torstai 11. syyskuuta 2014

Tohtorinmiekka

"Man who wears a Sword, without knowing how to use it, runs as great a Hazard, and is full as ridiculous, as a Man who carries Books about him without knowing how to read."
(Andrew Mahon, "The Art of Fencing", 1734)


Jukka Hankamäki blogasi "voiman pimeästä puolesta". Koska tapanani on kiinnittää huomiotani relevanteista relevanteimpiin yksityiskohtiin, huomioni kiinnittyi lopussa olevaan valokuvaan jossa Hankamäellä on seinällään tohtorinmiekka.

Puoskarinmiekka. "Naru" on ns. swordknot,
joita näkee monissa upseerimiekoissa.
Rimpsulla on funktio ; Sen avulla miekkaa ei
tarvitse laittaa tuppeen jos välistä
pitää vaikka ampua kiväärillä.
Käytettiin erityisesti ratsumiesten
parissa, koska hevosen selässä ei
ole miellyttävää pudottaa miekkaa
ja huotraan laittaminenkin on
tavallista vaikeampaa.
En ole itse miekkaillut tohtorinmiekalla. Ja vielä vähemmän omistan sellaista. Minulla tosin on oma "puoskarinmiekka" joka on teknisesti oleellisesti samantyylinen ns. smallsword kuin mitä Suomen yliopistojen käyttämät tohtorinmiekatkin. Se on peräti huotrassa siinä tuolissa jonka ääressä yleisesti ottaen blogaan. Minun ja akatemian tarjoaman miekan välillä on tosin se ero, että oma smallswordini on ns. battle ready, kun taas  tohtorinmiekkoja tuppaa vaivaamaan sama mikä monia nykyajan upseerinmiekkojakin. Eli se, että ne on tehty sellaisesta teräksestä että on selvää että ne eivät ole lainkaan esineitä joilla ns. miekkailtaisiin.

Tohtorinmiekalla on myös historiaa.


Teknisesti tohtorinmiekka on ns. siviilimiekka. Ja tämä antaa erikoisen aseman akateemisille ihmisille. Kun mietitään sitä miten Turun Akatemiassa opetettiin 1600-luvun lopulta alkaen miekkailua nuorille ylioppilaille, on huomattava että jo heidän univormuihinsa kuului miekka. Miekka kuului asiaan - myös aatelittomille ylioppilaille. Turun Akatemia otti miekkavaikutteet Uppsalan yliopiston esikuvasta. Ja sinne ideaali oli saatu sydänkeskiaikaiseen Pariisin yliopiston käytänteistä. Ja tässä kohden on syytä muistaa että Sorbonne sijaitsi tuohon aikaan Pariisin muurien ulkopuolella ja hyvin vaaralliseksi tunnetulla alueella. Miekkoja on siis jouduttu käyttämään itsepuolustuksellisesti. Tässä mielessä korostuukin se, että akateemikot ovat tehneet miekoillaan muutakin kuin haastaneet toisia herrasmiehiä kaksintaisteluihin. Tai pitäneet sitä tiedemaailmaa koskevana statusesineenä (joka on lisäksi cool seinällä, toisin kuin juuri mikään muu statusesine joita akateeminen maailma käyttää).

Suomessa vaarat olivat tietenkin pienempiä. Mutta yliopistoissa oli myös yleisemmin liikuntaa. Ja tässä harjoitusmestarit olivat tärkeä ammattikunta. He olivat aluksi nimenomaan miekkailunopettajia, mutta ajan mittaa heidän vastuualueensa laajenivat vastaamaan kaikesta liikunnasta. Helsingin yliopisto sai vuonna 1834 ensimmäisen voimistelulaitoksensa, jossa ensimmäinen opettaja oli italialaissyntyinen Gioacchino Otta joka opetti miekkailua. Lisäksi miekkailua opettaneina akateemisina tekijöinä on mainittava ainakin saksalainen Hans Porat ja ranskalainen Pierre De Moret. Kansalaisuus on tässä tärkeä, koska se korostaa sen aikaisen akatemian kansainvälisyyttä. Tämä oli tosin myös osittain yliopiston ajamaa vedätystä. Sillä kasainvälisyyttä pidettiin siihen asti yleisesti jonain joka oli yliopistoille ansioksi. Ilman miekkamestareita Turun akatemia oli äärimmäisen vahvasti suomalaistunut ja on vähän erikoista että ilman liikunnanopettajia sen aikainen akatemia olisi jäänyt tyystin vaille sellaista kansainvälistä elementtiä kuin ulkomaisista yliopistoista lähtöisin olevat opettajat.

Tohtorinmiekka on kuitenkin hyvä symboli

Jos katsotaan tohtorinmiekan asemaa nykyajassa, se on rituaaliesine. "Tohtorin miekka on hengen ase. Se symboloi totuuden, oikean ja hyvän puolustamista, sitä kuinka tohtorin arvon saanut on tiedettä kunniakkaasti puolustanut. Aikoinaan miekkaa on kannettu ja käytetty kampuksilla ihan konkreettisten uhkien vuoksi, joten miekka akatemian itsepuolustuksen, tieteen vapauden symbolina ei ole kaukaa haettu." Tässä mielessä se muistuttaa vahvasti menneiden aikojen kulkueissa käytettyjä miekkoja jotka ovat suuria, näyttäviä ja yhtä funktionaalisia taisteluissa kuin nykyajan fantasiapelejen monet luomukset. (Eli eivät yhtään käyttökelpoisia.)

Lisäksi on syytä huomata se erikoinen asia, jonka Mike Loades tuo esiin kirjassaan "Swords and Swordsmen" ; Hön on laittanut kirjan esipuheeseen korostuksen siitä että "Swordsmen have often been authors. There is something profoundly and intrisically poetic about the use of the sword, as strange as that may sound to many people." ... "This tradition has left us with an extraordinarily rich legacy of fencing manuals, or 'fight books'. These works were often written by true 'Reneissance man', people like Camillo Agrippa, mathematician, architect, engineer and friend of Michelangelo" Ja kieltämättä on jossain määrin niin että miekkailija tarvitsee samantapaisia hyveitä kuin hyvä akateemikko. Miekkailijan täytyy nähdä kauneutta jossain joka on monista brutaalia. Hänen on kyettävä ymmärtämään säännöt jotka rajaavat hyvän tekniikan huonosta. Mutta hyvä duelisti ei ole hyvä duelisti jos säännöt eivät ole jotain jota sovelletaan. Mekaaninen toistaminen ei tee hyvää kaksintaistelijaa, vaan korkeintaan itsepuolustusmiehen.

Itse tosin kääntäisin tämän siihen että kenties miekka korostaa jollain tavalla sitä miten akateemikon kenties pitäisi tavoitella jonkinlaista "renessanssimieheyttä". Onhan fyysinen miekkailu hyvin erilaista kuin tieteenteko. Tosin nykyään, aikana jolloin tieteilijät ovat yhä enemmän ja enemmän spesialisteja, juuri se että saatu miekka on käyttökelvoton demonstroi oikeastaan kaiken sen mitä tarvitsee tietää akatemiasta ja sen suhteesta menneisyyden ihanteisiin. Tohtorinpromootio on rituaali, ja jossain matkan varrella ideaalit joita rituaaliesineet kuvaavat ovat etääntyneet tai jopa muuttuneet.

Siitä huolimatta tohtorinmiekka on siisti, koska se on miekka. Ja sen lisäksi tohtorinmiekka on siitä erinomainen statusesine, että sen taustalla oleva ajatus ei ole se, että sen avulla näytetään miten paljon rahaa on hallussa. Vaan sen sijaan se ansaitaan suoraan osaamisella. Senlaiset statusesineet ovat parhaita statusesineitä.

2 kommenttia:

Unknown kirjoitti...

Mitenhän pitäisi edetä, jos haluaisi "battle ready" AG-K:n siviilimiekan?

Viides Ratsumies kirjoitti...

Sama kysymys olisi minullekin ajankohtainen.