"Helsingin Sanomien" Lontoon kirjeenvaihtaja Annamari Sipilä kirjoitti pääkirjoituksen otsikolla "Viitsisikö Suomea puolustaa?" Hän aloittaa retorisilla kysymyksillä "onko jossain vaiheessa tullut sosiaalisesti hyväksyttäväksi ilmoittaa, että ei viitsisi puolustaa Suomea sodan aikana? Onko nykyään täysin normaalia kertoa, että konfliktitilanteessa pakenisi mieluummin yön selässä ulkomaille kuin lähtisi rintamalle?" Hän näkee asian tabujen näkökulmasta. "Suomessa ei ole enää paljon tabuja, ja hyvä niin. Auktoriteettiusko on rapistumassa, mikä on tervettä. Pilkkaamme vapautuneesti toisiamme ja Jumalaa, poliitikkoja ja yritysjohtajia, vähemmistöjä ja enemmistöä sekä mitä tahansa muuta liikkuvaa kohdetta. On kuitenkin yksi taho, jonka uskoin olevan kyseenalaistamisen yläpuolella. Se on Suomi, itsenäinen ja demokraattinen valtio. En tiedä teistä muista, mutta itse sävähdän joka kerta, kun joku kertoo julkisuudessa, ettei jaksaisi puolustaa isänmaata."
Itse en hyväksy tämänlaista ajattelua. Itse asiassa menen jopa niin pitkälle että maa jossa maanpuolustustabu on todella kyseenalaistamaton ilmiselvyys on maa joka ei ansaitse ainoatakaan puolustajaa. Suomen puolustus ei nimenomaan saa olla tabu. Mitä enemmän se on jokaisen oma valinta sen parempi. Ja aidossa valinnassa näkyy myös soraääniä.
Minä en nimittäin kannata sitä että pitäisi pitää jonain kyseenalaistamattomissa olevan tabuna sitä että olisi velvollisuus kuolla maan puolesta. Sen sijaan näen että valtio ansaitsee puolustamista jos ja vain jos sillä on tiettyjä attribuutteja. Suomi ja sen johtajat ansaitsevat puolustamista jos ja vain jos tietyt ehdot täyttyvät. Ja jos nämä eivät täytä niin vallankumous ja maan pahojen johtajien ampuminen päähän voi olla aivan yhtä perusteltu ratkaisu kuin se että sotatilassa teloitetaan vihollisia. (Humanistina sanon jopa että luoti päähän kuin luoti päähän, ei oman maan poliitikkojen henki ole arvokkaampi kuin kaalilta haisevien venäjän maajussienkaan.)
Toki Annamari Sipiläkin on livauttanut näitä attribuutteja, joka kertoo että tabunäkökulma on kenties väärin. Hän haluaa puolustaa "demokraattista itsenäistä Suomea". Sellainen taas jotain muuta kuin "kyseenalaistamisen ulkopuolella". Sillä jos maa ei ole demokraattinen eikä vapaa, niin ei siinä ole hirveästi mitään puolustamisen arvoistakaan. Ja minäkin olen juuri tämän vuoksi maamme puolustamisen puolella. Suomi on selvästi hyvä maa. Ja ainakin se on parempi kuin ne todennäköiset vaihtoehdot.
Toisaalta koska näen että ihmiset voivat vaatia vain omasta puolestaan, en pidä tätä yleisenä suomenpuolustusvelvollisuutena. Se vaikuttaa vain omiin päätöksiini. Olisihan sitä tietenkin helppoa vaatia jotakuta muuta uhraamaan henkensä jotta voi itse tienata jossain kaukana turvallisessa maassa kuukausipalkkaa. Tässä näkökulmin minä olenkin kysymässä aivan suoraan että mikä on Annamari Sipilän konkreettinen omakätinen uhraus ja panostus jos tulevaisuudessa Suomi kansalaisineen on konkreettisesti taistelukentällä. Hän on innolla kannustamassa nuoria miehiä lähtemään rintamalle. Hänen on varmasti helppoa, naisena ja Lontoossa olevana, ottaa kantaa siihen miten joidenkin muiden kuin hänen itsensä tulisi sotia jossain maassa jossa hän itse ei edes ole! Suoraan sanoen on hieman erikoista - ja todellakin mautonta - vähätellä sotaan menevien uhria. Kun Sipilä kirjoittaa velvollisuudesta puolustaa maata, hän korostaa että perustuslaki on täynnä kansalaisten oikeuksia. Hän korostaa että "Perustuslaki on kirjoitettu täyteen erilaisia Suomen kansalaisten oikeuksia. Ainoa perustuslain tasoinen velvollisuutemme on puolustaa omaa maatamme. Se tuskin on liikaa pyydetty." Jos joku kuolee rintamalla, niin mitenköhän hän nauttii niistä oikeuksistaan? Ainiin, niistähän nauttivat muut. Kuten Annamari Sipilä. On turhaa sanoa että olisi mitätöntä, epäsankarillista, banaalin arkista ja yksinkertaista puolustaa maataan sotimalla, haavoittumalla, kuolemalla, tai vammautumalla ja tulemalla hulluksi. "On tuskin liikaa pyydetty" on jotain jota voi antaa kuvaukseksi tälle tapahtumalle lähinnä sellaiselta joka tietää että ei itse joudu tekemään oikeuksiensa puolesta yhtikäs mitään.
Vaatimaton ehdotukseni on että tämänlaiset ihmiset menisivät ampumaan itseään päähän ja menemään tätä kautta muualle kiusaamasta ihmisiä. Jos on vaatimasta muita kuolemaan ties minkä tahansa oman itsensä oikeuksien etujen puolesta niin on hyvä jos tekee niin ; Senlaatuisilla kun on paljon oikeuksia ja kivaa elämää että tämä tuskin on liikaa pyydetty.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti