lauantai 16. toukokuuta 2015

Todistajalausunnoista ja "parhaasta mahdollisesta selityksestä"

William Lane Craig argumentoi etenkin Jeesuksen ylösnousemuksen kohdalla tavalla jossa ytimessä on se, että paras mahdollinen selitysmalli olisi vedota yliluonnolliseen. Kansanmiehistä tämänlainen suurien sanojen käyttäminen - "inference to best explanation" - tuntuu vakuuttavalta ja lopulliselta. Mutta suuri osa akateemisista ihmisistä on siirtynyt tekemään jotain muuta. Esimerkiksi Richard Swinburne on siirtynyt todennäköisyyslaskentaan. Joka onkin paljon hienostuneempi tapa.

Sillä perimmiltään "paras selitysmalli" on enemmän väite kuin arvio. Se on enemmän ennalta koettu varmuus kuin jälkikäteen varmistettu arviointi. Tämä on itse asiassa melko helppo näyttää toteen. Craigin argumentti voidaan jakaa seuraaviin premisseihin ja johtopäätökseen:
P1: Jeesuksen ylösnousemus on historiallinen totuus, teologien konsensus.
P2: Naturalistiset ja fysikaaliset selitykset eivät tuota ylösnousemuksia.
P3: Ja koska yliluonnollisissa selityksissä ainut tarjottu selitysmalli on pelastusylösnousemus
J: Voidaan päätellä että Jeesuksen pelastusylösnousemus on todennäköisin selitys.

Jo näin muotoillen voidaan oikeasti iskeä melko koviin paikkoihin. Philosophical Disquisitions -blogissa iskettiin siihen että lähestymistapa on enemmänkin liitoksissa debattikulttuuriin kuin argumentointiin. Se on nopea tehdä, yksinkertainen esittää yleisölle, ja siksi sitä käytetään. Debatti filosofisessa tilanteessa on vaikeaa nähdä arvoa tämänlaisissa kysymyksissä. Debatointi onkin usein oikotie jota on kätevää käyttää silloin kun taustalla on ideologiaksi organisoitunut maailmankuva jolla on kannattajia ja järjestelmä. Ja silloin kun Totuus ja argumenttien syvyys ei ole tarpeen yleisöön vetoamisessa. Joten ei ole ihmetyttävää että Craig mielellään debatoikin. Sellaisenaan tämä olisi tietenkin syytös, eikä argumentti. Mutta se voidaan yhdistää em. argumentaation validiteettiin. Siksi linkatussa blogissa käsiteltiinkin Arif Ahmedin vasta-argumentti kyseiselle tilanteelle.

Se on periaatteessa mielenkiintoinen. Sillä se iskee suoraan ensimmäisen premissin ytimeen. Jos Jeesuksen historiallisuus on totuus, minkälaisen todisteen varaan se nojaa. Ahmedin argumentissa esitetään että on kysyttävä onko "erikoinen tulos mittarin vika". Ahmed käyttää tässä veden lämpötilan mittaamista koskevaa analogiaa. Jossa kokeillaan vettä joka tuntuu haalealta ja joka on sitten mittarin mukaan eri lämpöinen. Jos vesi on viileää, ja mittari antaa tuloksia 10 ja 40 välillä voi selityksenä olla että ihmisen käsi ei ole kovin objektiivinen mittari. Mutta jos mittari näyttää 600 selsiusastetta, tiedetään että veden pitäisi kiehua tuossa lämpötilassa. Ja jos vesi tuntuu viileältä sormessa voidaan tietää että todennäköisesti lämpömittari on rikki. Eikä että olisi tapahtunut jokin "ainutlaatuinen ihme". Siksi jos "Raamattu" antaa kertomuksissaan omituisia tuloksia, syynä voi olla se että "Raamattu" ei olekaan kerännyt tietoja luotettavasta mittarista.

Itse kuitenkin huomautan enemmän siihen että Raamattu on täynnä anekdootteja. Kyse ei ole edes lämpömittarista. Kun esimerkiksi viitataan 500 silminnäkijään on tässä (1) ensinnäkin huomattava että ei ole mitään 500 eri lähdettä joka osoittaisi luvun todeksi, sen sijaan Raamattu itse sanoo että silminnäkijöitä oli kovinkin paljon (2) silminnäkijät voivat huijata (3) ja vaikka heitä olisikin niin nykyaikanakin on ties mitä silmänkääntäjiä jotka hämäävät taikatempuilla tai uskonnollisilla harhaopeilla - jos pidät ihmeparannuskristityistä, valitse joogi-ihmeiden tekijät tai ties mitkä kuolleillepuhujat - jolloin silminnäkijöitä on paljon mutta heidän todistuksensa ei ole kovin faktuaalinen. (+) Voidaankin sanoa että todistusvoimaisesti 500 silminnäkijää on aivan sama kuin viittaisi siihen että jollain ihmeparannusmaakarin nettiin lataamalla YouTube -videolla on nykyään ollut 10 000 klikkausta, joten sen täytyisi olla tosi kun niin moni on nähnyt tuon videon. Ja massatapahtumassa oli tuhansia osallistujia jne.

Raamattu on historiallinen teos. Se ei mittaa todellisuutta. Sen sijaan se mittaa mitä sen ajan ihmiset ovat uskoneet. Kun katsotaan sosiaalista mediaa, voidaan huomata että ihmiset nykyäänkin uskovat "kaikenlaisia mittareitaan" ja "omakohtaisia kokemuksia" homeopatiasta avaruusolentoihin. Ja jos nämä ovat sinusta miellyttäviä voit huomata että skeptikotkin omissa piireissään uskovat asiaansa. Selvästi silminnäkijöitä ja luottajia riittää nykyäänkin. Aikana jolloin asioiden tarkistaminen on ollut helpompaa. Ennen taikurillakin on ollut helpompaa kun tarjolla ei ole "taikatemput ratkeavat" -tyylisiä teoksia joista löytyy julkisesti keinot siihen miten asia on tehty. Ennen yksilöiden olisi yksin pitänyt keksiä nämä taikatemppujen tekotavat ilman alalle paneutumista. Nykyaikaa katsoen voidaan sanoa että "Raamatussa" ei taida olla kirjattuna ainuttakaan sellaista todistetta joka edes sen itsensä mukaan olisi kuulopuheita ja tarinoita kummempaa. Joku on kertonut jotain ja se on kirjattu kirjoihin.

Ahmedin lämpömittarivertaus on siksi jopa liian armelias Craigille. Samalla on melkoisen selvää miksi sivistyneempi maailma on lopettanut sen että argumentti tiviistyy pelkästään siihen että pohjimmiltaan sanoo että "on järkeenkäypä, parempi selitys on se että olen oikeassa".

Ei kommentteja: