torstai 23. kesäkuuta 2016

Katsotaan tarkk'ampujasti


Uskonto on siitä jännittävä aihe, että sitä koskee erilaisia suosituksia ja säädöksiä. Ja silti välistä livahtaa kaikenlaista läpi. Esimerkiksi kuulin tilanteesta jossa uskonnontunnilla opettaja väitti, että ilman kristinuskoa meidät ampuisi tarkk'ampuja kotimatkalla. ; Tämä esimerkkitapaus muistuttaa siitä että monelle ateismin ja suoran pahuuden välillä on vahva yhteys. Ja tätä asennetta ei sensuroida, päin vastoin tästä kertominen nähdään sivistystehtäväksi ja opettamiseksi.

Tämä demonstroi toisaalta myös sitä että aika monet uskovaiset korostavat että kukaan uskovainen ei väitä että ateistit tappaisivat ihmisiä, vaan että ilman uskontoa ateistien moraalisuudella ei ole perustaa (foundation). Heistä on loukkaavan stereotyyppistä väittää että joku kristitty väittäisi että ateismi johtaa moraalittomuuteen.

Käytännössä jokainen ateisti kohtaa kuitenkin aika säännönmukaisesti ihmisiä jotka väittävät juuri tuollaisia asioita. Joten selvästi nämä olkiukotussyytteet ovat ainakin monin paikoin liioiteltuja. On syytä huomata että kaikki kristityt eivät näe että ateistit tappavat muita. Sen sijaan argumentisto voidaan nähdä aste-erojen kautta. Karkeistaen;
1: Metaeettinen perustan puute tarkoittaa sitä, että ateistien sisäinen omatunto ja moraalivaisto ovat ateisteille ongelma. He eivät voi selittää miksi he haluavat toimia eettisesti. Näin ollen moraalikokemuksista yritetään tehdä lavennettuja argumentteja joilla moraalinen ateisti olisi joko sisäisesti ristiriitainen asia. Tai ainakin sellainen että jos ristiriitaa ei olekaan niin ateistilla ei ole selitystä moraalisuudelleen. (Tässä toki unohdetaan että metaetiikan ongelmat koskevat myös teismiä ja Jumalan olettaminen ei oikeastaan ratko mitään. Ja toisaalta unohdetaan se, että evoluutiopsykologiakin on täynnä altruismiin ja sosiaalisuuteen keskittyviä malleja.)
2: Nähdään että moraali on päinvastoin kulttuurisesti syntynyttä. Joten ateisteilla on moraali koska kristityt ovat sen heille opettaneet. Näin ollen ateisteilla ei ole ansioita siinä että ovat hyviä. Ateismin hyvyydet tulevat humanismista joka taas nähdään kristinuskon ansioksi. (Tässä toki unohdetaan se näkökulma että aika monesti näyttää siltä että historian kirjat näyttävät että arvojen ottaminen on ollut hidasta ja kritisoitua. Ja kritisoivat tahot ovat olleet kristillisiä. Näyttääkin siltä että kristityt laajamittaisesti päättivät että Jumala haluaa humaaneja arvoja sitten kun humaaneista arvoista oli tullut yleisiä normeja.)
3: Yhteiskunnan romahtaminen nähdään "foundation" puutteen seuraukseksi. Eli arvopohja romahtaa ja sen jälkeen seuraa rikollisuutta. Eikä tätä trendiä voi estää ateismilla koska ihminen on perimmiltään paha ja tätä pitää säädellä siten että ihminen taistelee biologiaa ja luonnollista "omaksitunnoksi sekoittuvia biologisia ja itsekkäitä impulsseja" vastaan nimenomaan luomalla jotain uskontoja. Ja että tälläistä valtarakennelmaa on täysin mahdotonta rakentaa yhtään millään muulla kuin uskonnolla.
4: Ateismi on moraalittomuutta joka tarkoittaa sitä että annetaan valtaa Saatanalle. Nihilismi tarkoittaa sitä että mikään ei ole kiellettyä ja tätä kautta Saatana päätyy ohjailemaan asioita niin että yksilöt toimivat sen jälkeen pahasti.
5: Metaeettinen moraalisen perustan puute tarkoittaa päättelyvirheen ja kristillisen ajattelijan aivohäiriön vuoksi sitä että ateismissa onkin moraalijärjestelmä joka tarkoittaa väkivaltaa ja pahuutta. Amoraalisuus ja nihilismi tarkoittavatkin aktiivista pahuutta sellaisenaan. Ja siksi ateistit ovat julmia ja väkivaltaisia, mitä yrittävät teeskennellä muunlaisia julkisuudessa.

Tämä luokitusjärjestelmä on tärkeä. Koska se kuvaa harmaasävyisyyttä. Joka on olemassa. Tyypillistä on että ateisti näkee vain suuria numeroita (kenties siksi että numeron kasvaessa kristityn into kommentoida ääneen ateistille näkemyksiään kasvaa eksponentiaalisesti) kun taas kristitty kiistää niiden olemassaolon tyystin (kenties siksi että mitä suurempi numero niin sitä enemmän nämä kristityt häpeävät kertoa näitä kanssauskovilleen).

Että se voidaan nähdä jonkinlaisena "kusipäisyyden ja idiotian levelinä". Mitä suurempi numero, sitä kovempi kusipää. Arvostukseni näitä esittäviä ihmisiä kohtaan katoaa totaalisti tuolla skaalalla jo varsin varhain. Sen jälkeen onkin sitten vain keskusteltava siitä miten nämä ihmiset kompensoivat minulle minun ja heidän kohtaamisestaan johtuvan tarpeettoman tuskan. Eli miten he maksavat sen vaivan heidän asenenvammainen elossaolemisensta minulle tuottaa.

Minulla on vähän sellainen kanta että jos joku tulee minulle kertomaan että hänen mielestään minä olen rationaalisimmillani sellainen että voin tehdä mitä väkivaltaa mieleeni vaan juolahtaakin, niin hän ei saa hämmästyä jos otan hänen järkianalyysinsä todesta, nappaan häntä korvista kiinni ja puren täysillä naamaan siitä paikasta.

2 kommenttia:

Jklak kirjoitti...

Millaista olisi uskonto jossa sen harjoittaja falsifioisi älyllisesti esim logiikan mukaan omia uskomuksiaan, kokemustilojaan ja arvopohjaansa sekä sen perusteita...? Ja suhdettaan muuhun itsestä eriytyneeseen maailmaan...?

Tuomo "Squirrel" Hämäläinen kirjoitti...

En tiedä. En ole törmännyt mihinkään senlaatuiseen... Moni korostaa "kaikki on maailmankuvallista jotenkin joten saadaan tehdä mitä vaan".