Intelligent Designin ahkera puuhamies, "Discovery Instituteen" palkattu Casey Luskin on ottanut kantaa siitä miten ID on hyödyttänyt evolutionisteja. Hänen kommenttinsa ytimessä on faktantarkastus. Hänen ID -ystävänsä Klinghoffer on läiminyt toveriaan selkään ja korostaa, että "Much as they hate us - and I don't think that word is too strong in some cases - Darwinists need us, if nothing else, for quality control. Some will remain fat, happy, and complacent no matter how we check their facts for them, but there can be no doubt that others are more careful about their claims for the all-powerful, all-knowing Darwinian theory because they fear the "creationists" are always watching and will catch them out when they err. That's healthy." Larry Moran taas murisee vastaan siitä, että tämä näkemys on ID;n vastareaktiota sille, miten se on epäonnistunut tavoitteissaan. "One of the few remaining questions concerns the function of IDiots. The Intelligent Design Creationist Movement has been a spectacular failure. The Wedge Document is a joke. They've failed to get creationism into American schools. People are abandoning Christianity. Their books have all been trashed by critics. One wonders why they're still around. They must be thinking the same thing"
Moranin lausunnossa on toki vänkä pointtinsa. Asiaa korostaa se, että ID -läisten kritiikkiä lukiessa on havaittavissa melko vahvasti sellainen ilmiö että "Biologists who look at any of their articles for even only 2 seconds find a myriad of errors." ID:läisten evoluutioteorian osaaminen on tosiaan sen verran heikkoa että sen bashaaminen opettaa faktantarkistusta ja virheenspottaamista. Mutta lähinnä siten että ID:läisten väitteet joutuu usein tarkastamaan primaarilähteistä koska mukaan on eksynyt karkeita ja luultavasti tahallisia misquoteja ja asiavirheitä. Ja ne virheet ovat loppujen lopuksi niin yksinkertaisia, että vähemmän kokenut voi ottaa ne haasteena ja opetella tätä kautta virheentarkistustaitoja siinä hengessä että ei välttämättä kannata heti ensimmäisenä mennä altaan syvään päähän uimaan.
Mutta näkisin että ID on jotain johon voidaan suhtautua kuten postmodernismiin ; Osa näkee tämän, ymmärrettävästi, jonkinlaisena akatemiaan pesiytyneenä märkäpaiseena. Mutta sitten on kuitenkin niitä ihmisiä, kuten E. O. Wilson joka "Konsilienssi" -kirjassaan kritisoi postmodernismia, pitää sitä hedelmättömänä ja huonona tapana tehdä tiedettä. Mutta sitten kuitenkin sanoo (s 54.) "Kaikesta huolimatta nostan hattua postmodernisteille. Hurjan romantiikan nykyisinä vaalijoina he rikastuttavat kulttuuria." ... "Tarvitsemme aina postmodernisteja tai heidän kapinoivia vastineitaan. Sillä onko parempaa keinoa vahvistaa järjestäytynyttä kuin puolustaa sitä jatkuvasti vihamielisiä voimia vastaan? John Stuart Mill oli oikeassa todetessaan että sekä opettaja että oppija nukahtavat vahtipaikalleen kun tantereella ei ole vihollista."
Olisi tietysti hupsua ajatella että tiede hyötyisi itsessään ID:stä. ID:läiset ovat minun silmissäni jonkinlaisia historianelävöittäjiä. He ovat tiedemaailmalle suunnilleen samaa mitä keskiaikainen miekkailukoulumme on Suomen Armeijalle. Tiedettä ei vie eteenpäin pelkästään se, että asioista ollaan erimielisiä. Erimielisyyden laadulla on paljon pointtia. Se, että joku nyt vaatisi että akatemiaan saataisiin lisää keskustelua siitä miten maa on litteä, ei argumentilla olisi mitään pohjaa.
1: Itse asiassa ID:n kohdalla sen vaikutukset voivat olla jopa negatiivisia. Kun kaiken maailman pilkkuvirheitä, manipulatiivista sitaattilouhintaa, ja olkiukkojen rakentamista sitaattien kontekstin hämäämisellä on tulvillaan kaikessa mitä ID:läiset tuottavat, on itse asiassa vaikeaa löytää niitä asiallisia kritiikkejä. On paljon helpompaa vain ohittaa koko juttu sillä että katsoo viestin lähdettä Goldmanin metodilla, ja toteaa että todennäköisesti sen takana ei ole mitään substanssia. Tätä kautta ID voi jopa kannustaa älylliseen laiskuuteen jossa tietty näkemys yhdistyy siihen kesmimääräiseen ryönään jota arvon Intelligent Designin kannattajat yleisesti ottaen tuottavat.
ID:n "evoluutikoille" tarjoamat edut ovat viestinnällisiä. Ne koskevat laajempaa kulttuuripiiriä joka on pääasiassa nimenomaan muuta kuin tieteenteko. Innovaatiot ovat tieteen popularisointia koskevia. On tärkeää keksiä miten viestiä ihmisille tiedeasioista, jotka ovat vaikeita, mutta joiden takana on kuitenkin validia tieteellistä ajattelua. Tämä on tarpeen kun niiden vaihtoehdoksi esitetään jotain joka antaa intuitiivisen olon tiedosta ja ymmärryksestä. Ja tämä vaihtoehtokin esittää olevansa tiedettä.
Tämän viestinnän ytimeen voidaan laittaa vailla Charles Negy. Hän on viime päivinä saanut näkyvyyttä sosiaalisessa mediassa ja sen jälkeen muussakin mediassa. Syynä on hänen luova tapansa käyttää "bigot" -sanaa. Negy moitti sitä miten moni harjoittaa tätä asennetta. Ja että nämä ihmiset eivät edes ymmärrä että mitä yliopisto on. He ajattelevat sitä jonkinlaisena peruskoulun jatkumona. Ja kieltäytyvät kyseenalaistamasta maailmankuvaansa. Ja näiden yhdistelmänä on vaihtoehdottomuus. "It is not uncommon for some-to-many American students, who typically, are first-generation college students, to not fully understand, and maybe not even appreciate the purpose of a university. Some students erroneously believe a university is just an extension of high school, where students are spoon-fed “soft” topics and dilemmas to confront, regurgitate the “right” answers on exams (right answers as deemed by the instructor or a textbook), and then move on to the next course." ... "Another purpose of a university, and my course in particular, is to engage in open discussion in order to critically examine beliefs, behaviors, and customs. Finally, another purpose of a university education is to help students who typically are not accustomed to thinking independently or applying a critical analysis to views or beliefs, to start learning how to do so." ... "The purpose of a university is to engage in dialogue, debate, and
exchange ideas in order to try and come to some meaningful conclusion
about an issue at hand. Not to shut ourselves off from ideas we find
threatening."
Tämä on tietenkin vaatinut myöhemmin täsmennyksiä. Negy on esimerkiksi kertonut mitä eroa on sillä että on maailmankuva josta on ylpeä ja sillä että on maailmankuvassaan "bigot". Tämä on tarpeen sillä esimerkiksi "Thinking Christian" -blogia pitävä kristitty Negyn kollega korosti että me kaikki olisimme "bigoteja" koska me kaikki uskomme siihen mihin me uskomme. Blogisti on tässä sinänsä oikeassa. Että meillä kaikilla varmasti on joitain maailmankuvallisia sokeita pisteitä. Ja tätä kautta me jossain määrin olemme bigoteja. Mutta tämä ei tarkoita sitä että kaikki olisivat bigoteja samoissa aiheissa. Itse asiassa jos maailmankuvan vahvuus ja Dunning-Kruger -efekti lasketaan yhteen voidaan melko helposti havaita että Negyn alkuperäisen kirjoituksessa olleen maininnan arvo oikein korostuu. "One characteristic of the critical, independent thinker is being able to recognize fantasy versus reality; to recognize the difference between personal beliefs which are nothing more than personal beliefs, versus views that are grounded in evidence, or which have no evidence." Ja tämän jälkeen vastaväite siitä että bigotry olisi yleisinhimillinen piirre kaikissa asioissa on selvästi virheellinen. Itse asiassa se tuo mieleen joitain muita aiheeseen liittyviä strategioita. Jotka kyllä tuppaavat kehottamaan punakynän yliviivausta siihen "ajattelevaan" siitä "kristityn" edestä. (Kenties järkevintä olisi että me emme keskustelisi aiheista joihin meillä on tunnesidos. Mutta toki ongelmana on se, että me haluamme kaikki puhua erityisesti juuri siitä. Jolloin kohtaamme kyllä bigotryä itse kussakin kohtaamassamme ihmisissä enemmän kuin mitä he noin yleisesti ottaen ovat "bigoteja".)
Tiedeviestinnässä onkin kenties oleellisinta keskittyä nimenomaan "faktantarkistustasolta" syvemmälle. Ihmisille pitäisi opettaa kriittisen ajattelun keinoja. Ei sitä että opetetaan lainauksia ja osataan name dropata nimi sen yhteyteen. Ei sitä että jokin on tosi koska joku sanoo niin. Nimen tulee olla korkeintaan viite johonkin jolla voi tarkistaa että asia todella on näin. Ja rehellisesti sanoen tämä on aiheena kuivaa kuin käntty. On todella vaikeaa saada ihmisiä intoutumaan tämänlaatuiseen asiaan. Siksi "maailmankuvasota" tai "kulttuurisota" jota käydään on kaiken kaikkiaan innostava ja rakentava. Se tekee asioista edes jotenkin kiinnostavia.
Tieteen ongelmana on se, että se vaatii ajattelua joka taas on usein työlästä ja vaikeaa ja siksi tylsää. Erityisen suuria ongelmia tässä on evoluution ja ilmastonmuutoksen kohdalla. Sillä ne käsittelevät pitkän aikavälin asioita joiden käsittelyssä ihmiset ovat heikoilla. Siksi niihin keräytyy erilaisia luuloja jotka eivät pidä paikkaansa. Ja kun niiden takana olevia teorioita ei jaksa opetella, ei oikeastaan ymmärrä mistä niiden kohdalla on kysymys. Ja kun käsitystä ei ole, pienikin erimielisyys sotkeutuu "relevantiksi erimielisyydeksi". Tätä demonstroinee "veritasium" -kanavan video, jossa selvitetään että kaduntallaajille ilmastonmuutos käsitetään yleisesti otsonikerroksen aukoksi, joka on eri ongelma kuin ilmastonmuutos. Ja ilmastonmuutosta yritettiin ratkaista kierrätyksellä joka ratkaisee aivan eri ongelmia.
1: Toki olen itse tunnetusti hyvin varovainen ilmastonmuutosasiaan liittyvissä lausunnoissa, koska en ole jaksanut paneutua. Tiedemiesten konsensus ei ole sinällään argumentti, vaan se vain viittaa siihen että hyviä argumentteja luultavasti on. Etenkään kun en tykkää "luottaa ihmisiin". Ja ollen tätä kautta osa tätä naureskeltavaa massaa. Ja varmasti osa ongelmaakin tätä kautta. Luonnollisuus - New Age -hipeillä on paljon enemmän syytä motivoitua näihin aiheisiin.
Ei ihme että tässä viestinnän tasossa erilaiset lobbyistit pääsevät helpolla. He voivat esimerkiksi teeskennellä toimivansa "norsunluutornissa työskentelevien" faktantarkistamisena. Vaikka tosiasiassa tiedemaailmassa tiedemiehillä on asioista yksimielisyys ja faktat näitä "skeptikoita oikeasti denialisteja" paremmin hallussa. Ja nämä denialistit ovat sitten oikeasti töissä ideahautomoissa joissa lähtökohta jo palkkaamisessa on se, että tässä haetaan tiettyä lopputulosta, ja argumentit yritetään rakentaa tästä näkökulmasta. Ja USA:ssahan tälläisiä lobbausjärjestelmiä on ties kuinka paljon. Esimerkiksi "Discovery Institute".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti