Kun viimeksi kävin jumalanpalveluksesta, jo käsiohjelmasta näki mistä on kysymys. Marginaaliin painetut nuolet kertoivat milloin noustaan seisomaan ja milloin mennään istumaan. Tämänlainen seisomaan-istumaan -kulttuuri tuntuu hartauselämää syvästi häiritsevältä ja muutenkin omituiselta. Rituaalilla on tuskin edes vahvaa teologista pohjaa. Se ei vertaudu Mekkaan päin rukoiluun.
Tältä osin minulla onkin kiitettävä ehdotus joka parantaisi seurakuntaelämää huomattavasti. Ollakseen kunnon liikuntaa tarvitaan enemmän toistoja. Lisäksi suosittelisin että liikkeet korvattaisiin vaikka jalkakyykyillä. Suosittelisin kuitenkin ennen kaikkea punnertamista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti