerkiksi miekkailumanuaalien kannalta on ikävää että kilvistä on melko vähän materiaalia. Ihan sen takia että kun kirjoja alettiin kirjoittamaan, oltiin ikään kuin menty jo ihan erilaiseen aseteknologiaan. Viikinkien taistelutyylien rekonstruointi onkin haasteellisempaa kuin keskiajan ritareiden, ihan sen takia että saagat antavat epämääräisempiä vihjeitä. (Toki ruumiiden vammojen tilastollinen jakauma ja erilaiset käytettyjen aseiden muodot antavat vihjeitä. Mutta nämä samat vihjeet ovat kyllä keskiaikaisenkin kamppailytyylin rekonstruoinnin kannalta tarjolla. Kirjallinen aineisto hyödyttää tässä todella paljon. Vähentää arvailua.)

Ei kommentteja: