tiistai 19. elokuuta 2014

"Uskontoallergia", eli miten erimielisyys tai kiinnostumattomuus määritetään täyssensuuriksi


Asun Keravalla jossa on useita pieniä aktiivisia ns. hihhulihtavia seurakuntia. Niiden olemassaolo ei minua haittaa. Ei, vaikka asunkin sen verran lähellä IRR -TV -kanavan tiloja, että voin soveltaa "Myrkky" -lehden muistutusta. Kun heiltä kysyttiin yhteystyötoiminnasta "MAD -magazinen" kanssa he kommentoivat että toimivat maantieteellisesti aivan limittäin. Että riittävän isolla pommilla olisi mahdollista päästä kahdesta inhottavasta tahosta eroon.

Tämä tarkoittaa sitä että joudun kohtuullisen usein kuulemaan Totuudesta. Tai tavallaan en. Sillä eihän Totuudesta julisteta. Jos menee Helsingin Rautatientorille kyselemään ihmisiltä että ovatko he kuulleet lepomassasta, tai kitkakertoimen määrittämisestä tieteellisellä menetelmällä, kysyjää pidetään vähintään hulluna. Sillä totuudet eivät ole keskustelunaiheita tai jotain josta julistetaan. Mielenkiintoista on toki se, että totuuksia ei julisteta vaikka harva oikeasti tuntee ja osaa niitä, kun taas kristinuskon dogmat ovat ihmisille valitettavankin hyvin tunnettuja ja muistettuja. Osaaminen on ihan ero tasolla teologiassa tai vaikka populaatiogenetiikassa. Ihminen osaa kymmenestä käskystä ainakin kolme neljä ihan spontaanisti. Mutta menepä ihmisiltä kysymään Kimuran neutraaliteorian kaavastoja, niin eivät ihmiset osaa niistä yhtä ainutta. Kimuran kaavoista olisi siis opettavaisempaa kertoa ja valistaa. Mutta ei minua ties mitkä harekristusjulistajat haittaa. Omaa aikaansa he lähinnä tuhlaavat. He ajattelevat Kimuran kaavoista vain että "ei ne ole Totuutta vaan Faktoja". Ja jatkavat pamfletinjakoa. Eikä siinä mitään. Minulla on jalat jotka tarvittaessa kantavat pois. Ja jos toinen tulee eteen väkisin estämään tätä mitä mainiointa prosessia niin myös potkivat heidät pois tieltä ennen kuin kantavat minut arvokkaasti pois paikalta.

Toki joskus minua myös häiritsee. Esimerkiksi tänään olin puolisoni kanssa menossa töiden jälkeen kauppaan. Menimme ihan omiamme. Kun eräs Herran Haltuunottama päätti asematunnelissa kommentoida meille siitä että miten "Herra tuntuu koko kehossa, Hallelujaa." En malttanut olla kohteliaasti ja tyynesti kysymättä, että "Myös kyrvässä? Eikö se ole aika homoa?" Jatkoimme matkaamme, ja puolisoani huvitti ja hävetti. (Hän on kyllä tottunut. Mutta ei kovin ylpeä.)

Joku voisi sanoa, että tämä on "uskontoallergiaa".

Ainakin Heikki Hilvo todennäköisesti ajattelisi niin. Hän on pahoittanut mielensä siitä mitä hänelle sanotaan "Ei Jumalaa näille sivuille. Jumala pysyköön Taivaassaan. Tai kirkossaan. Jumalasta puhuminen ei ole salonkikelpoista yhteiskunnallisilla forumeilla. Jumala-taruista on päästävä eroon. Jumala on keskiaikainen ufo." Sanomana hänellä on se, että uskonto olisi kuitenkin arvokasta ja että se sopii julkiseen keskusteluun. "Mielestäni Jumala on edelleen kiinnostunut ihmisten ja maailman hyvinvoinnista. Usko Jumalaan ei ole eskapistista pakenemista tuonpuoleisen paratiisin iloihin, vaan Jumalan hyvyyden tuomista läsnäolevaksi tässä ja tänään." Ja hän puhuu siitä millaista on täysateistisessa yhteiskunnassa jossa Jumala on täyssensuroitu. "En lähde saarnaamaan, älä pelkää. Kysäisenpä vain pari kysymystä. Millaista olisi elää täysin ateistisessa yhteiskunnassa? (Kuka muistaa Maon Kiinan?) Millaista olisi elää yhden uskonnollisen totuuden yhteisössä? (Halukkaita kokeilijoita uuteen kalifaattiin?)"

Kuitenkin hän näyttää puhuvan ihan muusta asiasta. Hän ei nimittäin demonstroi sitä että ateistit ajaisivat täyssensuuria. Vaan siitä miten ateistit reagoivat. "Uskonnosta puhuminen julkisesti koetaan kiusalliseksi, jopa ärsyttäväksi. Uskontoallergisessa Suomessa Jumalan ja uskonnnon mainitseminen saa helposti aikaan henkistä ihottumaa. Ns.maallisessa blogiviidakossa aiheen sivuaminenkin herättää kielteisiä reaktioita." Joka tarkoittaa sitä että Hilvo ei tosiasiassa olekaan pahastumassa uskontosensuurista vaan siitä että jollakulla on ärsyttävä ja loukkaava mielipide. Tässä mielessä hän on siis itse asiassa kieltämässä näitä mielipiteitä. Hilvo siis tulee sanomaan että tietyt tavat kokea asiat ovat kiellettyjä ja karseita. Tämä korostuu esimerkissä. Jos joku esittää mielipiteenä että Jumala ei ole hänelle tärkeä tai relevantti ja että hän pitää sitä UFO:na, niin se on mielipide Jumalasta.

Ja Hilvon tulee ymmärtää että jos herättää keskustelua vapaassa yhteiskunnassa, niin pitää ymmärtää juuri se että vastaukset voivat olla ärsyttäviä. Hilvo ei näytä ymmärtävän sitä että uusateismi ei ole valloitusateismia vaan sekularismia, jossa uskonto on vähän kuten seksi. ; Ja tässä kohden esimerkiksi meille tänään Keravalla julistanut toimii hyvänä esimerkkinä. Monesti kikkeliasioita pidetään noloina, mutta minä tietysti vain esitin mielipiteeni jota täydensin kysymyksellä joka on käsiteanalyyttisesti aivan validi. Julistaja itse esittää asioita jotka minun silmissäni ovat äärimmäisen henkilökohtaisia ja vielä nolompia. Ja siksi julistajalla ei ollut mitään syytä pahastua. ; Oikeastaan päin vastoin. Hänen pitäisi olla ilahtunut siitä että minä oikeasti tarjosin hänelle hienon tilaisuuden tarkentaa näkemyksiäni teologiasta. Sillä jos puhutaan uskon kehollisuudesta on selvää että on määriteltävä keho ja tuntemukset. Seksuaalisuuskysymys voi olla aivan pelkkää dogmatiikkaa. On tavallista että joitain asioita vältetään siksi että ne nyt rikkoisivat jotain tärkeää asiaa. Esimerkiksi jos jokin teko oikeasti olisi homoilua, niin aivan moni vakavahenkinen hyvä kristitty tietysti välttelisi sitä pelkästään tämän seikan vuoksi.

Mutta valtaosa uskonnottomiin loukkaantumisesta onkin se, että uskonnoton:
1: Ei ole kiinnostunut, eikä koe itseään holhottavaksi ja jotenkin tilivelvolliseksi jollekin ventovieraalle tungettelijalle. Jos joku kysyy minulta henkilökohtaista vakaumustani, muistutan että jo aivan uskonnonvapauslakikin sanoo omia asioitaan tästä. Samoin kuin vakaumuksen vapaus. Negatiiviseen uskonnonvapauteen sisältyy myös oikeus olla ilmaisematta vakaumustaan millään tavalla, ei välillisestikään käyttäytymisellään. Minulla on oikeus sanoa "mitä vittua se sinulle kuuluu?" Suomessa on toki ollut liikkeellä ajatusta, että ihminen olisi homo religiosus jonka jonkinlaisena velvollisuutena olisi vähintään tutustua ja ottaa kantaa uskonasioihin. Mikä on toki jo ensivilkaisulta äärimmäisen omituista, koska esimerkiksi jääkiekosta tätä velvollisuutta ei ole. Ja siitä saa olla olematta kiinnostunut ja olla erimielinen ilman mitään erityistä. Uskonto on jotenkin erityisasemassa, joka on röyhkeää. Mutta jos todella esittää että olisi erityisen vakavastiotettavaa että jokaisella olisi velvollisuus ilmaista mielipiteensä uskonnosta, niin vaikka olisi kuinka filosofisesti perustellut asian itselleen, on tässä vaatimassa laittomia asioita eli on rikollinen tai rikokseen kannustava.
2: Esittää provokatiivisia, harhaoppisia tai muuten vääriä mielipiteitä. Jeesuksen vertaaminen Joulupukkiin tai UFOon tai vastaavaan voi tuntua herjaavalta. Monesti kristittyä varmasti häiritsee se, miten teologiassa on eritelty Jumala erikseen. Että Jumala on transsendentti kun pääsiäispupu ja Lord Kimbote ovat immanentteja. Mutta heitä on kenties hyvä muistuttaa siitä, että teologian taso ei ole mikään jarru sille mitä mielipiteitä saa olla ja ei saa olla. Ja korostan tätä siksi, että minulla pääsyy kieltäytymisistä erilaisiin teologisiin kysymyksiin on se, että julistajilla ei ole minulle mitään annettavaa. Blogiini laajemmin tutustuvat voivat huomata että he eivät kykene siihen teologisen keskustelun tasoon joka kiinnostaisi itseään. En siis hylkää heitä pääasiassa siksi että heillä on mielestäni vastenmielinen ja asenteellisesti kammottavassa muodossa ilmenevä vakaumus (joka on kyllä totta ja painaa jonkin verran) vaan siksi että heidän mielipiteensä nyt vain on yksinkertaisesti niin paskasti reflektoitua että hävettää heidän puolestaan. ; Hilvon nyt vain tulee ymmärtää että ateisteilla on ärsyttäviä ja teologisesti pinnallisia mielipiteitä jotka ovat tämän lisäksi ärsyttäviä. Mutta hänhän onkin sitten toisaalta itse ajamassa sitä että uskonnosta pitäisi saada puhua vaikka se ärsyttää monia. Näin se vain menee. Asiat ärsyttävät ja rajoja haetaan.
3: Tai osallistuu keskusteluun muuten siten että antaa toisen esimerkiksi käyttää uskonnollista retoriikkaa arvokeskustelussa ja sanoo sitten että olisi mukava kuulla sellaisia argumentteja jotka oman itsen ja oman viiteryhmän mielipiteenmuodostuksessa painaisivat vaikka kilinvitun verran. (Tieteellinen objektiivinen merkitysmittari.) Eli uskonnolliselle puheelle ei anneta automaattisesti myös valtaa ja kunniaa erivakaumuksellisten mielissä.

Ja nämä tasot ovat muuta kuin uskonnon täyssensuuria. Itse asiassa Hilvon keskustelussa onkin uskonnoissa yleinen strategia jossa oletetaan että ateismi ja kaikki kieltäytyminen nähdään vain uskonnon täyssensuurinäkökulmasta. Valitettavasti tämän seuraus on se, että sitten kaikki uskonnottomuuden mielenilmausoikeus katoaa, koska se on "sensurismia" joka halutaan juuri kieltää, koska sellaisen "paikka ei ole demokratia". Hilvo puhuu ateistivaltioista, mutta pahastuu siitä että ateisti sanoo ikäviä mielipiteitä ääneen ja paheksuu uskontoa ja esittää uskontovastaista puhetta jota vuodetaan vaikka oman blogin kommentteihin. (Jotka ovat eräänlaisia ihmisten olohuoneita. Ei niihin kannata tulla miten vaan lattioille kuseksimaan ja odottamaan sitten jotain päähäntaputtelua.)

Ja sen jälkeen ei tarvitse hakea yhden ideologian valtiomallia mistään kalifaatista. Koska se löytyy ihan täältä kotosuomesta. Ja rehellisesti sanoen se on yllättävän lähellä totuutta. On uskomatonta miten paljon vihaa ja vastustusta ja muuta vastaavaa kusipäisyyttä saakaan vain ilmaisemalla julkisesti olevansa uskonnoton. Vaikkapa vain sen vuoksi että kerran pari lipsahtaa kun joku suoraan kysyy. Jos vaikka ei halua innostua jostain yhteistapaamisesta tai yhteisrituaalista, kun on niitä tullut kuitenkin ihan riittämiin tullut tehtyä muutaman elämänajan edestä kiitos vaan.

Toki voisin muistuttaa siitä miten Hilvo on vaan niin söpö. Sellaisella tasolla joka sopii vauvoille mutta ei aikuisille vakavasti otettaville miehille.

Hän korostaa mitä kristinusko on parhaimmillaan. "Kristittyjen retoriikka Jumalasta parhaimmillaan ei ole jeesustelevaa hypetystä, eikä edes moralisoivaa legalismia, vaan ihmisarvoa ja -elämää sekä ihmisen vapautta kunnioittavaa kannanottoa, joka sopiii myös yhteiskunnalliseen ja poliittiseen keskusteluun." Tässä hänen tulisi tiedostaa miten näitä keskusteluja käydään.

Ensimmäinen asia on se, että moni keskustelijoista on oikeasti pahempaa kuin Hilvon mainitsema. Se muodostuu tämänlaatuisesta. Ja sitten jos esittää uskonnottomia mielipiteitä, saattaa kohdata pilkkaa. Esimerkiksi "Kirkko ja Kaupunki" -lehteen palkattu Ranta on tuoreessa kuvassaan vinoillut ja varsin banaalisti latistanut Syksy Räsästä siksi että tällä on vääriä mielipiteitä julkisessa keskustelussa. Kun uskova kertoo pyhistä kokemuksista kaukoputken ääressä niin niille pitäisi huulet hoomoilasena vääntää kunnioitusta ja ihailua. Mutta uskonnoton kohtaa toistuvasti tätä. Ja joskus sitä ei voi muuta kuin miettiä että miten pitkälle pitkävihaisuus ja uskonnottomuusallergia kulkee. Ainakin "Opettaja" -lehden palstoille.) On ihan oikeasti ymmärrettävää kieltäytyä keskustelusta jos siitä on tuonlaatuisia seurauksia. Ja on ihan oikeasti ymmärrettävää kieltäytyä keskustelusta jos kristinusko on esimerkiksi ollut nuoruudesta lähtien

Hilvo tietysti pahastuu. Hän kun itse tietää itsensä ja tulkitsee että hän on asiallinen hyvä kristitty. Mutta hän ei huomioi sitä että kun hän keskustelee toisen ihmisen kanssa, niin toinen ihminen aloittaa keskustelun melko lailla informaatiotyhjiössä. Sitä ei oikeasti tiedä mitä on vastassa. Ja potentiaalissa on sitten kaikenlaista josta valita. Ja Hilvo on tässä ottamassa riskiä ateistin puolesta. Itse en vaatisi ketään asettamaan itseään riskiin kysymyksessä jossa oma perse ei ole tulilinjalla. Mutta Hilvolle asia on ilmiselvyys. Ateistin tulee uhrata henkensä ja terveytensä uskovaisten kanssa keskustelun alttarille. Koska se nyt on asiallista "politiikantekoa" ja muuta kanssakäymistä.

Potentiaali ja riskit ovat valtavia. (Oma tapani on epäillä kaikista ensin pahinta ja sitten kaikki muu ansaitaan. Vaikka sillä että ei olla mulkkuja.) Ja Hilvo ei tietämäni mukaan ole pelastanut ainuttakaan ateistia uskonnolliselta väkivallalta, joten hän ei ole sankaroimassa ja parantamassa asiaa. Pikemminkin pahentamassa ongelmaa lietsomalla totaalisensuuriparanoijaa. Siinä on vaikeaa teeskennellä tasapuolista ja reilua. Siinä vähän kuin syödään se sanoma että kristityt olisivat ylipäätään edes Hilvon tapauksessa mitenkään ystävällisiä. (Monet ovat, mutta tuo teksti on logiikaltaan sen verran rikkinäistä että siitä on pakko vetää johtopäätöksiä siitä että Hilvo kannattaa ateistien tunnereaktiot ja niihin liittyvät loukkaavat kommentit tyystin. Jos Hilvo ei ole niin tarkoittanut, niin sitten täytyy kyseenalaistaa rationaalinen kristitty, koska tuo sieltä tekstin rakenteista kuitenkin pomppaa. Ja teksti ei ole kovin pitkä.)

Toki olen yksimielinen yhdestä asiasta. "Aion siis vastakin blogeissani ottaa tämän huomioon, suostumatta kuitenkaan miekkalähetykseen." Miekkalähetystä eivät kristityt harrasta. (Ja vaikka Hilvo sellaista haluaisikin, mitä en toki usko, se ei muuttaisi mitään sillä eihän hän tiettävästi edes osaa lyödä. On helppoa olla eettinen väkivaltarintamalla jos ei oikein ole kompetenssia tehdä mitään.) Sillä kristillinen väkivalta on leimallisesti tappouhkailua, josta puuttuu rohkeus tarttua sanoista tekoihin. (Eli siis vähän kuin ISIS -tyylinen islam-väkivalta+epärehellisyys+pelkuruus.) Halua miekkalähetykseen olisi ilmeisen runsaastikin, rohkeutta sen tekemiseen sitten vain puuttuu.

Miekkalähetys olisikin sitten toki jotain jossa voisi olla jotain itselleni aidosti kiinnostavaa. Se loisi kontekstin jossa minä saisin ainutlaatuisen tilaisuuden toteuttaa miellyttäviä ja hauskoja asioita interaktiivisesti yhdessä näiden kristittyjen kanssa. Toki kuoleminen ja surmaaminen eivät ole rakkaimpia huvejani. Mutta ajatus miekoista ja lähetyksestä ovat silti jotenkin kiehtovia, verrattuna siihen kaikkeen mitä nykyään on tarjolla. Ainakin itseäni viehättää ajatus itsemurhasta ja kuolemasta yllättävästi jos vaihtoehtona olisi kuunnella eräitä arvon kristittyjä. Ja tämä ei ole vitsi.

Ei kommentteja: