Tämänlaisissa kampanjoissa on tietenkin hyvä taustaidea. Tarkoitus ei voisi olla juuri parempi. Se myös hyödyttää sosiaalisen median "hyvähenkisyyttä" tehokkaalla tavalla. Teholla josta moni mainosmies olisi kateellinen. Se vihjaa että moni ei pidä kiusaamisesta.
Kuitenkin asialla on kääntöpuolia.
* Ensimmäinen on palu karuun todellisuuteen. Oikeasti kiusatulle tämänlainen ei ole hyvä. Jos joku nuori laittaa listalle mustaa valkoisena että millä häntä on haukuttu ja mistä hän haluaa päästä eroon, se on kuin suoraan vinkkilistausta kiusaajille. Että mihin herjoihin kannattaa keskittyä. Tätä kautta en usko että esille tulee mitään "validia oikeaa kiusaamista" vaan paljon tätä lievempää yleistä pahastumista. Huomio siirtyy tarpeettomasti muuhun kuin kiusattuihin. Yleinen itsen martyrisoiminenkin on riskinä. Ja tähän liittyy sitten astetta syvempi ongelma.
* Toisaalta yleinen kiusaamisen väheksyntä nojaa juuri siihen että ihmisillä on mielikuvia kiusaamisesta. Ja nämä ovat hyvin lähellä kiusoittelua. Tällöin kiusaaminen voi olla hyvin lähellä sitä että joku naureskelee ja heittää hassua herjaa ja kiusattu on oikeasti vain tosikko joka ei leikkiä ymmärrä. Samoin jos pipoa heitellään leikkimielisesti kaverilta toiselle naureskellen, ei kenties ymmärretä mitä eroa on jos kaverin pipo heitetään 20 asteen pakkasessa puuhun ja sitten hänelle annetaan lumipesu, ja annetaan polon hankkia piponsa työläästi takaisin itse. Kiusaamiselle on yleensä muitakin nimityksiä. Sellaisia kuin pahoinpitely, näpistys, varkaus. Se, että nimenomaan hassut pilkkanimet laitettaisiin asian ytimeen vääristää entisestään sitä kuvaa joka kiusaamisesta on. Se lietsoo kenties vaarallisinta ja pahinta harhaluuloa joka kiusaamisessa on. Että kiusaaminen on pelkkää "kiusatuksi tulemisen kokemusta" jonka voi saavuttaa pikkumielisyydellä. Minuakin kutsuttiin "muumipeikko pottahiukseksi" mutta en itse edes laske tätä "validiksi kiusaamiseksi". Tai jos laskenkin niin en haluaisi että pahaa kiusaamista kokeneiden kokemusta vähätellään siten että kiusaaminen nähdään tämänlaiseksi huomattavasti lievemmäksi ja vähemmän pahaksi asiaksi.
* Kolmanneksi pilkkanimien kohdalla on kysymys laajemmasta ilmiöstä kuin kiusaamisesta. Tarkemmin ottaen kyseessä on enemmän kohteliaisuus ja siihen liittyvä tapakasvatus. Kysymys on enemmän poliittisesta korrektiudesta. Tätä korostaa se, että aika monet kampanjan laput harjoittavat "synonyymejen ja konnotaatioiden kanssa leikkimistä" tavalla joka tuo mieleeni lähinnä hikipedian "poliittinen korrektius" -artikkelin sananvaihdosmenetelmät. Itse esimerkiksi olen taatusti haukkunut minua kiusanneita ties millä nimityksillä. Ja tähän on "sosiokulttuurinen syy". Kaikki kiusaajat eivät ole keskenään identtisiä. Osa tomertuu opettajan antamasta moitteesta. Mutta tosiasiassa opettajalle kieliminen on jotain jotka osalle kiusaajista on täsmälleen samaa kuin mitä "vasikoille" tapahtuu television vankilasarjoissa. Ja samasta syystä. Koulu on jonkinlainen vankila näille ihmisille. Tai ainakin he käyttäytyvät näin. Nämä ihmiset ymmärtävät lähinnä väkivallan ja machismon kieltä. Omalle kohdalleni osui näitä, ja opettajan kanssa keskustelu oli varma oikotie saada fyysistä palautetta joka opettaa tiettyjä soveliaita käytösnormeja
Kaikesta huolimatta otin osaa kampanjaan. Se korostakoot ironisesti kampanjan poliittisesti korrektia henkeä. Olen kirjannut siihen minusta käytetyn rehellisen kuvauksen
Oikeita pilkkanimiäni ette saa. Tai jos saisitte, joutuisin liittämään alle korostuksen "hulluksi joka saattaa lyödä pilkkaajiaan päähän tiilellä". Ette saa pilkkanimiäni, joten en liitä. Ette lukeneet tästä alaviitteestä muutenkaan yhtään mitään, paitsi erittäin hypoteettisesti. Kinkymielisille voin todeta kuitenkin sen verran,e ttä Saatte. lääh. kutsua. puuh. minua. "rrrehtoriksi".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti