Suuri osa ihmisistä kuulee ties minkälaisia ns. "kyökkipsykologisia" selityksiä. Määritelmät viuhuvat. Tätä tekevät terävänäköiset kansanihmiset joilla ei ole psykologin pätevyyttä. Ja he tekevät sen nopeammin kuin alaan harjaantuneet ammattilaiset.
Itselleni tämänlaisesta kokemuksesta on jäänyt eräs tilanne jossa minua kuvattiin psykopaatiksi. Kyseessä oli eräs lyhytaikainen tyttöystäväni. Tulkinta on nähdäkseni varsin väärä. Ja tavallaan paradoksaalisesti. Kun kliinistä psykopaattia kuvaa tietynlainen karismaattisuus ja muilla ihmisillä pelaaminen niin elokuvissa he ovat jotenkin epämiellyttivä. Ja vastaankin varmaan jossain määrin näitä stereotypioita. Tämä osuvuus tekee minusta tavallaan harvinaisen huonosti psykopaatin.
Uskoisin että syynä on se, että henkilö oli aika pinnallisesti todella lukenut "Hare Psychopathy Checklistin". Jossa attribuutteja kuvataan luettelonomaisesti. Hän tuskin oli käynyt arvioimaan joka kohtaa objektiivisesti ja laskenut lopputulemaa tätä kautta, eli työläästi. Saati katsonut että arvio todella osuu niihin rasteihin uskottavasti mihin hän on ne laittanut. Enemmän listaa on luettu tunnetasolla läpi. Vahvistusharhalla on ollut varmasti vaikutusta asiaan. Luettelomainen esitysmuoto on tässä mielessä sellainen että se harhaanjohtaa ihmisiä enemmän kuin voisi luulla. Tämä korostaa sitä miten tärkeää kouluttautuminen on tälläisissä aiheissa.
1: Itsediagnoositilanteessa tämänlaisessa tilanteeessa on aivan tavallista törmätä ns. Forer -efektiin. Forer -efektin vuoksi ihmiset kokevat kuvauslistoja itseensä osuviksi. En ole itsekään immuuni tälle. Lääkärikirjojen lukeminen saa aina sen olon että minulla on rutto, sankkeri ja täitä. Horoskoopit elävät tällä. Samoin se "Sherlock Holmesin katse" -temppu jota teen joskus ihmisille. "Pika-analysoin" ihmisiä luettelemalla heille luettelon jossa on mukana tavallisia asioita ja asioita joissa on hieman ympäripyöreitä tai jännitteisiä kuvauksia. Se on temppu. En ymmärrä ihmisiä juurikaan. Tiedän että tuolla tasolla minun ei tarvitse.
Kyökkipsykologiointia on toki montaa tasoa. Minäkin tein aikani kuluksi "Levenson Self-Report Psychopathy Scalen". Itsetehtynä tälläinen on vähän kuin "mikä koirarotu olisit" -testit. Mutta on jotenkin tosi älyllisesti kunnioitettavampaa tehdä tuollaisia kuin selvittää mikä hahmo olisi jossain televisiosarjassa. Tosin myönnän, että ero ei ole kovin suuri. Internet "tutkimus" on hieno tapa leikkiä modernia horoskooppia ilman taikauskoiseksi leimautumisen pelkoa. Yritin kuitenkin olla huolellinen ja rehellinen. (Mikä on ironista koska psykopaatin yksi tunnusmerkeistä on epärehellisyys, valehtelu ja manipulatiivisuus ; Joten jos saan tulokseksi "ei psykopaatti" niin eikö se olisi juuri sellaista jota psykopaatti voisi tehdä?)
Ja jos ei muuta niin jo tuosta saa irti sen, että klassinen ajattelu "psykopatiasta" ei ole yksinkertainen. Itse asiassa jos oli väärässäolevaa tuomita minut psykopaatiksi niin puolustuspuheeni psykopaatista oli sekin aika heikko. Sillä kyseinen testi lähestyi psykopatiaa testipatteristossa jossa mitataan kahta keskenään hyvin erilaista ilmiötä. Jotka sitten kohtaavat aidoissa psykopaateissa. Näistä osista voi sanoa sen verran, että:
1: Primaari psykopatia (primary psychopathy), joka mittaa empatiakyvyttömyyttä. Tätä kuvaa liukaskielisyys, pinnallinen charmi, suuruuskuvitelmat, patologinen valehtelu, huiputtaminen ja manipulointi. Tämä on sitä puolta joka kuvaa itseäni harvinaisen huonosti. Tekemäni testin antaman viitteellisen tuloksen mukaan olen tässä psykopatiatasossa roimasti keskiverron alapuolella. Mikä on siitä merkittävää että testiä ei oltu "sukupuolieritelty" (pun intended). Olen siis empatiakykyinen, jopa sellaisessa mittakaavassa jossa naiset ovat mukana. Tämä voi yllättää jos tajuaa miten vaikeaa minun on olla ihmisten kanssa. Mutta tämä johtuu toteuttamisesta eikä motivvaatiosta. Kun katsoo miten turhauttavasti "välitän" asioista, voi nähdä mistä tämä tulee.
2: Sitten jos katsotaan sitä sekundaarista psykopatiaa (secondary psychopatya) niin se mittaa asioita joita usein luokitellaan luokkaan "antisosiaalisuus". Sain siinä korkeat lukemat. En koe motivoivaksi tavoitella pitkäjänteisesti asioita joita yhteisö ja muut ihmiset arvostavat. Sosiaalinen palkitseminen ja sääntöjen seuraaminen "ei innosta". Tästä seuraa taipumus laiskuuteen joka voi lähennellä loisivaa elämäntapaa.
On huomattavaa että tavallaan minusta paljastui (ainakin itselleni) aivan uusi psykopaattinen minä. (Kiitos Forer -efekti!) Tämä minun heikoin puoleni on kuitenkin sellainen että en ollut tässäkään vielä "aivan siellä pahimmassa päässä". Se ei riitä psykopaatiksi, ei vaikka oletettaisiin että se primaari psykopatia olisi minussa hyvin hyvin vahvana. Noin 1% ihmisistä on psykopaatteja. Minua antisosiaalisempia ihmisiä on keskimäärin kaksi kymmenestä.
Kyökkipsykologia valitettavasti tuntuu toimivan näin. Katsotaan ominaisuuksia. Otetaan ihmisen kaikista reunimmaiset alueet, jätetään kaikki normaali lattialle, ja lopputuloksesta kudotaan kasaan "jotain". Ja sitten tehdään prosessi jossa ihminen on pahimmat puolensa, ja sitten liioitellaan että tämä valikoitu osio mahtuisi stereotypiaan tai lokeroon. Kuten vaikka "psykopatiaan". (Eikä prosessissa tarvita pahaa tahtoa. Pelkkä naïvi puuhaaminen ns. hyväntahtoisesti ja kiinnostuneesti voi riittää.)
Ikävintä on että koska tämä on tehty joku virallinen psykopatia -tarkistuslista mielessä, nähdään että tämän analyysin on oltava luotettava koska testiä käyttävät aidot psykologit ja listan on laatinut joku nimekäs ja osaava psykologi. Tässä unohtuu se, että listaa ei ole käytetty psykologiatieteen mukaisesti eikä sitä tarkistuslistaakaan ole tehty sillä tavalla jolla sitä tulisi käyttää sen nimekkään psykologin mukaan. Millään tällä ei ole väliä. Koska on aina piristävää mennä selittämään miten "annoin bänät poikaystävälle koska se oli ihan selvä psykopaatti".
No, minkäs mahtaa. Bänätkin voivat tämän jälkeen näyttää todisteelta minun psykopatiastani koska psykopaatit tarkistuslistan mukaan
☑ Eivät kykene pitkiin ja kestäviin parisuhteisiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti