Jotkut muistanevat että otin osaa "onnellisuushaasteeseen". Nyt otan osaa siitä, että olen taipunut toisenlaiseen memeettiseen haasteeseen, negatiivisuushaasteeseen. Joka on kuin onnellisuushaaste, mutta sitoutunut vahvemmin tosiasioihin. Negatiivisuushaaste on sitä että kerrotaan 3 peräkkäisenä päivänä 3 ajankohtaista ärsyttävää asiaa.
Koska negatiivisuus ei ole negatiivisuutta ilman kunnon pimahdusta, aloitan provokatiivisemmasta ja suurilinjaisista asioista. Seuraavina päivinä voin sitten marista pikkumaisemmista, arkisemmista asioista. Sellaisista jotka todella aidosti ärsyttävät itseäni. Tänään olen suurilinjainen ja poliittinen.
Se on hienostuneempaa.
1: On puhuttu armeijasta ja urheilijoiden erityiskohtelusta. Urheilijat ovat jopa vastanneet että heitä ei "metsäleikit eivät kiinnosta". Se on luultavasti kiitettävän osuva arvio armeijan toiminnasta vaikka minun "kouluttamisessani" mutta sama koskee kaikkea muutakin armeijassa kykkimistä. Arvatkaa innostiko suunnilleen ketään armeija? (Ei.) Saako tästä vapautusta? (No ei.) Asia ei ole upouusi. Asia nostettiin esiin takavuosina ja silloin Lasse Virén laukoi, että jos urheilijoilla ei olisi erityisvapautta se tarkoittaa että huippu-urheilulla ei olisi merkitystä. Mikä kertoo siitä miten vähän hän arvostaa muita töitä, niitä joissa erivapauksia ei saa. Tällä kertaa esille saatiin Teemu Selänne joka korosti että urheilu vaatii harjoittelua ja vain harva kykenee samaan mihin huippu-urheilija. Sama koskee toki myös tieteellistä ajattelua akatemiatutkijana. Tässä urheilujoiden asiassa on kuitenkin puhuttu liikaa armeijan hyödyistä tai turhuudesta tai epäkiinnostavuudesta. Minua ärsyttää että ei keskustella siitä mistä pitäisi. Eli siitä että Virén avasi oleellisen tematiikan. Pitää puhua siitä että huippu-urheilulla ei todellakaan ole mitään merkitystä yhteiskunnalle. Se ei ole edes hyväksi urheilijoiden omalle kunnolle ja terveydelle. (Toisin kuin normaali ja terve urheilu jota kannatan kaikille, esimerkiksi miekkailun parissa.) Huippu-urheilulla on vain symboliarvonsa. Sen ulkopuolella se on hyödyttömintä ajanhukkaa koko planeetalla. Valtionkirkko tuntuu kaikesta murisemisestani huolimatta oikealta hyötykoneistolta verrattuna huippu-urheiluun. Minulle urheilussa kiinnostaa vain se että joku napsahtaa dopingkäryyn. (Rehellinen huippu-urheilu, noin narahdusten valossa...) Formulakuskitkin ajavat ihan liian vähän kolareita nykyään että jaksaisin arvostaa huippu-urheiluksi kutsuttua autourheilua. Kaksintaistelisivat edes kuolemaan tai tekisivät jotain muuta mielekästä nämä huippu-urheilijat!
2: Terroristijärjestö ISIS on tempaissut ja tuhonnut kulttuurihistoriaa. Tämä aktio ärsyttää jo itsessään. Kiinnostavaa on kuitenkin se, että moni ihminen on kauhistellut tätä tekoa jotenkin itsetarkoituksellisesti. Siis sellaisella passiivisella tavalla jolla asioista pitää ilmeisesti olla tiedostunut ollakseen edes välttävän hyvä. Ärsyttää täsmälleen sama mikä oli vuosituhannen alussa kun islamistit puksuttelivat Afganistanissa vuosituhansien ikäisiä buddhapatsaita. Ensin se itse tuho. Sitten se, että samaan aikaan molemmissa alueissa on tapettu aivan sikana ihmisiä. Ja jotenkin nämä ovat vähemmän mediaseksikkäitä. (ISIKsen ihmisuhrien kohdalla voin huomauttaa että heillä on yleensä
yksi etu hyvin moneen verrattuna. He eivät ole koskaan vittuilleet
minulle internetissä. Sympatiani, tuo arvoton subjektiivinen emootio
sisälläni on heidän puolellaan.) ISIS on toki omalla kyseenalaisella tavallaan ansioitunut teloitusvideoidensa kautta siinä missä Afganistanissa oltiin mediahiljaisuudessa. Mutta ilmeisesti asia on kauhistelun aihe vasta kun jokainen murhattu yksilöidään jokaisen omaan kotiin YouTuben tai muun kautta. Passiivisessa kauhistelussa on se huono puoli että tosiasiassa jokainen voi tehdä jotain. Teoriassa minäkin voisin soluttautua ISis -jengiin ja poksauttaa itseni johtoryhmien tai ohjeistajien läsnäollessa. (DARWIN ON SUURI!) Mutta en tee tätä. Olen vain mukavuudenhaluinen, pelkuri ja riskejä kaihtava mihinkään sankaroitumiseen. Ja sekoitan tämän "en voi tehdä mitään" -tilanteeseen. Ja muut tekevät saman, mutta pahemmin! Miksi ylipäätään "tiedostua" asioista joille "ei tee mitään" tai joille "ei voi tehdä" mitään? Etenkin kun tämä näyttää olevan jokin moraalinen statement jolla saadaan korostettua oma ihanteellisuus. Minua on syytetty siitä että olisin negatiivinen itsetarkoituksellisesti. Mutta moralisteilla tämä tuntuu olevan pääasia. Itsetarkoituksellinen negatiivisuus ja kauhistelu.
3: Tamperelainen voitti lotossa jättipotin. Tästä piti uutisoida ja kirjoittaa lehtiin. Maailman olisi parempi ilman tätä tietoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti