Töltti

Ritari on leimallisesti hevosen selästä taisteleva sotilas. Keskiajan hevoset olivat hieman erilaisia kuin nykyään. Ne olivat esimerkiksi kooltaan pienempiä. Siihen aikaan oli käytössä erityisiä sotahevosia. Esimerkiksi destrier -rotu oli suosittu rotu jota käytettiin erityisesti turnajaisissa. Toisaalta tätä rotua käytettiin sodassa. Taistelussa destrier -rodun hevosten kerrottiin purevan vihollisia. Sotaa varten oli myös courser -rotua joka tunnettiin nopeana hevosena joka oli hyvä jos taisteluun piti syöksyä. (Courser oli siis hyvä "charger".) ja rouncey -rotua joka tunnettiin monipuolisuudesta ja joustavuudestaan. Ritari ei siis vain ottanut hevosta ja kouluttanut siitä taistelukelpoista, vaan hevosia erikseen jalostettiin ja suosittiin niiden tiettyjen ominaisuuksien vuoksi. Cristopher Gravettin mukaan hevosesta oltiin valmiita myös maksamaan tavallista hevosta enemmän. Ja destrier oli erityisen hinnakas rotu jota suosittiin enimmäkseen yläluokan turnajaishuvituksissa ja sen vuoksi se oli myös melko harvinainen hevosrotu. Courser oli sen sijaan melko yleisesti käytetty sotahevosrotu.

Siksi ei pidä ihmetellä että esimerkiksi Fiore dei Liberin "Fior di Battaglia" opettaa myös ratsun selästä tehtävää taistelua. (Mounted combat.) Itselläni on hieman samantapainen suhde hevosiin kuin Sherlock Holmesilla "Sherlock Holmes : Game of Shadows" -elokuvassa. "They're dangerous at both ends and... crafty in the middle. Why would I want anything with a mind of its own bobbing about between my legs?" Olen toki käynyt perusharjoitteluni hevostilalla, mutta ne hevoset olivat ravihevosia. En ratsasta sen enempää kuin ajan mopolla tai autolla tai polkupyörälläkään. Siksi en ole hirvittävästi keskittynyt miettimään ratsain tehtävän taistelun hienouksia. Toki sieltä on syytä opetella mekaniikkaa. Ja huomata esimerkiksi se, että miekkamiehen tulisi kyetä käyttämään jalkojaan ja käsiään toisistaan riippumatta. Sillä hevosen selässä jos iskulle antaa myöten jaloilla, tulee samalla ohjanneeksi hevosta johonkin suuntaan. Ja tämä suunta ei aina ole hyödyllinen.

Toki olen hevostilalla tekemäni harjoittelun jälkeen jossain määrin tutustunut siihen miten hevoset liikkuvat. Toki en ole kovin järjestelmällinen. En esimerkiksi osaa vain katsoa liikkuvaa hevosta ja liittää sitä vaikka islanninhevosen erilaisiin kävelytyyleihin. Mutta jos kyseessä on tavallinen hevonen, tiedän miten niiden jalat suunnilleen voivat mennä. En osaa nimetä mutta omituinen kävely kyllä pistää silmään. Ja en ottanut tässä islanninhevosta esiin sattumalta. Sillä tällä hevosrodulla on erityinen kävelytyyli, töltti. Tämä askellaji puuttuu normaaleilta hevosilta - esimerkiksi kaikilta niiltä hevoroduilta joiden kanssa olin perusharjoittelussani tekemisissä. Tämä askellaji on erityisen vakaa. Tätä voidaan jossain ohjelmanumeroissa demonstroida siten että ratsastaja istuu melko vauhdikkaasti tölttäävän hevosen selässä ja pitää kädessään juomaa joka ei hölsky reunojen yli. Laukassa vastaava ei varmasti onnistu, ainakaan "ilman erillistä jonglöörintutkintoa". Siksi islanninhevosia suositaan myös vaellusmatkailussa. Kokematon ratsastaja voi istua helpommin pitkiä aikoja ja matkoja islanninhevosten selässä. Töltti onkin suurenmoinen - ja minusta myös veikän näköinen - hevosen tapa liikkua.

Ja töltti on tärkeää. Luin mielenkiintoisen lyhyen katsauksen siihen miten Fiore dei Liberin manuaaliin on hevosten kävely piirretty. Olen itsekin kiinnittänyt huomiota siihen miten manuaalin hevoset kävelevät omituisesti ; Hänen hevosensa pitävät usein toista etujalkaa pömpöösisti ilmassa pystyssä edessä ja jalat menevät siten että vasemman puolen jalat ovat molemmat joko eteenpäin tai taaksepäin ja oikean puolen jalat sitten siihen toiseen suuntaan. Eli jalat eivät mene ristiin siten että oikean puolen jaloista toinen olisi eteen ja toinen taakse. Eikä vasemmallakaan näin käy. Olen ohimennen ajatellut että syynä on huolimattomuus. Koska ritarin taidoissa hevonen kävelee omillaan voisi olla ihan luontevaa ajatella että hevosen kävely on omituista samasta syystä miksi lapset usein piirtävät hevosen kävelemään omituisesti. Koska hevosia on yllättävän vaikeaa piirtää. Linkkaamani teksti oli kuitenkin liittänyt tämän juuri islanninhevosten kävelyyn ; Tölttäävillä hevosilla jalat menevät juuri kuvatulla tavalla ja etujalka on edessä juuri sillä hieman hupaisalla tai pömpöösillä tavalla joka Fioren piirroksissakin on. Olin pitänyt tätä jonain jolla Fiore kuvastaa eläimen ylväyttä, että jalan asento on symbolinen. Mutta tottakai sen ajan ihmiset tunsivat hevosen kävelyn huomattavasti paremmin kuin puolisen vuotta renkipoikaa leikkinyt hevosten kanssa puuhastellut kaupunkilaistyyppi! Etenkin jos olivat spesialisteja sodankäynnin taidoissa, joihin siihen aikaan kuului oleellisena osana myös hevoset.

Oli tavallaan hävettävää huomata tämä. Sillä olen kuitenkin periaatteessa kouluttautunut juuri maatalousalalle. Lisähäpeää tulee siitä että olen ohimennen huomannut kuvissa jotain omituista mutta en ole sitten panostanut siihen vaan ohimennen huitaissut asian pois jonain virheenä. On tottakai ilmiselvää että tölttäys olisi kätevää miekkailun kannalta koska se voi olla sekä nopeaa että hidasta. Tölttäävä hevonen voi juosta melko lujaakin. Ja samalla tämä takaa mahdollisimman vakaan ja tasaisen menon, joka taas varmistaa sen että nimenomaan miekkailu hevosen selästä olisi mahdollisimman jouhevaa ja sujuvaa. Tätä kautta on aivan viisasta olettaa että sotahevosilla on ollut tölttiä vastaavaa askellustakin. Maataloustöissä sillä ei ole väliä, mutta jos on menossa ratsain taisteluun on tämänlaisesta vakaasta hevosesta varmasti valmis maksamaan ylimääräistä. Siitä huolimatta, että ainakin minun silmiini tölttäävä hevonen ei näytä kovin sotilaalliselta, enemmän herttaiselta kuin pelottavalta. Vastaan laukkaava ritari sen sijaan vaikuttaisi mahtipontisemmalta ja uhkaavammalta. Mikä muistuttaa siitä että vaikutelma on joskus petollista.