Nassim Taleb kuvaa "antihauras" teoksessa miten ihmiset katsovat usein liiaksi uuteen kuvaillessaan tulevaisuutta. Tässä projektissa syntyy omituisuuksia jotka näyttävät pian vanhoilta sillä omituisella tavalla joka onnistuu vain jos kohde on aikanaan suunniteltu jotenkin futuristiseksi. Suurin ongelma on siinä, että tulevaisuutta ennustetaan liiaksi konventionaalisesti ja siitä hetkestä katsoen. Joten lentäviä autoja on mietitty mutta internetiä ei. Sen hetken uusimpien innovaatioiden oletetaan säilyvän ja tuottavan kaltaisiaan. Kuitenkin harva innovaatio säilyy ja vain melko harva kaikista vaikutusvaltaisimmista innovaatioista on konventionaalisia.
Talebin mukaan olisi järkevää katsoa asiaa myös toisin. Monet asiat näyttävät varsin muuttumattomilta ja pysyviltä. Taleb kuvaakin Lindyn vaikutuksena sitä, että tilastollisesti katsoen jos jokin innovaatio on ollut käytössä sata vuotta, on todennäköisempää että se löytyy myös sadan vuoden kuluttua tulevaisuuteen. Toki tämä ei ole täydellinen ennustus, se vain kertoo että kymmenen vuotta sitten tehty innovaatio unohtuu todennäköisemmin historian jalkoihin kuin jokin joka on jo ollut käytössä kauan. (Ja tuona vanhana aikanakin on keksitty kaikenlaista joka on unohtunut.) Tämä koskisi kaikenlaisia esineitä. Jos jotain kirjaa on myyty tuhat vuotta, on todennäköistä että se ei tule hukkumaan seuraavan tuhannen vuoden kuluttua. Sen sijaan vain aniharva nykyisistä kirjoista pärjää tuhannen vuoden päähän. Eli innovaatiot vahvistuisivat ajan mittaan. Jokainen vuosi jonka innovaatio on käytössä lisää hitusen varmuutta siihen että se kestäisi seuraavankin vuoden tulevaisuuteen.
Ajatus on hieman erikoinen, mutta siitä saa kuitenkin erikoisia huomioita kun katsotaan tieteen historian kuvaamista. Jostain syystä ihmiset ovat tässäkin "neofiilejä". Ihmiset keskittyvät paradigmanmuutoksiin. Monille Kuhin paradimga -ajatus on se ensimmäinen ja tutuin tieteen edistymistä koskeva käsite. Se on se oleellisin ja kiinnostavin asia tieteen kehittymisessä. Machlup puhuu tässä kohden tiedon puoliintumisajasta, eli ajasta jolloin jokin alan tiedosta puolet vaativat tarkennusta tai korjaamista. Ja se on hyvä näkökulma kun arvioidaan vaikkapa tutkimusohjelman hedelmällisyyttä.
Tästä huolimatta on hyvä huomata että kaikki tietomme ei ole uutta. Uutta tietoa tulee hirvittävästi, mutta siitä huolimatta monet varsin klassiset tieteen keksinnöt ovat kestäneet yllättävän pitkään. Galileo Galilein laskelmat ovat periaatteessa aika osuvia. Niitäkin on toki korjailtu, mutta lähinnä mittaustarkkuuden kautta. Itse asiassa voidaan jopa sanoa "hikipedian tapaan" muinaisten kreikkalaisten viisaudesta että "Antiikin kreikkalaiset keksivät kaiken, mitä kiinalaiset eivät keksineet, kuten länsimaisen kulttuurin, oliiviöljyn, homoseksuaalisuuden, filosofian, luonnontieteen, historian ja fetan. Antiikin kreikkalaiset olivat kaikesta tästä sietämättömän leuhkoja, ikään kuin olisi ollut suurikin saavutus tehdä nämä jutut, kun kerran sai aloittaa puhtaalta pöydältä." Tiedon puoliintumisaika on tosi, osa on hyvin sitkeää, joten suuri osa oleellisista muutoksista koskee uusia teorioita. Joten ei ole hirveän typerästi ajatella että tietyssä määrin tutkimusohjelman pitkäikäisyys korostaa että se todennäköisesti on vallitseva paradigma myös tulevaisuudessa. Eli Lindyn vaikutus koskisi myös paradigmoja. (Joka antaa toivoa esimerkiksi evoluutioteorialle, joka on sinnitellyt jo roimasti yli 150 vuotta tieteessä.)
Toisaalta kun katsotaan pseudotieteitä, voidaan uskoa että nekin tulevat pyörimään seurassamme kauan. Kreationismihan ei esimerkiksi ole mikään uusi innovaatio, vaan pikemminkin ikivanhaa Paleyn lämmittelyä. Ei ole mitenkään uskottavaa että kreationistit jotenkin yht'äkkiä tomertuisivat argumenteilla järkiinsä. (Jos se olisi mahdollista, he rehellisesti sanoen olisivat jo tehneet sen.) Lindyn vaikutus ei tässä tapauksessa koske kreationismia tieteellisenä paradigmana vaan jonkinlaisena "ihmisten kannattamana ideologiana".
Ja uskonto, noin laajemmin. Se on pyörinyt nurkissa niin kauan että en jaksa uskoa valistushenkisten ateistien kannanottoihin siitä että ihmiset jotenkin erityisen laajasti käännytettäisiin pois uskonnosta. Toki tämä on mahdollista, mutta Lindyn vaikutuksen pohjalta olisi todennäköisempää uskoa että uudempi uusateismi myös unohdettaisiin ensin. (Tosin ateismilla on sitten hyvin pitkät perinteet joten on hirmu epätodennäköistä että se katoaisi täysin.)
Itse tosin haaveilen omituisesta maailmasta jossa kysymys ei ole siitä kuka käännyttää ketään. Uskonnonvapaus on teoriassa siitä erikoinen konsepti, että moni kannattaa sitä mutta harva haluaa johtaa siitä ajatusta että jokin ideologia ei lopulta olisi "voitokas" ja toinen puoli "häviäisi nolosti ja katoaisi olemattomiin".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti